Pikkusiskostani tuli mummu vanhusten viikolla. Aloin miettiä, milloin meistä sisaruksista tuli aikuisia, keski-ikäisiä ja piakkoin vanhuksia.
Suomessa kaikki yli 65-vuotiaat tilastoidaan vanhuksiksi. Me sisarukset puhumme omista vanhemmistamme jo vanhuksina, mutta he saattavat kyseenalaistaa asiaa, vaikka ikääntyminen on tuonut heidän toimintakykyynsä jo monenlaisia rajoitteita.
65-vuotias on siis tilastollisesti vanhus, mutta silti hänet tilastoidaan vielä lähes kymmenen vuoden ajan myös osaksi työvoimaa.
Olen sisarussarjani esikoinen, ja siksikin pohdin aika usein, missä vaiheessa elämänkulkuani tilastollisesti olen menossa.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut hieman samasta aiheesta:
Eduskunta sääti kansaneläkelain vuonna 1937. Tuolloin sovittiin, että vanhuseläkeikä alkaa, kun kansalainen on täyttänyt 65 vuotta.
Kun ensimmäisissä Euroopan maissa 1800-luvulla eläkeikä säädettiin 65 vuoteen, hyvin harva kansalainen eli niin vanhaksi ja eläkkeitä ei tarvittu maksaa.
Tämä lienee hieman kärjistettyä, mutta ei kovin pieleen mennyt tulkinta.
Vanhuuden määritelmä kaipaisi Suomessakin ravistelua, sillä me elämme aiempaa vanhemmiksi monista eri tekijöistä johtuen. Mikäli kuolleisuus pysyy nykyisenä, tyttövauvojen eliniänodote on reilut 90 vuotta.
Niin myös siskoni ensimmäisen lapsenlapsen.
Joka kolmas pelkää
Vanhustyön keskusliitto julkaisi tammikuussa kyselyn kansalaisten asenteista koskien vanhuutta, vanhenemista, vanhustyötä sekä sukupolvisuhteita.
Vastaajista joka kolmas pelkää vanhuutta. Kyselyn perusteella eniten pelkäävät naiset, naimattomat, avoliitossa elävät tai eronneet.
Pelko on suurinta ikäluokissa 26-35-vuotiaat sekä 46-55-vuotiaat.
Vähiten pelkäävät yli 85-vuotiaat ja nuorimmat eli 16-25-vuotiaat.
Pelot liittyvät muun muassa yksinäisyyteen, palvelujen saatavuuteen ja eläkkeen riittävyyteen.
Tutkimus nosti esiin myös ikäsyrjinnän yhteiskunnassa. Vastaajat kokevat, että suurimmat syrjijät ovat:
- poliitikot
- sosiaalipalvelut
- terveyspalvelut
- työnantajat
- KELA
Vastaajat kokevat ikäsyrjintää monin eri tavoin. Se voi olla esimerkiksi vähättelyä, huonoa kohtelua, viranomaisten ylimielisyyttä tai puhetta kestävyysvajeesta. Lisäksi digitalisaatio syrjäyttää.
Tästä myös vanhuusasiavaltuutettu Päivi Tapo on huolissaan.
Yleensä ikääntymiseen liittyvissä kyselyissä ei kysellä liian vanhoilta eli yli 80-vuotiailta mielipiteitä, mutta Vanhustyön keskusliiton kyselyssä vanhin vastaaja oli 97-vuotias, nuorimmat 16-vuotiaita.
Aula Research Oy toteutti kyselytutkimuksen yli 16-vuotiaiden kansalaisten parissa. Aineisto kerättiin 26.1.-2.3.2022 sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluin. 2055 vastaajan otos kiintiöitiin vastaamaan kohdejoukkoa asuinmaakunnan, iän ja sukupuolen mukaan.
Ikääntyneet ovat voimavara
Suomi ei tulisi toimeen ilman eläkeläisiä, ikääntyneitä, vanhuksia.
Vanhusten viikon yhtenä tavoitteena on ollut tehdä iästä numero, puhua ikääntymisestä ja ikääntyneistä kauniisti ja arvostavasti. Meidän 65-100-vuotiaillamme on runsaasti osaamista, elämänkokemusta ja kokemuksen tuomaa joustavuutta pärjätä muuttuvissakin elämän haasteissa.
Juhlapuheista ikääntyviä arvostaviin tekoihin on vielä matkaa. Meillä ei ole riittävästi ikä- ja muistiystävällisiä asumismuotoja, asumisympäristömme eivät ole ikä- ja muistiystävällisiä ja esteettömiä, mutta kenties syyllistävästä kuka-tämän-kaiken-maksaa-puheesta pääsisimme vähitellen huomaamaan, että meillä kaikilla on tärkeä paikkamme tässä yhteiskunnassa.
Ai niin, en vielä tunnista itseäni läheskään vanhukseksi, vaikka laki näin muutaman vuoden kuluttua väittääkin.
Mummuna voin toki olla ja siirtää vanhuusmääritelmää muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin.
Pirkko Lahtikin on samaa mieltä.
Kuva: Vanhustyön keskusliitto.
