fbpx

Onko nyt kevät?

Kuutamo. Simojärven pakkasmaisemassa.

Esikoinen viihtyy hyvin Simojärven kairoissa. Kanalintujen latvalinnustus houkuttelee keskellä kylminä talvea. Kun päivä on lyhimmillään, pakkasta ja lunta paljon, metsästysmuoto on monella tapaa haastava.

Saalis osaa piiloutua taitavasti puiden latvoihin. Ehkä näillä metsästysreissuilla saalis ei olekaan se ykkösasia, vaan upeat maisemat, luonnonrauha.

Lisätietoa kanalintujen latvametsätyksestä voit lukea tästä.

Jokaiselta reissulta hän lähettelee kauniita kuvia niin luonnosta kuin eläimistäkin.

Aikanaan Lähteentien Pirtillä sovin erään ikäihmisen kanssa, että ryhdymme suunnittelemaan hänen 90-vuotisjuhliaan vasta seuraavana keväänä. Hänen terveydentilansa ailahteli, ja juhlat oli tarkoitus toteuttaa seuraavan vuoden  elokuussa.

Loppiaisena hän soitti innoissaan ja kysyi, joko nyt on kevät.

Ajattelin lokakuussa, että mökkiprojekti Simojärvellä saa levätä muutamia kuukausia ja mitään uutta ei suunnitella ennen kevättä.

Tammikuussa selailin tuntikausia Pinterestiä, mökkilehtiä ja etsin erilaisia ratkaisuja netistä, minkälaisia toteutuksia Lillevillan kesäkeittiöistä oli tehty. Tässä yksi:

Simojärvi on yllättävän suuri, ja järveltä tuulee aina. Pelkkä kesäkeittiö ja terassi eivät riitä suojaamaan tuulelta ja mahdollistamaan ruuanlaittoa ja ruokailua ulkona.

Tuulensuojaksi olen hahmotellut kaikenlaista rappioromantiikkaa, johon etsin vielä vanhoja ruudullisia ikkunoita. Ovia minulla on jo ja pari Muurolan sairaalan hiekkapuhallettua ja kunnostettua rautasänkyä.

Järvellä on runsaasti jäniksiä, joten se rajoittaa köynnöksien kasvamista tulevan kesäkeittiön ympärillä.

Siksi on keksittävä kaikkea muuta, mikä ei ehkä ole miesväen mieleen.

Kun vajaa vuosi sitten esitin miesväelle, että voisimme rakentaa Simojärvelle aluksi saunamökin, en uskonut Simojärvestä aivan heti tulevan myös minun kesäpaikkani.

Hämmästyin tammikuussa, kuinka ajatukset alkoivat jo askarrella ensi kesän kesäkeittiön, terassin ja laiturin toteutuksessa. En ole mikään puutarhuri, mutta Kodin Terran loppuunmyynnistä hankin rastasverkkoja marjapensaita varten.

Loppiaisena muistin vanhan rouvan kysymyksen: joko nyt on kevät?

Kuka huijaa ja ketä?

Hyvätuloiset suhtautuvat veronkiertoon ja harmaaseen talouteen myönteisemmin kuin sosiaaliturvan väärinkäyttöön.

Kelan tutkimustietojen lukeminen on avartavaa. Kela jakoi erilaisia tukia viime vuonna noin 15,5 miljardilla eurolla. Summa on niin suuri, että sitä on vaikea tavallisen kansalaisen hahmottaa.

Tukimuodot kattavat koko elämänkulun eli kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Meistä harva edes tietää, kuinka monipuolisia etuuksia Kela ja yhteiskunta meille tarjoavat.

Silti meillä monilla on vahva käsitys siitä, että kansalaiset käyttävät erityisesti tarveharkintaisia etuuksia väärin ja huijaavat järjestelmää.

Viime vuonna väärinkäytösepäilyjä eli sellaisia, joissa asiakasta on kuultu ja Kela on ryhtynyt toimenpiteisiin oli 1894. Epäillyille maksettu summa oli alle promille kaikista Kelan maksamista etuuksista.

Eniten epäilyjä oli työttömyysturvassa, yleisessä asumistuessa ja perustoimeentulotuessa.

Ilman perusteita tai liikaa?

Väärinkäytösepäilyssä kyse on siitä, että etuuteen oikeutettu on pyrkinyt saamaan esimerkiksi työttömyysturvaa ilman perusteita tai euromääräisesti liian paljon.

Tietojen salaaminen, väärien tietojen antaminen tai asiakirjojen väärentäminen lasketaan myös väärinkäytökseksi.

Kelan mukaan hakijalla on velvollisuus itse ottaa selvää, mitä asiat vaikuttavat hänen etuuksiinsa ja mahdollisista muutoksista elämäntilanteessa on ilmoitettava Kelalle.

Kela teki vuonna 2021 väärinkäytösepäilyistä poliisille 831 tutkintapyyntöä. Se on 224 vähemmän kuin vuonna 2018.

Syyttäjä ja tuomioistuin päättävät, onko kyseessä petos vai väärennös.

Sekä epäilyjen että tutkintapyyntöjen määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosina. Yksi selittävä tekijä on tulorekisteri, joka mahdollistaa työtulojen vertaamisen hakijan ilmoittamiin tietoihin.

Sosiaaliturvan tilkkutäkki

Suomalainen sosiaalilainsäädäntö on tilkkutäkki, jonka etuusviidako on joskus asiantuntijoillekin monimutkaista. Etuuksien hakeminen on hankalaa, ja moni jättää etuuden hakematta.

Kaikilla ei ole edes tietoa siitä, mihin etuuksiin he olisivat oikeutettuja.

Toistaiseksi meillä ei ole tutkimustietoa sosiaalietuuksien alikäytöstä. Erityisesti ikääntyneet eivät mielellään hakea etuutta, mikäli heidän pitää tehdä selvitys omaisuudestaan ja tuloistaan.

Osa on tottunut tulemaan toimeen omillaan, ja yhteiskunnalta rahan hakeminen voi tuntua nöyryyttävältä.

Ja kaikki, joita epäillään väärinkäytöksistä eivät välttämättä ole edes ymmärtäneet, mitä liitteitä ja tietoja hakemuksiin olisi pitänyt liittää.

Silti me nimitämme heitä usein huijareiksi, vaikka ammattimaisia järjestelmän väärinkäyttäjiä on vähän. Kansalaiskeskustelussa osaamme kyllä neuvoa työttömiä menemään töihin ja lopettamaan yhteiskunnan elättinä elämisen.

Väärinkäytökset ja veronkierto

Kelan tutkimusinfo kertoo, että suurin osa kansalaisista ja lähes puolet Kelan etuuskäsittelijöistä epäilee väärinkäytösten olevan yleisiä.

Henkilöiltä, jotka saavat tarveharkintaisia tulonsiirtoja, edellytetään korkeaa moraalia ja vahvempaa käsitystä siitä, mikä on sosiaaliturvan ja verojen maksamisen yhteys.

Kansalaisille tehtyjen kyselyjen perusteella sosiaaliturvan väärinkäyttö on tuomittavampaa kuin veronkierto. Tämä on yleinen käsitys Pohjoismaissa ja Uudessa- Seelannissa.

Suomalaiset tekevät mielellään ilmiantoja naapureista, ex-puolisoista ja hankalista ihmisistä sekä Kelalle että verottajalle.

Verottajalle on voinut vinkata nimettömästi epäilemästään verovilpistä vuodesta 2015 alkaen. Ilmiantoja tulee vuosittain 8000-9000, joista pieni osuus etenee rikostutkintaan saakka.

Esimerkiksi viime syyskuussa verottaja tehotarkasti riskiarvionsa perusteella 850 taksiyritystä. Yrityksillä oli kirjanpidon ulkopuolelle unohtuneita kirjauksia 8,7 miljoonaa, kirjaamattomia ajoja ja pimeitä palkkoja useilla miljoonilla.

Ilmiannot ovat yleisiä erityisesti rakennus- ja ravintola-alalla.

Tulotaso vaikuttaa kansalaisten asenteisiin: mitä parempituloinen olet, sitä kielteisemmin suhtaudut sosiaaliturvan väärinkäytöksiin, mutta sitä myönteisemmin veronkiertoon.

Kela on tehnyt viime vuodelta tutkintapyynnön 831 etuudensaajasta. Jos keskiarvo väärinkäytösepäilyn euromäärästä on 5603 e, väärinkäytösten taloudellinen arvo on noin 4,6 miljoonaa euroa.

Veropetoksissa, kirjanpitorikoksissa, törkeissä veropetoksissa ja törkeissä kirjanpitorikoksissa on suuremmat summat.

Verottajan huijaaminen kertoo, että me emme ole vielä ymmärtäneet, mikä on sosiaaliturvan ja verojen maksamisen yhteys.

Lähde: Kelan etuuksien väärinkäytön vuosiraportti 2021.

Blogi on julkaistu Uuden Suomen puheenvuorona 1.1.2023

Jos sittenkin Simojärvelle?

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Lokakuun viimeiset viikonloput kuluivat mökillä. Aurinkoisia syyspäiviä, pientä pakkasta ja pientä puuhastelua, saunomista ja seuraavien projektien suunnittelua.

Yöllä valvoin saunamökissä ja katselin tähtitaivasta ja revontulia.

Alan vähitellen ymmärtää, miksi Simojärvi olisi lähes loistava vaihtoehto eläkepäivien kesämökkipaikaksi.

Olin kuullut enemmän erilaisten lintujen laulua kuin koskaan kaupungissa, nauttinut luonnonrauhasta ja metsän runsaista antimista.

 

Kesäkeittiö tuli perille

Lokakuun ruskakuva Simojärven rannalla.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Kanalintumetsästys oli alkanut syyskuun alussa.

Kanalintukannat ovat runsaat Simojärvellä.

Olin jo luopunut toivosta löytää verkkokauppojen alennusmyynnistä Simojärvelle sopivaa kesäkeittiömallia.

Kunnes kuopus lähetti linkin, jonka mukaan taloon.com- olisi jälleen myymässä niitä samoja kesäkeittiöpaketteja, joita oli jo pari kertaa aiemmin kokeillut maksaa, mutta kehnoin tuloksin.

Ja jälleen tarjouksessa luki: ilmainen kotiinkuljetus.

Kokeilin.

Ihme kyllä – maksu meni läpi ja tilaus oli vahvistettu. Luoman Lillevillanin Olos-kesäkeittiön hinta jäi jälkikasvun laskelmien mukaan alle tarvikkeiden ostohinnan, joten ilmeisesti hinta oli kohdillaan.

11,7 neliön kesäkeittiö ei ole mikään hirsirakennus, vaan sangen kevytrakenteinen, itsekasattava runko, mutta haaveilin, että sen ympärille olisi helppo rakentaa kesäelämän huoltokeskus.

Kuljetus jännitti. Mökkitie ei enää syksyllä kestäisi raskasta rekkaa ja toimitus voisi jäädä välille.

Esikoinen lähes asuu mökillä metsästysaikana ja oli vastaanottamassa toimitusta. Ainoa ongelma kuljettajalla oli ollut se, että google ei osannut neuvoa perille.

Kesäkeittiö tuli asiallisesti pakattuna Simojärvelle. Emme avanneet sitä, sillä sen kasaaminen siirtyy seuraavalle alkukesälle.

Rakennusmääräyksissä on joitakin vaatimuksia, joita on hyvä noudattaa. En saakaan kesäkeittiötä aivan rantaan (suojaetäisyys 20 metriä), en aivan saunamökin viereen (suojaetäisyys siihenkin!) ja jälkikasvun mielestä kesäkeittiön koko olisi voinut olla hieman pienempi – alle 10-neliöisille lupa-asiat eivät ole niin tarkkoja.

Pahus.

Toki pitäähän kesäkeittiöllä olla jonkin verran kokoa, sillä olin jo hankkinut tuoleja, pöydän, pikkupoikien päiväunille sängyn, kaapiston ja hieman muutakin.

Lisäksi olin suunnitellut, että vanhan mökin keittiönurkkauksesta osa tarvikkeista siirtyy kesäkeittiöön.

Eräänä viikonloppuna nikkaroimme saunamökin päätyterassin, mutta sitten rakennusinto alkoi hiipua.

Johan sitä yhdelle kesälle tulikin puuhasteltua.

Saunamökin terassi alkoi valmistua Simojärvelle.

 

Jos siirrettäisiin henkilöstömitoituksen voimaantuloa…!

Se tuli taas yllätyksenä päätöksentekijöille, että Suomen väestö ikääntyy. Vuoteen 2040 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa noin 55 prosentilla.

Ikääntyminen taas aiheuttaa erilaisia palvelutarpeita, joista yksi on hoivan ja hoidon tarve.

Hoiva ja hoito vaativat rahaa

Suurin osa yli 80-vuotiaista ja jopa yli 90-vuotiaista asuu omissa kodeissaan ja saa kotihoidosta tukea tai tulee toimeen ilman minkäänlaisia tukipalveluja. Siis valtaosa.

Pieni osa ikääntyneistä tarvitsee enemmän hoivaa ja hoitoa, palveluasumista tai ympärivuorokautista asumispalvelua. Siitä pienestä osasta emme kuitenkaan ole valmiita huolehtimaan.

Eduskunta päätti kaksi vuotta sitten 0,7 työntekijän mitoituksesta asiakasta kohden ympärivuorokautisessa vanhustenhoivassa. Sen oli tarkoitus astua voimaan porrastetusti vuoden 2023 huhtikuuhun mennessä.

Miksi mitoitus on tärkeää?

Nyt useat kansanedustajat ovat alkaneet kannattaa mitoituksen siirtämistä johonkin tulevaan.

Isot palvelutuottajat ja jopa kunnat vetoavat päätöksentekijöihin, että mitoituksen noudattaminen on mahdotonta lähivuosina: henkilöstöä ei ole riittävästi.

Kerrataanpas hieman, miksi henkilöstömitoitus oli säädettävä.

Kolmisen vuotta sitten Valvira ja aluehallintoviranomaiset alkoivat saada aiempaa enemmän kanteluita erityisesti yksityisen palvelutuotannon ongelmista. Toimintayksiköissä oli huonokuntoisia ikäihmisiä, joiden palvelutarve oli huomattavasti suurempi kuin mihin henkilöstö kykeni vastaamaan.

Henkilöstöllä ei ollut riittävästi osaamista tai edes kielitaitoa. Lisäksi lähiesihenkilöiden osaaminen ja ohjeistukset olivat puutteellisia, epäkohtailmoituksiin ei osattu reagoida ja työvuorolistoilla oli haamuhoitajia.

Pääsyy mitoituksen säätämiseen olivat siis räikeät epäkohdat erityisesti yksityisessä palvelutuotannossa, mutta ongelmia on ollut myös julkisilla toimijoilla: hoivan ja hoidon laatu ei ole ollut keskeinen tavoite vuosikausiin.

Palveluja lähimmäisenrakkaudesta?

Konsulttien muotoilemat laatulupaukset ovat hyytyneet idea-asteelle, sillä yksityisten toimijoiden katetavoitteet ja laatu eivät kuulu samaan yhtälöön.

Suomessa 20 suurinta hoiva- ja terveysyritystä ylitti vuonna 2021 ensimmäistä kertaa kuuden miljardin euron liikevaihdon ja niiden liiketuloskin tuplautui edellisvuodesta.

Nämä toimijat eivät tuota palveluja vain lähimmäisenrakkaudesta.

Kunnissa taas on säästetty ikäihmisten palveluista miljoonia ja miljoonia, sillä veroeuroja on tarvittu aina johonkin tärkeämpään kuin ikääntyneisiin. Leikkauksia on perusteltu jopa sillä, että ikääntyneet ovat tottuneet ylipalveluun.

Useat selvitykset ja tutkimukset kertovat koruttomasti, miksi monet vaihtavat sote-alalla työskentelyn muihin ammatteihin. Hoiva- ja hoitoyksiköissä työtahtia on kiristetty, uupuneet työntekijät yrittävät selvitä työvuorosta toiseen tai jopa tuplavuoroon, lähiesihenkilöiden työnjohtotaidot ovat liian usein olemattomat, kiitosta tulee lähinnä juhlapuheissa.

Siis aivan samat asiat, joista kolmisen vuotta sitten kanneltiin Valviralle ja aluehallintovirastoille.

Mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Julkinen keskustelu on palkkakeskustelua

Nyt tuli hätä siitä, mistä saadaan riittäväst hoitajia vanhustenhuoltoon. Mitoitus tosin koskee myös muitakin kuin hoitajia.

Julkista keskustelua hallitsevat Tehy ja Super, jolloin painotukset lipsahtavat hoitajamitoitukseksi ja palkankorotusvaatimuksiksi.

Myös Hyvinvointiala HALI ry, joka edustaa yksityistä sosiaali- ja terveysalaa sekä varhaiskasvatuksen palveluja tuottavia yrityksiä ja järjestöjä tuo omat mausteensa keskusteluun ja vaatii väljennyksiä henkilöstömitoitukseen.

Yhdessä hyväksyttyjen laatusuositusten mukaan haluaisimme olla ikäystävällinen Suomi jo lähivuosina.

Lokakuussa 2020 voimaan tulleen vanhuspalvelulain yksi keskeisin tavoite on ollut parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla, että hoidosta ja huolenpidosta vastaavaa koulutettua ja osaavaa henkilöstöä on riittävästi.

Henkilöstön määrän, rakenteen ja osaamisen täytyy vastata asiakkaiden palvelujen tarvetta.

Vanhuspalvelulain sisällön ymmärtää jokainen, joka haluaa ymmärtää, että vain riittävä ja koulutettu henkilöstö voi kohentaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Silti hoivayksiköissä on yhä enemmän työkielitaidottomia ja lääkeluvattomia työntekijöitä tai tekijät puuttuvat työvuoroista kuten Yrjö ja Hanna Oy:n Tammistokodissa.

Avi keskeytti Tammistokodin toiminnan Tampereella 22.9.2022

Kuka voi hoitaa ja hoivata?

Henkilöstömitoituksella on tarkoitus hakea yhteisiä pelisääntöjä sille, kuka voi hoitaa ja hoivata ikääntyneitä. Ammattien kirjo on on laissa (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) laaja, sillä sen mukaan välitöntä asiakastyötä voivat tehdä:

sairaan- ja terveydenhoitajat, lähi- ja perushoitajat, geronomit, kodinhoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK -tutkinnon suorittaneet, soveltuvan ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaneet, soveltuvan opistoasteisen tutkinnon suorittaneet, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, kotiavustajat, hoitoapulaiset ja hoiva-avustajat, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät, toimintayksiköiden johtajat ja vastuuhenkilöt.

Jokainen palveluntuottaja on voinut itse vahvistaa ja monipuolistaa henkilöstörakennetta useiden vuosien ajan, mutta näin ei ole tapahtunut. Edelleenkin hyvin harvoin niin yksityisiin kuin julkisiin palveluyksikköihin etsitään muita kuin sairaan- tai lähihoitajia.

Miksi esimerkiksi geronomit, fysioterapeutit tai toimintaterapeutit eivät kelpaa ikääntyneiden hoivan toteuttajiksi?

Ehkä siksi, että me emme edellenkään ymmärrä, milloin kysymys on sosiaalipalveluista ja milloin terveydenhuollosta. Jopa ammattiliittojen edustajat sekoittavat asiat keskenään.

Hoiva-avustajat pelastajiksi?

Muun muassa HALI ry on sitä mieltä, että hoiva-avustajien määrää pitäisi lisätä merkittävästi. HALI edustaa rahaa, ja hoiva-avustaja on edullisempi kuin sairaanhoitaja tai muu lain mukaan välittömään asiakastyöhön soveltua ammattihenkilö.

Valvova viranomainen eli Valvira linjasi jo aiemmin, että hoivakodin työvuorossa voi työskennellä yksi hoiva-avustaja kahta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöä kohden.

Hoiva-avustaja tosin ei ole sote-ammattihenkilö, joten valvontaviranomaiset eivät voi häntä ammattihenkilönä valvoa. Hoiva-avustajan koulutus ei ole ammatillinen tutkinto, vaan hoiva-avustajan tehtävissä voi toimia, kun on suorittanut hyväksytysti kaksi lähihoitajan tutkinnon osaa.

Hoiva-avustajat voidaan laskea henkilöstömitoitukseen, kun he avustavat asukkaita esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa eli välittömässä asiakastyössä.

THL:n syyskuussa julkaiseman seurannan mukaan vanhuspalveluissa työskentelee 3260 hoiva-avustajaa, joista valtaosa toimii ympärivuorokautisessa hoidossa (tehostetussa palveluasumisessa). Vuodessa hoiva-avustajien määrä on noussut vanhuspalveluissa noin 900:lla.

Seurannan mukaan hoiva-avustajien työajasta 81 prosenttia kohdentuu välittömään hoitotyöhön. Eli noin viidennes työajasta on kärjistäen pyykinpesua ja siivousta.

Miksi yksityiset palveluntuottajat eivät jo nyt hyödynnä hoiva-avustajia enemmän asiakastyöhön, jolloin sairaanhoitajien ja lähihoitajien voimavaroja kohdentuisi nykyistä enemmän asukkaiden vaativampaan hoivaan ja hoitoon?

Vai onko kenties sittenkin niin, että pikakoulutetut hoiva-avustajat eivät hallitse lähihoitajan tutkinnon osia, eivät osaa suomea tai eivät sovellu lainkaan alalle? Jos lähiesihenkilöiden osaamisessa on puutteita, kuka perehdyttää ja ohjaa hoiva-avustajia toimimaan ammattieettisesti oikein?

Hoiva-avustajat olisivat kuitenkin parhaimmillaan iso voimavara myös välittömässä asiakastyössä,  luomassa turvallista ilmapiiriä, seurustelemassa ja kohtaamassa ikääntyneitä tasavertaisina aikuisina ihmisinä. Tekemässä sitä, mihin sairaahoitajilla ja lähihoitajilla ei ole aikaa.

Lähes 20 prosenttia 3260 hoiva-avustajan työtunneista menee tehtäviin, joista myös osatyökykyiset voisivat suoriutua mallikkaasti.

Jokin tässä yhtälössä ei nyt täsmää.

Blogi on julkaistu myös Uuden Suomen puheenvuorona 24.9.2022.

Haluan kesäkeittiön

Mökkiprojekti Simojärvellä. Syyskuu.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Sauna alkoi valmistua. Kun puoliso rakensi lauteita, sain istua painona, sillä niin en aiheuttaisi suurempia vahinkoja.

Terva ei ollut vielä kuivunut terassin tolpissa.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Sauna valmistuu.

Saunatupakin valmistui.

Syyskuussa yövyimme ensimmäistä kertaa saunamökissä ja kokeilimme lempeitä löylyjä. Olin sitä ennen ollut moniin vuosiin hurjimmassa migreenissä, ja pehmeät löylyt tuntuivat monen päivän sairastamisen jälkeen virkistäviltä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Valmista alkaa tulla.

Kesäloma ja lähes kaikki viikonvaihteet olivat vierähtäneet Simojärvellä. Kun saunamökissä kaikki pakolliset työt olivat tehtyinä, kävimme hieman tutustumassa ympäristöön.

Lähiruokaa Nurmelalta.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Putkivaara.

En vielä tässä vaiheessa uskaltanut kertoa miehille, että ehkä mahdollisesti olen hankkimassa meille kesäkeittiön, jota en todennäköisesti osaa itse kasata. Järveltä tuulee sen verran usein, ettei ruokailu ulkona ole aina kovin nautinnollista.

Miesten mielestä kaikki pitää suunnitella hyvin ja aikatauluttaa oikein. Miehet olivat sitä mieltä, että listoitukset tehdään heti, sillä muuten ne jäävät tekemättä. Ja mitään uutta ei aloiteta ennen kuin siitä on yhdessä sovittu.

Ulkohuussissa listoina ovat tervatut köydet. Köysien kuivumiseen kului kolme viikkoa.

Olin jo hankkinut facebookin roskalavalta hyvät 1950-lukulaiset tuolit, jotka kaipasivat pientä pintahiontaa ja maalia sekä tutulta puhelinkaapelikelan, josta saisin mainion apupöydän.

Hioin tuolit, mutta niiden maalaus saa jäädä seuraavaan kesään. Kaapelikelan käsittelin samalla saunavahalla kuin lauteiden rungot.

Samalla tuvan penkit taas saivat Osmo Colorin tumman sävyn.

Kesän 2022 viimeistelyjä Simojärven mökkiprojektissa.

Loppukesällä nettikaupat pursusivat tarjouksia. Hinnoissa on näköjään runsaasti ilmaa, sillä niistä kevenee helposti muutamassa kuukaudessa 40 prosenttia.

Ja monet lupaavat ilmaisen kotiin kuljetuksen.

Kun selvittelin, mitä eräänkin kesäkeittiön rahti Simojärvelle maksaisi, hinnaksi tuli rapsakka tuhat euroa. Minusta se on paljon, vaikka kuljetuskustannukset ovat kohonneet.

Taloon.com lupaili ilmaista toimitusta. Tiettyä keittiömallia oli vielä useita jäljellä, mutta kun yritin maksaa tuotteen ja sitä ennen kirjoittelin Simojärven osoitteen, tuote olikin loppunut. Sama tapahtui useissa muissakin nettikaupoissa, vaikka ilmaisen kuljetuksen aluetta ei missään oltu määritelty.

Jatkoin asian selvittämistä, sillä tulin hankkineeksi myös kesäkeittiön pöydän, sängyn, kaapiston ja tuvan keittiönurkkauksessa on runsaasti varusteita, jotka ovat menossa kesäkeittiöön.

Miesten mielestä olen toivoton.

 

Tervasit sitten tolpatkin!

Mökkiprojekti Simojärvellä. Kesämaisema järvelle.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Rakastan venetervan tuoksua ja väriä. Saunamökin terassin tolppien tervaaminen kesken rakennusprojektin oli kuitenkin virhe, iso virhe.

Miehet käyttivät samaan aikaan sirkkeliä, höylää ja valitettavasti myös eristivät lattiaa ekovillalla. Kaikki mahdollinen tarttui tervaan kuten myös kymmenet ja kymmenet kärpäset ja ötökät.

Kun joku vahingossa nojasi tolppaan, tervaa oli myös vaatteissa.

Kuopus kysäisikin rauhalliseen tyyliinsä, mitäpä äiti ajattelit, kun tervasit tolpat tässä vaiheessa ja että nuo ekovillat ja ötökät voi joskus kyllä hioa pois…

Työvaiheita Simojärven mökkityömaalla.

Työt etenivät rivakkaan tahtiin. Ranuan rakennusvalvonta kävi tarkistamassa piipun läpiviennin ja muut seikat.

Tavoiteaikataulukin oli olemassa: kanalintujen pyynti alkaa 10. syyskuuta, ja  metsästys on esikoiselle lähes pyhä asia. Sen jälkeen ei rakenneta.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Työvaiheita.

Kävin hillastamassa ja eksyinkin kerran, sillä maasto on minulle outoa. Hillat olivat hyvälaatuisia, ja niitä oli runsaasti.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Saunan rakentaminen.

Pieneläinverkot asennettiin yhtä tarkkaan kuin vanhassa mökissä. Siellä ei ole uuden lattian ja eristysten jälkeen vieraillut hiiriä tai muitakaan jyrsijöitä, ja sama tavoite on saunamökissäkin.

Siskolla oli jäänyt mustaa saunavahaa ja käsittelin sillä osan saunan kattolaudoituksesta. Teimme ns. porvarilaudoituksen osin kelolaudasta, jonka ostimme tori.fi:stä ranualaiselta yrittäjältä.

Vahasin mustalla myös lauteiden rungon, jolloin se uppoaa rakenteisiin siististi.

Esikoinen nikkaroi kelosta myös saunatuvan smyygilaudat.

Jälkikasvun kanssa oli hieman erilainen käsitys siitä, millä piippumuurin viereiset seinät paneloidaan. Minulle olisi riittänyt edullisin mahdollinen seinäpaneeli, mutta nuoret halusivat sormipaneelia, mikä oli mielestäni aivan liian kallista.

Pojat laskivat, että jos saunamökki on pystyssä seuraavat kolme vuosikymmentä, hinta on edullinen/vuosi.

Ja taas äiti ylipuhuttiin.

 

 

Ensimmäinen huijaus nettikaupassa

Mökkiprojekti Simojärvellä. Poutapäivä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin keittää kahvia ja laittaa ruokaa, joten eksyin Huutokaupat.com-sivustolle. Vietin tuntikausia selaten kaikkea, mikä voisi olla ihan mukavaa mökille ja sitten kokeilin huutaa: voitin huutokaupan ja ajattelin, että 71 euron kamiina ei koskaan tule Rovaniemelle.

Olin väärässä. Kamiina saapui viikossa Rovaniemelle. Tosin rahtikulut olivat 50 euroa ja varsinainen säästö kuihtui muutamiin kymppeihin.

Olin suunnitellut sille paikan saunatupaan.

Taloon.comin kautta tilattua kiuasta sen sijaan saimme odottaa viikkoja, vaikka palvelulupaus oli aivan muuta.

Samalla hioin ja maalailin kaikkea vanhaa ja hyödynnettävää.

Mökkiprojekti Simojärvelle. Pientä puuhastelua.

Innoissani päätin kunnostaa myös vanhan mökin sivustavedettävän puusängyn, vaikka se tarkoitti sitä, että nukkuisin lähiajat patjalla lattialla. Samalla spraymaalasin kulahtaneen korituolin siistiksi.

Saunatupa ei ole iso, joten huonekalut voisivat olla vaaleita ja sellaisia, joihin ei tarvitsisi käyttää runsaasti rahaa.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Huonekalujen kunnostusta.

Kun olin aikani nukkunut vanhan mökin lattialla patjalla, lonkkiin saattui ja minun oli vaikea nousta ylös. En halunnut lähteä kesäpäivääni viettämään Ikeaan, joten aloin jälleen selailla erilaisia verkkokauppoja.

Halusin levitettävän sängyn, jota ei tarvitse kasata kuten Ikean sänkyjä, ja joka on oikeaa puuta.

Löysin sellaisen.

Tein samalla tämän verkkokaupan kanssa kaksi kauppaa: elämäni ensimmäisen ja viimeisen.

Kun kuljetusliikkeen mies soitti ja kysyi, mihin hän jättää paketin Rovaniemellä, kerroin, että se on sen verran iso ja neuvoin, mihin se on turvallista nostaa. Mies epäili, että laatikossa oli jotain leikkimökkiin sopivaa.

Mökkiprojekti Simojärvellä.

Kuva ja tuote eivät vastanneet toisiaan. Laatikossa ei ollut kahta samankokoista puupalikkaa, niiden laatu oli niin heikko, että Ikea olisi ollut 6-0 parempaa, puutapit katkeilivat, ruuveja ei voinut kiristää, sillä puu oli haprua ja murtui. Puu oli niin haurasta, että puuliima tuli puun läpi.

Tässä vaiheessa aloin ymmärtää myös Paavo Väyrystä ja hänen pohdintaansa, voiko harmistukseen kuolla.

Annoin palautetta. Truspilotin automaatti kertoi, että nettisivujen palautteeni on kerännyt runsaasti tykkäyksiä. Kun kävin katsomassa, palaute ei ollut siellä lainkaan.

Kun tähän lisää vielä sen, että vanhassa saunassa ollut vesisäiliö putosi ruostuneista kannakkeistaan kesken vedenlämmityksen ja sain kiehuvat vedet osin jaloilleni, lähdin ostamaan vesipataa oikeasta kaupasta:  Rovaniemen K-raudasta.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Uusi vesipata.

Vanha kiuas ja vesisäiliö.

Vanha kiuas ja vesisäiliö lähtivät kierrätykseen facebookin roskalavan kautta. Uusi pata lämmittää veden yhdellä pesällisellä puuta, kun vanha vaati kolme pesällistä.

Voit lukea aiemmat tarinat tästä:

 

Ulkohuussin sisustusta

Poro joutui väistymään Simojärven mökkiprojektin tieltä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Laavuvaaran saunamökki saapui työmaalle heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Lähisuvussa ja tuttavapiirissä on ammattiautoilijoita, joten heidän verkostojensa kautta kuljetus järjestyi Humppilasta aluksi Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Simojärvelle.

Mökkipaketti oli hyvin pakattu tehtaalla.

Ohjeiden mukaan mökkirunko on syytä kasata parissa päivässä, ettei mäntypuu väänny kieroon.

Saunatupaa on tarkoitus käyttää vain silloin, kun ulkolämpötila ei ole pakkasen puolella, joten seitsemän sentin hirsivahvuus riittäisi laskelmiemme mukaan siihen.

Mökin paikka ei miellyttänyt paliskunnan erästä poroa, joka oli tottunut nukkumaan tulevan mökin paikalla. Poro oli säännöllisesti työmaalla.

Poro seurasi tarkkaan, miten mökkiprojekti Simojärvelle eteni.

Hyvin pian huomasin, että minut ulkoistettiin työmaalta lähinnä ruuanlaittajan rooliin. Pitkäaikainen vaurio oikeassa olkapäässäni ei mahdollistanut hirsien nostelua kovin korkealle, joten luovuin suosiolla työnjohtotehtävistä.

Laavuvaaran ohjeet olivat selkeät ja materiaali laadukasta, kotimaista puuta. Varahirsiä ja muita ylimääräisiä puuosia oli runsaasti, mutta jotain kertonee toimitetun tavaran laadusta, ettei varahirsiä esimerkiksi tarvinnut käyttää lainkaan.

Yhtä hirttä piti hieman työstää, sillä oksakohta osui hankalaan paikkaan.

Nuoret osaavat.

Kun nuoret kasasivat kehikkoa, suunnittelin jo saunatuvan sisustusta. Sitä ennen oli ehtinyt käydä legendaarisen Väri-Laitisen poistomyynnissä. Menin sinne aluksi ostamaan muutaman euron maalipensseleitä, mutta poistuin mukanani muutamia kymmeniä litroja pinotexiä ja muutamia muita sävytettyjä kuullotteita.

Ajatuksena ehkä oli se, että joskus meillä on myös päärakennus, jonka sävy olisi sama kuin saunamökissä ja ulkohuussissa.

Järvellä oli yllättävän vähän sääskiä, joten maalaussäät olivat mainiot.

Käsittelin myös vanhan mökin seinät. Kukaan ei tosin tiedä, millä tämä mökki on aikanaan käsitelty, sillä punainen väri puskee läpi muutaman vuoden kuluttua olipa pintasävy kuinka tumma tahansa.

Nyt sävynä on Tikkurilan Kanto.

Vanha mökki sai uuden värin.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä etenee.

Minulla oli varastossa myös muutamia litroja venetervaa. Aluksi tervaisin sillä kymmeniä metrejä narua, josta oli tarkoitus tehdä ulkohuussiin ”listat” nurkkiin. Vielä tuossa vaiheessa en käsittänyt, kuinka monta viikkoa terva vaatii kuivuakseen.

Vanhassa mökissä siirtelin tavaroiden ja kaappien paikkoja. Sisustin erämiehille omaa romunurkkaa, jossa kaikelle on omat paikkansa. Siitä toki keskustelimme toisinaan voimakkailla äänenpainoilla,  mutta lopputulos tyydytti miehiä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Eränurkka.

Kaupunkikodin parvekkeen tuuletusteline sai mustan metallimaalin pintaansa, vanhat liimapuulevyhyllyt käsittelin Osmo Colorilla. Lumipuku ja muut metsästysasut ovat nyt siististi piilossa nurkan takana, kuivuvat nopeasti kamiinan läheisyydessä ja varavaatteet mahtuvat hyllyille.

Jossakin vaiheessa vanha mökki jää lähinnä metsästäjien tukikohdaksi, mutta siihen vaiheeseen on vielä aikaa.

Kamiinapuhallin levittää lämpöä tasaisesti pieneen tupaan.

 

Autolla pihaan saakka

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Saunaprojekti Simojärvellä etenee. Pohjatyöt valmistuvat.

Miesten innostus alkoi tarttua.

Heillä oli nyt elämää suurempi projekti, jonka nimi oli Kesämökki Simojärvellä. Lähes jokailtainen keskustelu saunamökin piipun paikasta alkoi jossakin vaiheessa tuntua turhauttavalta, mutta kun kolme minulle tärkeää miestä pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja, tilanne hymyilytti.

Pitkässä parisuhteessa on joskus hyvä olla hiljaa ja jättää sanomatta, ettei kymmenellä sentillä suuntaan tai toiseen ole niin iso merkitys. Miehet keskustelivat keittiön pöydän ääressä, piirtelivät viivoja, siirtelivät väliseinän paikkaa.

Oli hienoa huomata myös se, kuinka paljon osaamista molemmilla pojilla on rakentamisesta ja kuinka he opettivat jo isälleen, miten asioita on järkevää tehdä.

Perille autolla

Juhannuksena ajoimme ensimmäistä kertaa vanhan mökin pihaan saakka.

Saunamökin paikka oli merkitty aiemmin ja puut kaadettu. Olin jo muutamia kertoja saanut kuulla, mihin saunamökin ikkunaan aamuaurinko paistaa tai mitä näkyy saunan tai tuvan ikkunallisesta ovesta.

Olin seisonut eri kantojen päällä ja kuvitellut näkeväni saman mitä miehetkin.

Juhannuksen vietimme vielä Simojokivarressa Simoskansuvannon rannassa.

Juhannustunnelma.

Simojärvellä yhteisiä juhannuksia meillä on ollut tasan yksi ja sekin vuonna 1988 nuorena kihlaparina.

Kun miehet keskittyivät mökin pohjatöihin, minä keskityin ulkohuussiin.

Olen luonteeltani kohtuullisen säästäväinen tai simolainen saattaisi sanoa, että visu. Huussin seinäväri on Osmo Colorin Lumi-sävyä, sillä sitä oli jäänyt jo edellisistä remonteista muutama desi, joka yhä suostui tulemaan purkista ulos.

Ikean äpplemust-pullojen hieman huterasti kasatun puulaatikon käsittelin samalla sävyllä. Olin toki mitannut aiemmin, että vessapaperirullat mahtuivat siihen.

Vanhat taulukehykset saivat uuden käyttötarkoituksen. Etsin Elokuva-Aitta-lehden ja Kotilieden 1950-luvun lehdistä filmitähtien kuvia ja aikakauden mainoksia.

Puolison Katajarannan alaluokilla tekemä jakkara ei kestänyt enää istumista, mutta huussiin se sopi hyvin. Lattian käsittelin pari kertaa sävytetyllä vesiohenteisella lakalla. Sitäkin oli jäänyt muista remonteista.

Biolanin kompostikäymälän tilasin verkkokaupasta, ja kun en nirsoillut värin suhteen, säästin parisataa euroa.

Vielä tuolloin en tiennyt, että viettäisin ulkohuussin parissa vielä runsaasti aikaa, sillä jostakin syystä minua ei huolittu työnjohtajaksi saunamökin rakentamiseen.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukolla samat suunnitelmat.