28.9.2023
Kesän lähes kaikki lomapäivät ja viikonloput kuluivat Simojärvellä. Kun syyskuu lähenee loppuaan, on aika olla jopa kiitollinen: kesään on mahtunut paljon hyviä asioita.
Alkukesästä meillä oli tosin hieman erilaisia näkemyksiä siitä, kumpi on tärkeämpää: kesäkeittiö vai halkoliiteri/varasto eli kumpi toteutetaan ensin.
Perheen miesten mielestä halkopinot tarvitsivat suojaa, mutta halot olivat olleet pari talvea vanhojen kattopeltien alla suojassa ja kuiviakin, joten mielestäni ne eivät parin kuukauden odottelusta homehtuisi.
Sokkelopuulta Utajärveltä tilattu pariliiteri oli saapunut kesäkuussa.
Sokkelopuu Oy:n pariliiterit näet tästä.
Kesäkeittiö valmistui juhannukseksi, ja lopulta miestenkin piti myöntää, että kesäkeittiö oli loistava idea. Simojärvi osaa tarjota navakkaa tuulta usein, ja silloin ateriointi taivasalla ei aina ole kovin miellyttävää.
Kesäkeittiön eteen nikkaroimme terassin ja tuulensuojaksi pergolan. Ruuanlaitto, ruokailu ja tiskaaminen ovat tulevaisuuden aurinkoisina kesinä ulkona, sateella aterioimme kesäkeittiössä.
Terassin ja pergolan viimeistelytyöt jäävät seuraavaan kesään, sillä myös pariliiteri vaatii hieman työstämistä.
Perheen miehet kokosivat kehikon ja puoliso asensi kattopellit. Sokkelopuun sorvauksen laatu ei aivan ollut ykkösluokkaa, mutta pariliiterin hinta oli edullinen.
Ajattelin, että osaltani kesän maalaustyöt olisivat jo ohitse, mutta niin vain jälleen innostuin. Väriliike sävytti Virtasen tervapetsin tummanruskeaksi. Tikkurilan Karhu on kaunis sävy.
Pariliiterin lattia on varaston puolella tumma, liiterin lattiaa en käsitellyt lainkaan. Varastoon onnistuin hankkimaan Virtasen Porstua-maalia. Joku oli sävytyttänyt sen hieman pieleen, ja väriliike myi 2,7 litraa kolmella eurolla.
Olen yrittänyt sadepäivinä saada kesäkeittiön sisustuksen valmiiksi, kanniskellut erilaisia varastossa lojuneita tavaroita paikasta toiseen. Ruotsin armeijan sukset ruuvasin vanhan varaston seinään, ruostunut paellapannu sai spreymaalilla mustan pinnan ja osoitenumeron neljä.
Miehet suunnittelivat, että vanha Arabian pisuaari joutaisi Alakorkalon jäteasemalle.
Kiinnitin pisuaarin huussin seinään. Nyt siinä on kanervia ja katajia.
Puoliso oli hiljaa – ei ilmeisesti ihastunut taiteelliseen vaikutelmaan.
Pian on aika siirtyä kynttiläillallisiin eli takkatulen loisteessa kärventyneisiin grillimakkaroihin.
Aiempia mökkitarinoitani voit lukea tästä:
Jo appiukolla samat suunnitelmat.
Ensimmäinen huijaus nettikaupassa.
Melkoinen myräkkä Simojärvellä.
