20.3.2026
Kevät tuli liian aikaisin ja pääsiäisen hankikanto jää kokematta Simojärvellä. Se tarkoittaa sitä, että jo parin viikon kuluttua pääsemme puuhastelemaan mökötysmökin parissa – järven jäät eivät enää kestä hiihtämistä.
Mökötysmökistä puuttuu vielä sisäkaton eristeet ja laudoitus, ikkuna ja ovi ovat varastossa ja kamiina odottaa asennustaan.
Jo tammikuussa ryhdyin pakkaamaan laatikoihin kirjoja, joihin olen ajatellut syventyä mökötysmökin rauhassa: Lapin historiaa, yhteiskunnallista pohdintaa ja välipalana dekkareita ja elämäkertoja.
Niin ja tietenkin kynttilöitä, alennusmyynnistä hankittuja lyhtyjä, joiden valossa aion kevään iltahämärissä lukea ja miettiä elämän peruskysymyksiä: mitä on oikeastaan tärkeää, kun olet siirymässä kolmanteen ikään ja olet 60+.
Mitä enemmän työelämä muuttuu, sitä useampi meistä pohtii samaa: voisiko elämää rakentaa toisin? Vähemmän sidottuna aikaan ja paikkaan, mutta enemmän sidottuna siihen, mikä tuntuu merkitykselliseltä.
Kyse ei ole Simojärven mökkipaikasta, vaan kyse on tilasta.
Tilasta ajatella, tehdä työtä omalla tavalla ja olla ilman jatkuvaa kiireen tunnetta.
Myös Simojärvellä on mainiot nettiyhteydet ja mahdollisuus työskennellä silloin, kun siltä tuntuu.
Merkittävä osa tilatuista lehtijutuistani ja koulutusmateriaaleistani onkin jo syntynyt kesäkeittiön pöydän äärellä.
Oletan, että seuraavan verkkokurssini naputtelen mökötysmökissä.
Se on tarkoitettu ajattelua ja haaveilua varten.