10.5.2026
Kevät etenee Simojärvellä hitaasti. Jonakin päivänä aurinko lämmittää jo kasvoja ja seuraavana aamuna pohjoistuuli muistuttaa, että Lapissa eletään vielä toukokuuta.
Maa on vielä jäässä. Pelastusviranomaiset eivät anna lupaa polttaa roskia, sillä maa on ruutikuiva ja kaipaisi vesisadetta. Muutama räntäkuuro kostuttaa pintamaat.
Joka paikka on täynnä tavaraa, sillä olen tuonut tekstiilejä, vanhoja huonekaluja, varavaatteita sängyt ja nurkat täyteen. Kesäkeittiö on täpötäynnä tavaraa, joka hakee paikkaansa.
Osa tavaroista oli matkalla mökötysmökkiin ja se siisti jo osaltaan kesäkeittiön yleisilmettä. Purin kesäkeittiön kelohyllyt ja siirsin ne vanhaan mökkiin ja mökötysmökkiin. Hyllyt ovat täynnä kirjoja, joihin voi syventyä kesäpäivinä tai talvipakkasilla. Kesäkeittiössä en ole kertaakaan syventynyt lukemiseen, sillä siellä on aina muuta puuhaa.
Ystävä lahjoitti kunnostusta varten vanhan senkin, joka odotti suojattuna talven pariliiterin nurkilla. Kostea talvi nosti pintaan homepilkkuja, mutta ne sain poistettua väkiviinaetikkaliuoksella.
Senkki sai uuden elämän kalkkimaalilla. Samoin vanhat keittiökaapit, jotka eivät ehkä design-lehdissä komeilisi, mutta sopivat kesäkeittiöön täydellisesti. Tai voiko sanoa, että täydellisesti, jos kaikki on hieman epätäydellistä ja boheemia?
Keittiökaapit pohjamaalasin otexilla, sillä en ollut varma, kuinka hyvin kalkkimaali olisi pysynyt levypinnassa. Kalkkimaalin päälle tulee vielä vahaa, jottei lika tarttuisi maalin pintaan.
Kesäkeittiön kaaos on pian kesytetty. Seuraavalla kerralla aamukahvit nautitaan jo siellä.
Kesäkeittiön edessä oleva pergola odottaa vielä lämpimämpiä säitä. Se pitäisi pestä talven pölyistä ja siistiä kesäkuntoon. Sen jälkeen sinne voi taas siirtää kaasulieden ja pizzauunin odottamaan ruuanlaittoa ulkona.
Minäkin odotan sitä hetkeä, kun aurinko ei enää laske aikaisin. Kun järveltä kuuluu kuikan ääni, sauna lämpiää ja pizza on paistumassa.
