Siirry sisältöön
15.7.2026
Luin kesällä artikkelin, jossa pohdittiin, mistä tulee elämän merkityksellisyys, mihin me käytämme aikaamme.
On helppoa listata Simojärven mökilläkin tekemättömiä rakennus- ja maalaustöitä, pesemättömiä mattoja ja vielä metsässä olevia mustikoita.
Ei niillä ole oikeastaan suurta merkitystä omaan tai läheisten onnellisuuteen.
Pikkumiehet alkavat olla siinä iässä, että heidän kanssaan on huikeaa vain olla ja ihmetellä luontoa ja ympäröivää maailmaa. Lasten terävät havainnot ja vaikeatkin kysymykset saavat isovanhemmat pohtimaan, että asiat voi nähdä niin monella tavalla.
Ei olisi mummulla tullut mieleen todeta kolmannen järvestä nostetun hauen jälkeen, että haukien vähentäminen on ympäristöteko ja että hauet vievät muilta kaloilta elintilaa.
Niin kuitenkin 7-vuotias opetti.
Ja haukia Simojärvessä riittää.
Mummu souteli hiljakselleen ja pikkumiehet uistattelivat. Se vaati hiljaisuutta ja kärsivällisyyttä kaikilta. Keskittymistä hetkeen. Läsnäoloa.
Ja kun saaliiksi saimme useita haukia ja isoja ja pieniä ahvenia, pikkumiesten silmät loistivat.
Ehdotin, että savustaisimme saaliin, mutta molemmat ilmoittivat, etteivät pidä savukalasta.
Ruokapöydässä savukalat kuitenkin katosivat nopeasti nälkäisten pikkumiesten suihin.
Ja kun toinen totesi, että on hyvä, kun on kalamiehiä, jotka tuovat ruuan pöytään, mummun piti vain todeta, että pikkumies on aivan oikeassa.
***
Tutkijat ovat alkaneet puhua riskileikeistä, joilta vanhemmat, ammattikasvattajat ja muut aikuiset suojelevat lapsia.
Tunnustan: olen syyllistynyt kannustamaan monenlaisiin riskileikkeihin kuten kiipeilemään puissa, hyppelemään korkealta, käyttämään vasaraa ja nauloja, tekemään ja kokeilemaan itse.
Ja olen myös käyttänyt omia lapsiani aika usein paikattavina terveyskeskuksen päivystyksessä silloin, kun omat ensiaputaitoni eivät ole riittäneet.
Kaikki aiemmin tavallinen on nykyään riski. Tutkijat puhuvat riskialttiista leikkimisestä, riskileikeistä. Mielestäni ne kertovat vain siitä, kuinka vieraantuneita jopa tutkijat ovat tavallisesta elämästä: lapsihan on jo luonnostaan utelias ja haluaa kokeilla kaikkea.
Eihän leikkiminen voi olla riski.
Pikkumiehet vaihtoivat itse uistimet virveleihinsä. Kun 5-vuotias ei jaksanut nostaa yli kaksikiloista haukea itse veneeseen, 7-vuotias isoveli auttoi. 5-vuotias kysyi, saako hän itse tappaa hauen halolla, joka oli veneessä sitä varten.
En ymmärtänyt silloin, että sekin oli melkoista riskileikkiä.
***
Ja minkälaiset traumat pikkumiehet saivat, kun joutuivat isovanhempiensa kanssa seuraamaan Simojärven päärakennuksen pystyttämistä.
Siinä me istuimme mättäällä mummu, ukki ja pikkumiehet ja keskustelimme rakentamisesta.
Hirsirakentaminen ja legorakentaminen etenee lähes samalla tavalla: hirsi ja palikka kerrallaan.
Sen jälkeen mummu jatkoi pikkumiesten kanssa merirosvolaivan rakentamista.