29.8.2025
Keväällä päätimme, että tänä kesänä emme tee mitään kovin suuritöisiä asioita Simojärvellä. Ajatuksena oli vain hieman viimeistellä keskeneräisiä rakennusprojekteja ja nauttia rauhallisesta elämästä.
Kun pari päivää makoilet ja lueskelet Satu Rämön dekkarit ja Seela Sellan mainion elämäkerran, silmät alkavat hakeutua puuttuviin kaiteisiin, öljyämättömiin lauteisiin ja siihen, mitä kaikkea mukavaa voisi vielä pihapiiriin saada valmiiksi ennen kesän 2026 päärakennuksen toteuttamista.
Ja kyllähän Simojärven ankarat tuulet, tuiskut ja sateet rasittavat kaikkia pintoja ja vaativat säännöllistä huoltoa.
Alkukesän koleus vaihtui kolmen viikon liki 30 asteen helteisiin. Järven veden lämpötila kohosi yli kahteenkymmeneen asteeseen, viileitä paikkoja ei ollut.
Eikä oikein työtehoakaan.
Silti nikkaroimme ja maalasimme hieman, mutta muistimme myös vain oleilla ja kerätä voimia pitkään ja pimeään talveen.
Laavu ja tulipaikka valmistuivat ja nukuimme ensimmäisen yön laavulla.
Kelolaudat siistivät pergolan ja vähitellen humala köynnöstää sen niin kuin olen haaveillut.
Ovet saivat uuden sävyn Virtasen maalilla (kuivui tosi hitaasti, sävy: okra), Matti Vanhasen vaaliämpäri palvelee nyt ulkohuussin käsienpesuautomaattina, pizzauuni ja kaasugrilli toimivat, lauteet on hiottu ja öljytty.
Mökkielämä lienee myös jonkinlainen valinta: yksinkertaista ja luonnon rytmissä elävää arkea. Simojärven mökkiprojekti valmistuu vähitellen: kierrätämme, kunnostamme, harkitsemme tarkkaan, mitä tarvitsemme ja mitä emme.
Tai jos miehiltä kysyy: minä en harkitse, vaan teen päätöksiä nopeasti ja kun laavu, kesäkeittiö, pergola tai kohtuullisen kokoinen terassi ovat valmiit, miehet joutuvat myöntämään: tämähän on todella toimiva ratkaisu.
Senhän minä tiesin jo aiemmin.