Olen säilyttänyt jälkikasvun kolme kaunista paperikukkaa päiväkotien kevätjuhlista. Esikoispoika sai omansa eskarin päättäjäisissä 1998, tytär 2000 ja kuopus 2008.
Ellen väärin muista.
Näissä kevätjuhlissa ja kymmenissä sen jälkeen tilaisuus on päättynyt Suvivirren laulamiseen. Se kuuluu suomalaiseen perinteeseen, tapakasvatukseen, ja siitä alkavat kesä, aurinko ja vapaus.
Tämän kevään päättäjäisissä ja valmistujaisissa ei kesää aloitettu Suvivirren laulamisella. Useat koulut lähettivät valmistuneille todistukset postitse, tai ne sai hakea koulun kansliasta turvavälit ja käsihygienia huomioiden.
Suvivirsi piti kuunnella virtuaalisesti. Se ei ole sama, sillä Suvivirsi pitää laulaa ääneen ja yhdessä, liikuttua yhteisöllisesti ja huomata, että taas nämä lapset ovat vuoden vanhempia, valmiita siirtymään esikoulusta alaluokille, alaluokilta yläkouluun ja sieltä seuraaville asteille.
Äitiä sai hävetä
Kun lapset olivat teini-iässä, äidin kyynelehtiminen virrenveisuussa oli heistä todella noloa, mutta koskaan en ollut ainoa, jolla ääni särkyi kesken laulamisen. Eivätkä omat lapseni olleet ainoat, joilla hävetti äitiensä puolesta.
Suvivirren aikana ehtii muistella kaikki ne edelliset kevätjuhlat, joissa on saanut olla mukana ja miettiä, minkälainen on seuraava lukukausi tai aikuistuvan nuoren tulevaisuus.
Kevätjuhla kevätjuhlalta lähestyy päivä, että ne pienet keskospojat ja vilkas neiti lentävät omilleen. Että yllättäen pojat ovat venähtäneet isäänsä pidemmiksi ja tyttären vauhti on rauhoittunut.
Muuan vuosi sitten helsinkiläinen vanhempi kyseli apulaisoikeuskanslerilta, onko asiallista, että kouluissa järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia kouluaikana. Kyselijä ihmetteli, onko yhdenvertaisuus- ja uskonnonvapaussäännökset unohdettu kokonaan.
Julkinen keskustelu meni hieman sivuraiteille ja se keskittyi pohtimaan, kielletäänkö Suvivirren laulaminen päiväkodeissa ja kouluissa.
Kantelussa ei mainittu Suvivirttä lainkaan.
Suvivirsi kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja joskus perinteitä on osattava kunnioittaa. Ne siirtyvät seuraavalle sukupolvelle vain laulamalla kevätjuhlissa vuodesta toiseen, päiväkodista alaluokille ja alaluokilta yläkouluun ja seuraaville asteille. Päiväkodin kevätjuhlista aikuisuuteen.
Suvivirsi on niitä harvoja virsiä, jonka me osaamme ulkoa. Tai ainakin neljä ensimmäistä säkeistöä.
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.
6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Korona-aika on tuottanut kuitenkin upeita tulkintoja tutusta virrestä kuten tällä videolla Jyväskylän ammattilaiset osoittavat:
Ja sitten ne lentävät
Päiväkodin kevätjuhlasta aikuisuuteen on lyhyt matka. Vuodet sujahtavat nopeasti ja yhtäkkiä edessä on se tilanne, että kuopuskin ilmoittaa muuttavansa.
Ja jossakin vaiheessa tytär on löytänyt puolison ja tehnyt minusta mummun ja miehestäni ukin.
Mielessä käy ajatus, että voisiko poikaa toppuutella, että jos vaikka armeijan jälkeen lähtisit. Että jos purkaisimme jo pakatut tavarat takaisin kaappiin.
Esikoiselle sanoin niin aikanaan ja nyt osasin olla hiljaa.
Joskus nuorena kirjoitin itselleni Richard Bachin Lokki Joonatanista pienen pätkän matkaevääksi aikuisuuteen. Se pätee yhä elämänohjeena ja oppivathan nämä, kun aikansa räpyttelevät.
”Älä usko siihen mitä näet. Silmäsi erottavat ainoastaan rajallisen. Katsele ymmärrykselläsi, perehdy siihen, minkä jo tiedät, silloin olet oppiva lentämään.”
Niin mekin olemme oppineet.
