Elämme vuoden pimeintä aikaa, mutta yritämme tuottaa tolkullista sisältöä Simoskat-kanavallemme.
Sisko Koskiniemi muistelee työtään poliisin ensimmäisenä sosiaalityöntekijänä. Sisko tunnetaan lastensuojelun puolestapuhujana ja tiukkana poliisin ”sossuna”, joka pani järjestykseen päihteitä kokeilevat teinit ja puhutteli joskus vanhemmatkin.
Lasten hätä ja vanhemmuuden puute saavat Siskon yhä raivostumaan. Eläkeläisenä hän on löytänyt kirjoittamisesta tavan saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua vaikeista asioista.
Jokainen lapsi tarvitsee yhden luotettavan aikuisen.
Kirjailija Olli Tiuraniemi on työryhmänsä kanssa julkaissut hiljattain Nätti-Jussin elämästä kertovan teoksen. Karstulasta kotoisin ollut Nätti-Jussi vieraili aikanaan myös Tiuraniemen pirtissä.
Ja Pertti Kivimäki tarinoi syyllisyydestä. Käsikirjoitus on Leo Vierelän.
Vuoden viimeisessä jaksossa terveydenhoitaja Anja Hannula pohdiskelee syntymän ihmettä ja sitä, miksi lapset eivät ole tervetulleita: onko lapsi lahja vai rasite?
Rovasti Ilmo Pulkamo hiljenee kotikirkossamme joulun sanoman äärelle ja kertoo kuulumisistaan.
Simoskat-kanavan ilmestymistahti on kerran viikossa. Juttuaiheita alkaa tulvia ja yhteistä historiaa, yhteistä jaettavaa on paljon.
Kun tunnemme juuremme, osaamme arvostaa myös nykyisyyttä ja ymmärtää sitä.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo myös kanavan ohjelmissa. Se kulkee mukana vahvana pohjavärinä, joka ilmenee erityisesti äitinsä edunvalvojana toimivan Satu Saaren haastattelussa.
Mietimme pitkään, teemmekö yhteiskunnallisista epäkohdista juttuja, muuttuuko kanavan yleisilme liian kantaaottavaksi.
Päätämme kokeilla yhden jutun verran.
Satu Saaren haastattelua jaetaan, luetaan ja kommentoidaan paljon. Haastattelutilanteessa kaikki liikuttuvat, sillä tarina ei ole vain Satu Saaren tarina muistisairaan edunvalvojana, vaan se on tuhansien muidenkin koskettava tarina.
Kun kukaan ei auta, kun palvelujärjestelmä on liian monimutkainen ja kun läheisen voimat uupuvat.
Valokuvat ovat Eeva-Maija Pietilän.
Samassa ohjelmassa (22.11.) Lapin radion toimittajalegenda Esko Ranta kertoo kuulumisistaan. Lähes 80-vuotiaan Eskon ääni on sama kertojaääni, mihin kuuntelijat ovat vuosikymmenien aikana tottuneet.
Kulttuuripersoona isolla K:lla, jolla juttuja riittäisi useampiin haastatteluihin.
Ja Leo Vierelän muistelus Poju-hevosesta Pertti Kivimäen tulkitsemana on herkkä tarina Leon ja Pojun läheisestä suhteesta.
Ja ohjelmakokonaisuus on myös äänitiedostona:
Seuraavassa ohjelmassa tapaamme seurakunnan diakoniatyön vapaaehtoisen Terttu Lehtolan. Hän on vuosikaudet talkoillut Korkalovaaran keittopäivän toteuttajana ja auttanut vähävaraisia.
Vaikka ikää alkaakin jo karttua, Terttu Lehtolalla riittää energiaa organisoida toimintaa.
Tuomas Honka taas on julkaissut kirjan isänsä Lauri Hongan sotapäiväkirjoista. Lauri Honka oli kolmen sodan veteraani. Tuomas Hongan haastattelu on jaettu kahteen ohjelmaan.
Ja 29.11. ohjelma on myös äänitiedostona tässä:
Itsenäisyyspäivän alla muistelemme lähihistoriaa ja Lauri Hongan jatkosotaa ja Lapin sotaa.
Mitä kuuluu -osiossa mäkihyppääjä Seppo Hannula muistelee uraansa maailman kärkihyppääjänä ja nuorten idolina. Sepon ura olisi voinut olla toisenlainen, jos hänen olisi annettu näyttää kykynsä ensimmäisessä isossa kisassa.
Mestarihanuristi Jukka Lampela kertoo kuulumisistaan uudessa Simoskat-kanavan ohjelmassa. Totto-kotiseutuyhdistyksen aktiivi Kaija Sälevä taas perehdyttää Vanhan Aseman historiaan.
Jukka Lampela tuli kaikkien tuntemaksi vuonna 1986, kun hän nuorena maalaispoikana Kittilän Molkojärveltä voitti Kultainen harmonikka -kisan. Souvarit -yhtyeessä hänellä vierähti kolmisenkymmentä vuotta, mutta mitä Rovaniemelle rauhoittuneen Jukan elämään tällä hetkellä kuuluu? Vieläkö virtaa riittää keikkailuun oman Lapponia-orkesterin kanssa?
Kaija Sälevä tuntee myös matkailuoppaan roolissa Rovaniemen historian. Rovaniemen ensimmäinen rautatieasema valmistui vuonna 1909, ja junayhteys avasi Rovaniemen yhteydet maailmaan. Rautatie vilkastutti Rovaniemen elämää, sillä tavarankuljetus helpottui ja matkustajia liikkui. Se loi Rovaniemelle taloudellista vaurautta.
Uuden radan valmistuttua vuonna 1934 Vanhasta Asemasta tuli
rautatieläisten asunto. Sodan jälkeen rakennus on toiminut muun muassa postitoimistona, väliaikaisena rautatieasemana, naisten työtupana ja Lapin maakuntamuseona.
Nykyisin talo on tyhjillään. Sen omistaa Rovaniemen kaupunki. Talo on harvoja sodasta säästyneitä rakennuksia, ja se on suojeltu.
Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Eväste tallentuu tilapäisesti käyttäjän selaimeen. Sivustot eivät välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Analytiikka: kiitos, että autat minua ymmärtämään sivuni vieraita
Kiitos! Hyväksymällä evästeet autat minua ymmärtämään paremmin sivuni vieraita ja sivustoni toimivuutta. En koskaan voi tunnistaa sinua datan perusteella – kaikki data on anonyymia.
Käytän Googlen ja Facebookin työkaluja tutkiakseni kävijädataa ja parantaakseni sivuston toimivuutta. Nämä työkalut myös auttavat minua kohdentamaan sinulle sisältöä, joka oikeasti kiinnostaa sinua.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
