fbpx

Erikoinen äitienpäivä

Äitienpäiväkortti 2020.

Korona-ajan äitienpäivä oli yhtä poikkeuksellinen ja erikoinen kuin koko kevät: turvavälit ovat kasvaneet liian pitkiksi.

Pikkumiestä naurattaa, kun mummu ja ukki laulavat ja leikkivät Leipuri Hiivaa skype-yhteyden välityksellä. Me olemme Rovaniemellä ja pikkumies Oulussa.

Kesken laulun pikkumies kyllästyy ja vilkuttaa. Vihje on selvä: laulun voi lopettaa.

Parin karanteenikuukauden aikana pikkumies on oppinut kävelemään ja ensimmäiset sanansa. Kamerakännykän kuvat ja videot sekä skype-yhteys eivät korvaa todellista läsnäoloa, mutta muuta ei nyt ole turvallisuussyistä tarjolla.

Kirjat kiinnostavat. Niitä pikkumies lukee ja esittelee kuvia kirja nurinpäin. Puheen sisältöä on vielä vaikea arvata, mutta edellytykset vuoropuheluun ovat kypsymässä.

Värikynät kiehtovat myös kuten mummunpäivänkortistakin voi päätellä. Suuri osa taiteellisista näkemyksistä ja isoista kaarista lienevät vielä piirustusalustassa tai ruokapöydän pinnassa.

Silti tämä on minun ensimmäinen lapsenlapseni piirtämämä tervehdys äitienpäivänä.

Etämummuilua näin korona-aikana.

 

 

Ja hieman vauhdikkaampi jakso

Nyt on pakko julkaista hieman vauhdikkaampi jakso, sillä tämä korona-aika vie tunnelmat aika synkiksi.

Arja Havakan haastattelu on tehty 13.3. Muutamia tunteja myöhemmin tuli ohjeistus, että julkiset kokoontumiset eivät ole kovin suotavia. Arja ehti tanssituttaa Eläkeliiton päivätansseissa eläkeläisiä ilmeisesti viimeisen kerran tälle keväälle ja ehkä kesällekin.

Poikkeuslait astuivat voimaan seuraavalla viikolla.

Arja on tehnyt huikean uran suomalaisten tanssittajana. Lokki-valssi teki hänestä supersuositun 1990-luvulla. Kaikkihan me tämän muistamme:

On hiljainen aaltojen keinunta tää, se laivaamme kauaksi vie, kun aurinko taivaalla niin lämmittää, on sininen laivamme tie.

Linnun näen taivaalla liitelevän, linnun näin valkoisen kiitelevän, lokkiin katse kaipaava siirtyy, linnun uljahan lentoon min taivaalla nään.

On myrsky ja aallokko nyt myllertäin, taas laivaamme keinuttelee, ja taivaalla kauaksi aavalle päin, se pilviä kuljettelee.

Linnun näen lentävän myrskyä päin, linnun jonka tyynellä liitävän näin, lokkiin katse kahlitun kulkee, laivan kannella silloin myös kaipaamaan jää.

Kun illalla aurinko laskeutuu, se ruskonsa pilvihin luo, kun hämärään hukkuupi rannalta puu, niin mereltä kuuluvi tuo:

Linnun ääni kaukainen kutsuva niin, linnun ääni maahan ja taivaisihin, kanssaan sieluin valvoo ja lentää, lokin tuskan ja kaipuun se tuntea saa.

 

Poikkeusolojen pääsiäinen puhuttelee

Poikkeusolojen pääsiäinen puhuttelee monista eri syistä.

Yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmien karanteeni, yrittäjien epätoivoinen tilanne ja kaikkien epävarmuus tulevasta saa mietteliääksi: mitä elämässämme tapahtuu, mikä on tärkeää ja millä ei ole mitään merkitystä?

Pysyvätkö läheisemme terveinä? Entä me itse?

Karanteeni vaikeuttaa myös Simoskat-kanavan haastatteluja, sillä kaikki alustavasti keväälle sovitut jutustelut on peruttava, materiaalimme alkaa ehtyä.

Teimme joulukuussa rovasti Ilmo Pulkamon kanssa pitkän haastattelun, josta osa oli tarkoitus säästää Rovaniemen kirkon 70-vuotisjuhliin elokuulle.

Päätämme jakaa sen jo nyt, sillä kotikirkkomme freskon esittely on tässä poikkeustilanteessa lohduttava.

Taiteilija Lennart Segerstråle antoi alttarifreskolle nimen Elämän lähde. Lapin sodassa Rovaniemen kaupalasta tuhoutui 90 prosenttia ja tämä heijastuu myös taiteilijan tulkintaan:

”Se on siis läpileikkaus jokaisesta ihmissydämestä, jonka toisella puolella on sovitetun ryövärin halu joutua yhteyteen Jumalaan ja hän suunnitelmaansa, ja toisella puolella sovittamattoman ryövärin kielteisyys siihen, keskellä seisoo Kristus itse sovituksen hintana, voiman välittäjänä ja ylläpitäjänä. Hän kuvastuu elämän lähteeseen, omaantuntoomme, johon rehellisyyden puhdas valo ja epäitsekkyyden rakkaudellisuus meissä heijastuu. Tämä kaikki on sommiteltu Lapin ympäristöön, koska Rovaniemen kirkko on oleva sen hengen sydämenä.”

Myös Pertti Kivimäen tulkisema, tuntemattoman tekijän teksti Vaikea risti saa hiljentymään.

Työnhaku – voi hyvänen aika!

Ensimmäinen työnhaku oli voimassa neljä päivää. Jos olisin pitkäaikaistyötön tai muuten huonossa työmarkkina-asemassa, pitäisin järjestelmää huonona vitsinä.

En tiedä, kuka humoristi on aikanaan kehittänyt työvoimahallinnon sähköisen työnhaun, mutta hauskaa hänellä lienee ollut. Kun työnhakija voi valita erilaisista ammattinimikkeistä, mitkä vastaisivat hänen koulutustaan tai työkokemustaan, tarjolla ovat muun muassa:

  • ennustaja

  • taikuri

  • paleontologi

  • veturinkuljettaja

Siis vuonna 2020!

Ymmärrän toki, että tietyt hallinnonalat ovat hitaita reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin, mutta jonkinlainen ammattinimikkeiden päivitys olisi varmaankin paikallaan.

Eipä silti, eivät tutkinnotkaan kaikilta osin ole tässä ajassa.

Meillä yrittäjillä on mahdollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi 15.4. mennessä, mikäli korona on vienyt työn ja toimeentulon ja tuolloin työmarkkinatuen saa 16.3. alkaen.

Työvoimahallinnolla ei ole mitään mahdollisuuksia laatia yrittäjiä varten omaa sähköistä ilmoittautumislomaketta, joten käytämme samaa kuin kaikki muutkin työttömät työnhakijat.

Siksi sen puutteet tulevat meidän kaikkien ihmeteltäviksi.

Muistakaa ilmoittautua ajoissa te-toimistoon!

Järjestelmään voi kirjata oman koulutuksen ja sen, mistä töistä on kiinnostunut ja miltä paikkakunnalta. Kirjoitin Rovaniemi ja sain ilmoituksen, että koulutustani vastaavaa työtä on tarjolla Kittilässä, Kolarissa ja Joensuussa sekä Rovaniemellä.

Hädissäni lähetin hakemuksen, sillä olin saanut jo kaksi tekstiviestiä työvoimahallinnolta: työnhaku on päivitettävä ja minun täytyy olla puhelimitse saavutettavissa, jos joku työvoimahallinnosta soittaa. TE-toimisto tarvitsee lisätietoja työvoimapoliittista lausuntoa varten, jonka perusteella taas Kela tekee päätöksen peruspäivärahan maksamisesta.

Sitten kun ehtii tehdä. Ruuhkia on luvassa.

Joudunko karenssiin, jos en ole aktiivinen? Joutuuko pitkäaikaistyötön hakemaan töitä aivan muualta kuin kotipaikkakunnaltaan, jos järjestelmä niin viisaudessaan päättää?

1990-luvun lama vei eräältä tutulta yrittäjältä työt. Työvoimahallinto pakotti miehen työllisyyskurssille opettelemaan vasaran ja sahan käyttöä. Hän oli sitä ennen työllistänyt itsensä kirvesmiehenä aluksi vieraan palveluksessa ja myöhemmin kaksi vuosikymmentä yrittäjänä.

Toivottavasti koronan aikana ja jälkimainingeissa osaamme toimia toisin.

En ilmoittanut olevani kiinnostunut mistään koulutuksesta, mutta järjestelmä markkinoi  viime viikolla tulityökurssia ja puun jatkojalosteiden valmistuskurssia Kemijärvellä. Nyt tarjolla oli jo enemmän vaihtoehtoja:

Ehkä kursseille pitäisikin ilmoittautua juuri siksi, etten hallitse mitään näistä.

Alan ymmärtää niitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka kokevat järjestelmän hankalaksi ja saavat helposti karenssia.

Väärinymmärtämisen mahdollisuus on suuri.

Oletan, että monet yksinyrittäjät ja pienyrittäjät ovat tilanteessa, jossa huominen on sumun peitossa ja mieli on maassa. Silti nyt kannattaa pistäytyä työvoimahallinnon nettisivuilla ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi mahdollisimman pian.

Näillä perusteilla työtön yrittäjä voi saada työttömyysturvaa 16.3.-30.6.

Elämää on koronan jälkeenkin, talous elpyy ja yrittämisestä tulee vielä  kannattavaa eri toimialoilla. Ongelmana tässä on tietenkin se, että kassavirta on monilla ehtynyt ja kansalaisten kulutuskäyttäytymistä poikkeustilanteen jälkeen on vaikea ennustaa.

Monet yrittäjät taiteilevat  lähikuukaudet konkurssin ja lisävelkaantumisen rajoilla, mutta tämä yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessakin meitä yrittäjiä ja palveluntuottajia.

Rovaniemen yrittäjien varapuheenjohtaja Esko Määttä näkee kriisitilanteessa myös mahdollisuuksia, vaikka joka aamu ei aivan siltä tunnu. Ylös on noustava ja mietittävä, mitä tämän romahduksen jälkeen.

Katse tulevaisuuteen!

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

 

 

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

Alkuvuosi näytti hyvältä. Työtilaisuuksia oli luvassa sekä uutistoimittajan että hieman vapaamman sisällöntuotannon parissa eri medioille.

Sitten toimeksiantajat ilmoittavat, että koronan vuoksi emme toistaiseksi osta mitään free lancer -toimittajilta.

Emme siis  mitään.

Minustakin tuli yllättäen työtön yrittäjä, jonka osakeyhtiöllä ei ole mitään laskutettavaa, mutta peruskulut ovat aivan samat kuin ennenkin.

Reilu viikko on mennyt miettiessä, miten tästä eteenpäin. Säästän muutaman satasen kuukaudessa, kun ryhdyn itse hoitamaan kirjanpitoani tai kun lasken yritysvakuutusteni arvoa, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Onneksi olen tällä hetkellä yksinyrittäjä, sillä nyt minulla on huoli vain omasta toimeentulostani. En ole koskaan ollut ilman palkkatyötä tai yrittäjätuloa.

Opiskelen sosiaalisen median nykyistä paremman hyödyntämisen ja ilmoittaudun verkkokursseille lisäopin toivossa. Olen vain turhan vaativa kurssilainen, sillä haluan, että opettaja osaa enemmän kuin oppilas ja saan rahalleni vastinetta.

Ja perusasiat ovat hallinnassa. Simoskat YouTube -kanavani ohjelmat ovat nyt myös kuunneltavissa podcastina. Tässä ensimmäinen ohjelma:

Kertaan Kielitoimiston uusimmat ohjeet.

Nyt tiedän, että yht´äkkiä kirjoitetaan nykyisin yhtäkkiä, mutta tämä tieto ei todennäköisesti lisää lainkaan työmarkkina-asemaani.

Suomen hallitus neuvoo ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Se ei tässä tilanteessa paljon lohduta, sillä siellä voi piakkoin olla lähes 180.000 muutakin yksinyrittäjää. Eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Moni yksinyrittäjä saattaa saada apua, mutta liian hitaasti.

Jossakin oli ohje, että kannattaisi miettiä palkkatyötä yrittäjyyden sijaan tai sen lisäksi, kun se nyt poikkeusoloissa on mahdollista ja firmaa ei tarvitsisi alasajaa.

Korona on saanut meidät kaikki miettimään, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja mikä ei. Että lähimmisten turvallisuudesta on huolehdittava ja perhe ja terveys ovat tärkeimmät.

Ehkä voisin seuraavan pätkän työuraani tehdä kuitenkin ikäihmisten parissa, sillä se oli haaveeni jo 1984, kun aloitin sosiaalityön opinnot Lapin korkeakoulussa. Ja sitä haavetta yritin toteuttaa Lähteentien Pirtillä ikäihmisten päivätoiminnassa ja yhteislauluissa.

Simoskat -kanavallani pääsin haastattelemaan toistaiseksi viimeisessä jaksossa 97-vuotiasta Alli Korvaa, kolmen sodan lottaa, jonka elämäniloa ja viisautta ihastelen edelleen.

Kun talvisota päättyi 80 vuotta sitten, silloin ei annettu periksi ja yhteisöllisyys oli vahvaa kuten jälleenrakennuksen vuosinakin hieman myöhemmin.

Samoilla arvoilla me rakennamme myös koronan jälkeistä yhteiskuntaa.

Ehkä sieltä löytyy työsarkaa myös minulle.

Talvisodan päättyminen ja korona

Talvisodan päättymisjuhlia on tarkoitus järjestää eri puolilla Rovaniemeä, mutta korona muuttaa suunnitelmia. Tapahtumia perutaan pikavauhtia ja kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä on tapahtumassa.

Pari päivää myöhemmin Suomen hallitus kertoo ottavansa käyttöön poikkeuslait koronatartuntojen hidastamiseksi. Päätös kertoo, kuinka vakavasti asiasta on kysymys, mutta sitä on vaikea heti ymmärtää.

Poikkeuslait vaikuttavat kaikkien elämään, sillä rajoitukset ovat tiukkoja.

Yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan.

Päiväkoteja ja kouluja suljetaan, vierailut vanhusten ja muiden riskiryhmien asumispalveluyksiköissä kielletään. Myös ulkopuolisten vierailut hoitolaitoksissa, terveydenhuollon yksiköissä ja sairaaloissa kielletään.

Kaikki mahdolliset työtehtävät päätetään tehdä etätöinä. Julkiset kokoontumiset rajoitetaan kymmeneen henkilöön ja suositellaan välttämään tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla.

Lista rajoituksista on pitkä, mutta kaikelle on perusteet olemassa.

Ehdimme ennen rajoituksia haastatella kolme sodan lottaa Alli Korvaa, joka muistaa hyvin, miltä talvisodan päättyminen ja rauhanehdot tuntuivat.

Alli Korvan haastattelu on myös Iltalehdessä.

Ohjelman kevyempänä osiona ovat yhteislaulajien kuulumiset Saarenkylän Nuorisoseuralta sekä Pertti Kivimäen tulkisema Leo Vierelän tarina.

Ja tässä ohjelma kuunneltavissa äänitiedostona:

Tämä on jo kymmenes ohjelma!

Se on juhlan paikka, sillä tämä on jo kymmenes ohjelma!

Ilmaisen YouTube -kanavan tilaajamäärä kasvaa ja näyttökertoja on reilut 25.000.

Erityisen mukavaa palautetta alkaa tulla eläkeläiskerhoilta ja palvelukodeista: haastattelut, muistelukset ja tarinat löytävät vähitellen kohdeyleisönsä.

Tässä ohjelmassa Vesa Toivonen kertoo Lapin lastensairaalan historiasta. Vesa on itse ollut potilaana kymmeniä kertoja Lapin Lastenlinnassa. Hän julkaisee viikonloppuna kirjan sairaalan historiasta kiitoksena hyvästä hoidosta, jota sairaala kykeni antamaan puutteellisista olosuhteista huolimatta tuhansille Lapin lapsille ja pelastamaan monen elämän.

Lapin Lastenlinnasta on juttua myös Iltalehdessä.

Vilkas Vesa joutui astman vuoksi hoitoon jo puolivuotiaana.

Pohdiskelemme Risto Viitasen kanssa, mitä olemme kymmenessä ohjelmassa saaneet aikaan, mitä katselijat ovat kommentoineet ja mikä on yllättänyt meidät.

 

Omaishoitajuutta ja Oiva Arvolaa

Vuoden ensimmäinen jakso vie meidät kirjailija Oiva Arvolan Kampsuherran valtakuntaan sekä Matti ja Pertti Väliahdetin kotiin Ylikylään.

Oiva Arvola on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi Lapin ihmisen ja luonnon puolesta kantaaottavana kirjailijana. Kolarista eli Nuuskakairasta kotoisin oleva Oiva on tehnyt ison työn myös kotiperän murteen ylläpitäjänä .

Romaanien ohella Oiva on kirjoittanut näytelmiä, kuunnelmia, runoja, saagoja ja televisionäytelimiä. Saagoja on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Vuonna 2009 Oiva julkaisu koko saagatuontantonsa viiden äänilevyn kokonaisuutena eli 262 saagaa.

Kampsuherran valtakunnan hän on perustanut Nivankylään vuonna 1985 ja hän asuu siellä yhä.

Matti Väliahdet on toiminut kehitysvammaisen Pertti-poikansa omaishoitajana vuosikaudet. Matti on jo 80-vuotias ja miettii, mitä Pertille tapahtuu sitten, kun hän ei enää jaksa huolehtia omasta pojastaan.

Matti ja Pertti asuvat omakotitalossa Ylikylässä ja päivät kuluvat arkiaskareissa. Matti on myös Rovaniemen Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen puheenjohtaja ja vammaisten edunvalvonnan asiantuntija. Siinä roolissa hän sai pari vuotta sitten kutsun myös Linnan juhliin.

 

 

Tauko teki hyvää

Simoskat -kanavan joulutauon piti olla hieman lyhyempi, mutta ärhäkkä flussa vei toimittajalta äänen ja työkyvyn.

Vieläkin ääneni on niin matala, että erityisesti vanhempien ihmisten on vaikea saada selvää puheestani.

Tauko on tehnyt hyvää myös kanavan seuraajille, sillä tilaajien määrä on kasvanut ilahduttavasti ja näyttökertoja on lähes 19.000.

Oma kanava avattu YouTubessa

Internetin maailma on ihmeellinen, sillä jokainen haastattelu kerää säännöllisesti lisää katselukertoja.

Tauko on saanut seuraajat myös kyselemään, milloin on seuraavan jakson vuoro. Lisäksi olen saanut lukuisia juttuvinkkejä haastateltavista ja Rovaniemen lähihistorian tapahtumista.

Paukkupakkasista huolimatta pyrimme saamaan tämän vuoden ensimmäisen jakson valmiiksi tällä tai viimeistään ensi viikolla.

Ja jonkin verran lisävauhtia kanava on saanut Lapin Kansan haastattelusta, jossa sain kertoa, miksi Simoskat on perustettu.

Joskus itsekin juttuaiheena.

Ilmo Pulkamon jouluterveiset

Julkaisemme uusintana rovasti Ilmo Pulkamon jouluterveiset kotikirkossamme.

Tämä haastattelu on osa Simoskat-kanavan ohjelmakokonaisuutta 20.12.

Saimme kuitenkin niin paljon myönteistä palautetta jopa eri puolilta maailmaa ihmisiltä, jotka ovat kotoisin Rovaniemeltä tai joiden elämään Ilmo Pulkamo ja Rovaniemen kirkko jollakin tavalla liittyvät, että laitamme tämän haastattelun vielä uudelleen jakoon.

Moni aikoo virittyä joulun tunnelmaan katsomalla tämän aattoiltana uudelleen siellä jossakin – maailmalla.

Rauhallista Joulua!

Kohti vuoden pimeintä aikaa

Elämme vuoden pimeintä aikaa, mutta yritämme tuottaa tolkullista sisältöä Simoskat-kanavallemme.

Sisko Koskiniemi muistelee työtään poliisin ensimmäisenä sosiaalityöntekijänä. Sisko tunnetaan lastensuojelun puolestapuhujana ja tiukkana poliisin ”sossuna”, joka pani järjestykseen päihteitä kokeilevat teinit ja puhutteli joskus vanhemmatkin.

Lasten hätä ja vanhemmuuden puute saavat Siskon yhä raivostumaan. Eläkeläisenä hän on löytänyt kirjoittamisesta tavan saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua vaikeista asioista.

Jokainen lapsi tarvitsee yhden luotettavan aikuisen.

Kirjailija Olli Tiuraniemi on työryhmänsä kanssa julkaissut hiljattain Nätti-Jussin elämästä kertovan teoksen. Karstulasta kotoisin ollut Nätti-Jussi vieraili aikanaan myös Tiuraniemen pirtissä.

Ja Pertti Kivimäki tarinoi syyllisyydestä. Käsikirjoitus on Leo Vierelän.

Ohjelma on kuunneltavissa myös äänitiedostona:

Vuoden viimeisessä jaksossa terveydenhoitaja Anja Hannula pohdiskelee syntymän ihmettä ja sitä, miksi lapset eivät ole tervetulleita: onko lapsi lahja vai rasite?

Rovasti Ilmo Pulkamo hiljenee kotikirkossamme joulun sanoman äärelle ja kertoo kuulumisistaan.

 

Yhteistä historiaa

Simoskat-kanavan ilmestymistahti on kerran viikossa. Juttuaiheita alkaa tulvia ja yhteistä historiaa, yhteistä jaettavaa on paljon.

Kun tunnemme juuremme, osaamme arvostaa myös nykyisyyttä ja ymmärtää sitä.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo myös kanavan ohjelmissa. Se kulkee mukana vahvana pohjavärinä, joka ilmenee erityisesti äitinsä edunvalvojana toimivan Satu Saaren haastattelussa.

Mietimme pitkään, teemmekö yhteiskunnallisista epäkohdista juttuja, muuttuuko kanavan yleisilme liian kantaaottavaksi.

Päätämme kokeilla yhden jutun verran.

Satu Saaren haastattelua jaetaan, luetaan ja kommentoidaan paljon. Haastattelutilanteessa kaikki liikuttuvat, sillä tarina ei ole vain Satu Saaren tarina muistisairaan edunvalvojana, vaan se on tuhansien muidenkin koskettava tarina.

Kun kukaan ei auta, kun palvelujärjestelmä on liian monimutkainen ja kun läheisen voimat uupuvat.

Valokuvat ovat Eeva-Maija Pietilän.

Samassa ohjelmassa (22.11.) Lapin radion toimittajalegenda Esko Ranta kertoo kuulumisistaan. Lähes 80-vuotiaan Eskon ääni on sama kertojaääni, mihin kuuntelijat ovat vuosikymmenien aikana tottuneet.

Kulttuuripersoona isolla K:lla, jolla juttuja riittäisi useampiin haastatteluihin.

Ja Leo Vierelän muistelus Poju-hevosesta Pertti Kivimäen tulkitsemana on herkkä tarina Leon ja Pojun läheisestä suhteesta.

 

Ja ohjelmakokonaisuus on myös äänitiedostona:

Seuraavassa ohjelmassa tapaamme seurakunnan diakoniatyön vapaaehtoisen Terttu Lehtolan. Hän on vuosikaudet talkoillut Korkalovaaran keittopäivän toteuttajana ja auttanut vähävaraisia.

Vaikka ikää alkaakin jo karttua, Terttu Lehtolalla riittää energiaa organisoida toimintaa.

Tuomas Honka taas on julkaissut kirjan isänsä Lauri Hongan sotapäiväkirjoista. Lauri Honka oli kolmen sodan veteraani. Tuomas Hongan haastattelu on jaettu kahteen ohjelmaan.

Ja 29.11. ohjelma on myös äänitiedostona tässä:

Itsenäisyyspäivän alla muistelemme lähihistoriaa ja Lauri Hongan jatkosotaa ja Lapin sotaa.

Lauri Hongan sodasta juttua myös Iltalehteen.

Mitä kuuluu -osiossa mäkihyppääjä Seppo Hannula muistelee uraansa maailman kärkihyppääjänä ja nuorten idolina. Sepon ura olisi voinut olla toisenlainen, jos hänen olisi annettu näyttää kykynsä ensimmäisessä isossa kisassa.

 

 

 

Mestarihanuristi ja Vanha Asema

Mestarihanuristi Jukka Lampela kertoo kuulumisistaan uudessa Simoskat-kanavan ohjelmassa. Totto-kotiseutuyhdistyksen aktiivi Kaija Sälevä taas perehdyttää Vanhan Aseman historiaan.

Jukka Lampela tuli kaikkien tuntemaksi vuonna 1986, kun hän nuorena maalaispoikana Kittilän Molkojärveltä voitti Kultainen harmonikka -kisan. Souvarit -yhtyeessä hänellä vierähti kolmisenkymmentä vuotta, mutta mitä Rovaniemelle rauhoittuneen Jukan elämään tällä hetkellä kuuluu? Vieläkö virtaa riittää keikkailuun oman Lapponia-orkesterin kanssa?

Kaija Sälevä tuntee myös matkailuoppaan roolissa Rovaniemen historian. Rovaniemen ensimmäinen rautatieasema valmistui vuonna 1909, ja junayhteys avasi Rovaniemen yhteydet maailmaan.  Rautatie vilkastutti Rovaniemen elämää, sillä tavarankuljetus helpottui ja matkustajia liikkui. Se loi Rovaniemelle taloudellista vaurautta.

Uuden radan valmistuttua vuonna 1934 Vanhasta Asemasta tuli
rautatieläisten asunto. Sodan jälkeen rakennus on toiminut muun muassa postitoimistona, väliaikaisena rautatieasemana, naisten työtupana ja Lapin maakuntamuseona.

Nykyisin talo on tyhjillään. Sen omistaa Rovaniemen kaupunki. Talo on harvoja sodasta säästyneitä rakennuksia, ja se on suojeltu.

 

Jukka Lampelan kotisivuilla on tietoa muun muassa keikoista.

Ja lopuksi pieni tarina eli Mustalais-Rennen toinen osa.

Leo Vierelän kirjoittama tarina on luettavissa kokonaisuudessaan täältä:

Mustalais-Renne.

Ohjelma on myös kuunnteltavissa podcastina eli äänitiedostona tässä: