1.1.2025
Lapsenlapset olivat ilonamme muutaman päivän joululomalla. Leevi on jo 3,5-vuotias ja korosti olevansa nelivuotiaan kokoinen, isoveli Vili (6) taas muistutti hiihtolenkillä voittaneensa jo useita olympiamitaleita, joten mummun ei tarvitse opettaa Kirkkolammella sauvojen käyttöä.
On etuoikeus seurata pikkumiesten kasvua ja kehitystä, heidän uteliaisuuttaan ja elämän pienten ja suurten asioiden hämmästelyä, rajatonta mielikuvitusta, energisyyttä.
Mitä enemmän ikäännyn, sitä tyytyväisempi olen siihen, että meillä on lapsia ja suku jatkuu.
Kuopuksemme tuli isäksi ennen joulua. Tyttären pikkupojat pohtivat kovasti enon uutta roolia isänä. He eivät voineet ymmärtää, että eno on edelleen eno, vaikka hän on myös tyttövauvan isä.
Hämmennystä herätti myös se, voiko heidän äitinsä olla yhtä aikaa täti ja äiti tai voiko mummu olla myös uuden vauvan mummu: miten sama ihminen voi olla eno ja isä tai täti ja äiti.
Siinäpä oli mummulla selittämistä.
Esikoisestamme tuli isä uudenvuodenpäivänä. Ja taas on luvassa vaikeita kysymyksiä, miten oma äiti voi kahdelle tyttövauvalle täti.
Lapset loppuvat?
Suomesta loppuvat lapset. Vuonna 2024 Lapin keskussairaalassa ei päästy yli tuhanteen synnyttäjään, Länsi-Pohjassa luku oli reilut 330. Kemissä synnytettiin viimeisen kerran 27.12. ja sen jälkeen synnytykset on keskitetty Rovaniemelle. Jos lähitulevaisuudessa synnytyssairaalassa pitäisi olla yli tuhat synnytystä vuodessa, on koko Lappi ongelmissa: meillä ei ole riittävästi synnyttäjiä.
Valtakunnallisia tilastoja ei vielä ole viime vuodelta, mutta vuosi 2023 oli tilastohistorian kannalta heikoin vauvavuosi: 43.382 vauvaa. Näistä vauvoista 16 prosenttia syntyi vieraskielisille äideille eli ilman maahanmuuttoa vauvatilanne olisi vieläkin kehnompi.
Jokainen tietää, mitä tarkoittaa, kun uusia kansalaisia ei ole tarpeeksi:
- huoltosuhde heikkenee eli meillä on liian vähän veronmaksajia suhteessa ikääntyvään väestöön
- työvoimapula eli avoimiin työpaikkoihin ei ole tekijöitä
- suomalaisuus kaventuu
Koirat korvaavat hoivaviettiä
Yhä useammat pariskunnat valitsevat lapsettomuuden. Nuorten arvomaailman muutos, taloudellinen epävarmuus ja kenties myös ympäristöahdistus eivät kannusta edes harkitsemaan jälkikasvua.
Suomessa on noin 800.000 koiraa. Koirista on tullut perheenjäseniä, joiden elämänlaadusta on tullut myös omistajiensa elämän keskipiste. Niitä paijataan ja rakastetaan kuten ihmislapsia.
Suurella osalla meistä on jonkinlainen hoivavietti, ja nyt se kohdistuu koiriin tai muihin lemmikkeihin. Koirille halutaan tarjota laatuaikaa.
Koirille on vuokrattavissa metsäalueita.
Hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan ovat heikentäneet monen pienituloisen mahdollisuuksia huolehtia lemmikeistään.
Eläinsuojelujärjestöt ovatkin huolissaan siitä, että koiria ei käytetä eläinlääkärissä, niitä ei rokoteta tai niillä on liian vähän ja yksipuolista ruokaa.
Onpa jopa esitetty, että koiran ruokakustannukset pitäisi ottaa huomioon hyväksyttävinä menoina toimeentulotuessa.
Tämä mummu on aivan ihmeissään tästä keskustelusta: kyllä lasten pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä koirien edellä.
Tai sitten olen vain tavattoman vanhanaikainen. Pelkään, että pahimmillaan me emme enää tulevaisuudessa hoivaa ihmisiä, koska hoivaajia ei yksinkertaisesti ole.
Lapset ensin
Suomessa 121.800 lasta elää pienituloisessa perheessä. Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset lisäävät pienituloisten määrää 68.000 henkilöllä.
Heistä noin 17.000 on lapsia.
Lapsemme eivät saa tarpeeksi ruokaa. Kouluista ja päiväkodeista kantautuu huolestuttavia tietoja lapsista ja nuorista, jotka ovat viikonlopun jälkeen niin nälkäisiä, että aiemmin parjattu laitoskeittiön ruoka loppuu kesken.
Ruokajonoissa on aiempaa enemmän lapsiperheitä.
Yksinhuoltajuus, sairastuminen tai työttömyys syventävät lapsiperheiden ongelmia.
Jokainen tietää, että lapsiperheköyhyys karsii osallistumismahdollisuuksia ja lisää syrjäytymisriskiä.
Lapsimyönteinen Suomi, jossa olisi riittävät taloudelliset kannustimet ja työelämän joustot perheellisille saattaisivat innostaa nuoria perheiden perustamiseen.
Juhlapuheet on kuultu, mutta empatia ja välittäminen eivät kuulu poliittiseen päätöksentekoon kovin vahvasti.
Aikanaan asutustilallisten ei tarvinnut lyhentää lainoja niinä vuosina, jolloin perheeseen syntyi lapsi. Suuret ikäluokat olisivat toki olleet suuria muutenkin, mutta vähävaraisille pientilallisille tämäkin apu oli tarpeen. Sotien jälkeen oli vahvaa luottamusta tulevaisuuteen. Nyt toivoa on vähemmän.
Lapsi tuo ilon
Lauantai-illan retkikohteenamme oli Kirkkolampi. Karhunpesä (jäällä ollut lumikasa) kiinnosti pikkumiehiä enemmän kuin Kirkkolammen taideteokset. Leevin mielestä aasi liikkui otsalamppujen valossa.
Kun kysyin 3-vuotiaalta, onko sinulla suu täynnä jäätä, hän sylkäisi jäät maahan ja sanoi, että älä mummu höpötä. Eihän poliisi syö jäätä.
Saunassa 6-vuotias keitti myrkkyliemen. Olin loppupäivän sammakko.
Sunnuntaina Anssi-ukki mittasi pojat. Vili totesi, ettei ukin käsialasta saa selvää ja hänen nimessään ei ole u-kirjainta.
Mitat ovat vessan ovenpielessä. Kun omat lapsemme olivat pieniä, meillä ei piirrelty seiniin tai ovenpieliin.
Kemissä pitkään sairaalateologina toiminut Niilo Rauhala on kirjoittanut runsaasti runoja elämästä ja lapsista.
Tämä on puhutellut minua erityisesti äitinä ja mummuna.
Lasten vuoksi kannattaa avata vielä tämän vuoden ovi ja yrittää toivoa, sillä maailma on nälkää täynnä, lasten nälkää, mutta he eivät ole tuoneet nälkää tullessaan.
Lapsi tuo tullessaan leivän, huudon leivän perään, huudon yli koko maanpiirin
ja kuollessaan lapsi jättää vierelleen leivän, huudon syömättä jääneen leivän perään.
Lasten vuoksi kannattaa yhdistää voimat, sillä maailmassa ei ole enää muuta löydettävissä kuin lapsi pyrkimässä maailman syliin.
