Oma kanava avattu YouTubessa

Nuoriso kyseli kesäkuussa Lähteentien Pirtin myynnin jälkeen, että mitäs äiti olet ajatellut tehdä. Vastasin, että alan tubettajaksi. Lapset sanoivat, että se on todella noloa ja onneksi meillä on eri sukunimi.

No, en nyt ihan tubettajaksi ole ryhtymässä, mutta ajatus alkoi kiehtoa. Kesän aikana perehdyin niin suomalaiseen kuin kansainväliseen tubetus-kulttuuriin ja huomasin, että tarjonta on suunnattu lähinnä nuorille ja sisältö on melkoista menoa ja melskettä.

Pohdiskelin, olisiko minusta tyhjänhöpöttäjäksi ja tulin siihen lopputulokseen, että ei.  Oman YouTube-kanavan sisältö alkoi hahmottua kymmenien keskustelujen jälkeen ja nyt Simoskat -kanava on katsottavissa YouTubessa.

Luvassa on uutistoimittajan muutaman vuosikymmenen kokemuksella perusjournalismia eli henkilöhaastatteluja, tarinoita Rovaniemestä ja rovaniemeläisistä, kauniita kuvia kotikaupungistamme ja hieman musiikkia.

Kaikkea sellaista, mikä voisi kiinnostaa yli 50-vuotiaita, kun elettyä elämää on jo jonkin verran kertynyt. Eli ei räppiä, ei liian nopeasti vaihtuvia videonpätkiä tai heiluvia kuvia, räjähtävää toimintaa.

Ideoinnissa isona apuna on ollut kansantaitelija Leo Vierelä, jonka kirjoituksia Pertti Kivimäki tulkitsee. Alkutunnuksen musiikki on Leon sävellys. Teknisestä toteutuksesta vastaa Risto Viitanen.

Ja kun kanava saa riittävästi tilaajia ja näyttökertoja, tavoitteena on myös kaupallinen yhteistyö paikallisten yritysten kanssa.

Mirja-Liisa Lindström oli ensimmäisen ohjelmamme Mitä kuuluu -henkilöhaastattelussa.
Maarit Simoska, Risto Viitanen ja Mirja-Liisa Lindström.

Se ensimmäinen kerta

Ensimmäiset haastattelut teemme Kirkkolammen rannassa. Risto Viitanen on yhtä jännittynyt kuin minäkin: mitähän tästä oikein tulee.

Yöllä on ollut ilmeisesti jo hieman pakkasta, sormia paleltaa ja nenä vuotaa. Ahneuksissani olin sopinut kaikki haastattelut peräkkäin. Muutaman tunnin kuluttua kädet ja jalat tärisevät niin, että pelkään sen näkyvän kuvissa.

Riston mielestä sitä ei huomaa.

Täytyy keskittyä. Mirja-Liisa Lindströmin haastattelusta tulee kaunis kokonaisuus. Myöhemmin kuulemme videolta, että kotikirkkomme kellot alkavat soida, kun Mirja-Liisa sytyttää kynttilää poisnukkuneiden omaisten ja ystävien muistoksi.

Kuvaushetkellä emme kiinnitä siihen huomiota. Kirkkolampi on tyyni ja syksyinen, mutta lammen rannoilla on jääriitettä.

Talven läheisyys on astittavissa.

Karvalakkilähestystön Helsingin reissusta on marraskuun alkupäivinä kulunut 40 vuotta. Reino Tiuraniemi oli yksi Lapin lohenkalastajista, joka lähti ministeriöön vaatimaan korvauksia valtiolta.

Hänen poikansa Olli Tiuraniemi teki 1990-luvulla dokumentin Jokivarren miehistä Lapin alueradiolle. Tuolloin hän kysyi miehiltä, miltä tuntui, kun lohi katosi joesta – haastateltavat raivostuivat kysymyksestä, sillä heiltä oli mennyt kaikki. Kemijoen valjastaminen tuhosi merkittävän osan jokivarren perheiden toimeentulosta, mutta se tuhosi myös vuosisataisen elämäntavan ja kulttuurin.

Nyt Olli valmistelee käsikirjoitusta Karvalakkioppeeraan. Se on hänen kunnianosoituksensa jokivarren miehille ja erityisesti omalle isälleen.

 

Mirja-Liisa Lindströmin haastattelusta saamme paljon myönteistä palautetta. Rovaniemeläisten pappi, joka valittiin Tornion kirkkoherraksi kiinnostaa niin ihmisenä kuin pappina: minkälaisen jäljen rovaniemeläiset ovat pitkäaikaiseen kappalaiseensa jättäneet tai mitä kirkko ja seurakuntayhteys voisivat tarjota meille nykyajan kiireisille ihmisille.

Ohjelma on kuunneltavissa nyt myös podcastina:

Tästä on hyvä jatkaa.