Olen 60+.
Olen alkanut ajatella työelämää ja eläkkeelle siirtymistä uudella tavalla. Ei siksi, että työ olisi katoamassa elämästäni, vaan siksi, että sen merkitys on muuttumassa.
Mikään ei oikeastaan ole päättymässä. Muuttumassa kyllä, mutta ei katoamassa.
Pitkään ajattelin, että työura on selkeästi yksi osa elämänkaarta. Ensin opiskelen, sitten työskentelen vuosikymmeniä ja lopulta siirryn eläkkeelle.
Se on ollut vahva ajatusmalli.
Nyt se tuntuu enemmän rakenteelta kuin todellisuudelta.
Olen 60+.
Asiantuntijuuteni ei katoa. Kokemukseni ei häviä.
Päinvastoin — vuosien aikana kertynyt ymmärrykseni syvenee.
Näen asioita laajemmin.
Olen oppinut tunnistamaan olennaisen ja jättämään epäolennaisen vähemmälle huomiolle.
Olen huomannut, että suhteeni työhön on muuttunut. Työtä ei enää määritä samalla tavalla velvollisuus, vaan merkitys.
Haluan käyttää osaamistani, mutta eri tavalla kuin ennen.
- Omassa rytmissäni.
- Omista lähtökohdistani.
Kyse ei ole vain työstä. Kyse on toimijuudesta.
Siitä, että voin edelleen olla mukana, osallistua ja vaikuttaa. Siitä, että kokemukseni ei jää taakse, vaan siirtyy mukana uuteen vaiheeseen.
Työ ei pääty.
Se muuttaa muotoaan.
Kuva: Juttukeikalla Nato-harjoituksessa Rovaniemellä.