fbpx

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 5

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Laavuvaaran saunamökki saapui työmaalle heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Lähisuvussa ja tuttavapiirissä on ammattiautoilijoita, joten heidän verkostojensa kautta kuljetus järjestyi Humppilasta aluksi Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Simojärvelle.

Mökkipaketti oli hyvin pakattu tehtaalla.

Ohjeiden mukaan mökkirunko on syytä kasata parissa päivässä, ettei mäntypuu väänny kieroon.

Saunatupaa on tarkoitus käyttää vain silloin, kun ulkolämpötila ei ole pakkasen puolella, joten seitsemän sentin hirsivahvuus riittäisi laskelmiemme mukaan siihen.

Mökin paikka ei miellyttänyt paliskunnan erästä poroa, joka oli tottunut nukkumaan tulevan mökin paikalla. Poro oli säännöllisesti työmaalla.

Poro seurasi tarkkaan, miten mökkiprojekti Simojärvelle eteni.

Hyvin pian huomasin, että minut ulkoistettiin työmaalta lähinnä ruuanlaittajan rooliin. Pitkäaikainen vaurio oikeassa olkapäässäni ei mahdollistanut hirsien nostelua kovin korkealle, joten luovuin suosiolla työnjohtotehtävistä.

Laavuvaaran ohjeet olivat selkeät ja materiaali laadukasta, kotimaista puuta. Varahirsiä ja muita ylimääräisiä puuosia oli runsaasti, mutta jotain kertonee toimitetun tavaran laadusta, ettei varahirsiä esimerkiksi tarvinnut käyttää lainkaan.

Yhtä hirttä piti hieman työstää, sillä oksakohta osui hankalaan paikkaan.

Nuoret osaavat.

Kun nuoret kasasivat kehikkoa, suunnittelin jo saunatuvan sisustusta. Sitä ennen oli ehtinyt käydä legendaarisen Väri-Laitisen poistomyynnissä. Menin sinne aluksi ostamaan muutaman euron maalipensseleitä, mutta poistuin mukanani muutamia kymmeniä litroja pinotexiä ja muutamia muita sävytettyjä kuullotteita.

Ajatuksena ehkä oli se, että joskus meillä on myös päärakennus, jonka sävy olisi sama kuin saunamökissä ja ulkohuussissa.

Järvellä oli yllättävän vähän sääskiä, joten maalaussäät olivat mainiot.

Käsittelin myös vanhan mökin seinät. Kukaan ei tosin tiedä, millä tämä mökki on aikanaan käsitelty, sillä punainen väri puskee läpi muutaman vuoden kuluttua olipa pintasävy kuinka tumma tahansa.

Nyt sävynä on Tikkurilan Kanto.

Vanha mökki sai uuden värin.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä etenee.

Minulla oli varastossa myös muutamia litroja venetervaa. Aluksi tervaisin sillä kymmeniä metrejä narua, josta oli tarkoitus tehdä ulkohuussiin ”listat” nurkkiin. Vielä tuossa vaiheessa en käsittänyt, kuinka monta viikkoa terva vaatii kuivuakseen.

Vanhassa mökissä siirtelin tavaroiden ja kaappien paikkoja. Sisustin erämiehille omaa romunurkkaa, jossa kaikelle on omat paikkansa. Siitä toki keskustelimme toisinaan voimakkailla äänenpainoilla,  mutta lopputulos tyydytti miehiä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Eränurkka.

Kaupunkikodin parvekkeen tuuletusteline sai mustan metallimaalin pintaansa, vanhat liimapuulevyhyllyt käsittelin Osmo Colorilla. Lumipuku ja muut metsästysasut ovat nyt siististi piilossa nurkan takana, kuivuvat nopeasti kamiinan läheisyydessä ja varavaatteet mahtuvat hyllyille.

Jossakin vaiheessa vanha mökki jää lähinnä metsästäjien tukikohdaksi, mutta siihen vaiheeseen on vielä aikaa.

Kamiinapuhallin levittää lämpöä tasaisesti pieneen tupaan.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.