12.6.2023
Kalenterissani voi olla monenlaisia suunnitelmia, mutta ne vesittyvät, kun vielä toukokuun viimeisenä viikonloppuna sataa räntää ja tuulee pohjoisesta. Säät tarjoavat vain masentavaa kylmyyttä.
Kesäkeittiö ei etene, ei. Tympäisee ja lipsahtaa riitelyksi ja mököttämiseksi. Mököttämisessä olen erityisen lahjakas.
Edelliskesänä kaadetut tukit painavat tuhottomasti. Ne eivät makaa suoraan maassa, mutta jatkuva sade on imeytynyt niihin. Märät puut ovat suunnitelmissa olevan kesäkeittiön tiellä, ja ne on saatava pois.
Jos puoliso ja pojat saisivat päättää, puista sahattaisiin kolmenkymmenen sentin pölkkyjä – sopivia kamiinaan ja saunaan. Puut kuivuisivat riittävän pitkään, ne pilkottaisiin ja pinottaisiin.
Ja kun miehet saisisivat tämän toteuttaa, kesä olisi jo pitkällä ja keittiö rakentamatta.
Sain idean, joka nopeuttaisi työtä.
Entä jos näistä sahattaisiin erikorkuisia pölkkyjä, joihin voisi pimeällä ripustaa lyhtyjä saunapolun varrelle? Baaripöytiä ja jakkaroita pienille ja isoille vieraille?
Ideaani ei tyrmätty.
Kaarnan poistaminen onnistui helposti männyistä, mutta kuusipölkyt olivat työläämpiä. Kaarnan alta paljastui huikea toukkayhdyskunta, johon en kovin rakastunut.
Havukantojäärä ei ole mukava kaveri.
Ja koska olen niin innostunut tohon käytöstä, ehdin jo polttaa maata vasten tulevat pinnat pölkyistä. Ne kestävät muutaman vuosikymmenen, olipa jälkikasvu niistä mitä mieltä tahansa.
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna näytti jo siltä, että villapipoa ja pitkiä kalsareita ei ehkä enää tarvittaisi, mutta pohjoisen sää on oikullinen.
Lillevillanin paketin avaaminen jännitti hieman, sillä kesäkeittiö oli maannut lumikuorman alla koko talven – suojattuna toki. Erityisesti ikkunoiden ja ovien talvehtiminen askarrutti, mutta ilmeisesti tehtaalla oli paketoitu turvallisesti ennenkin, sillä kaikki puu- ja lasiosat olivat ehjiä.
Kun miehet miettivät, miten ohjeistuksia pitäisi tulkita, minun oli parempi pysytellä kahvinkeittäjänä.
Viime kesänä kasasimme Laavuvaaran saunamökin, ja siinä paketissa jokaisella hirrellä oli oma koodinsa, joka oli selkeästi merkitty hirsien päihin. Saunamökki on muutenkin ollut laatutavaraa.
Laavuvaaran saunamökki on ollut meille toimiva ratkaisu.
Lillevillanissa merkinnät olivat vain ohjevihkosessa, mikä hidasti työvaiheiden suunnittelua ja toteutusta.
Luin kaikki Lillevillanin arvostelut eri keskustelupalstoilta ja tiesin, että lattiamateriaali on ohutta. Notkumisen välttämiseksi teimme niskat 40 sentin jaolla.
Ranuan kunnan toimenpideluvassa lukee, että kesäkeittiön saa rakentaa 20 metriä rannasta ja kahdeksan metriä muista rakennuksista.
Miehillä ja minulla oli hieman erilainen käsitys siitä, miten mökki asemoidaan, mihin suuntaan kesäkeittiöstä katselemme, kun olemme aamukahvilla.
Lähtökohtana on tietenkin se, että aina paistaa aurinko, ei tuule ja kahvit voi nauttia pergolassa tai laiturilla, mutta kaiken varalta…
Keppien paikkoja piti muutella aika monta kertaa ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen.
Kuopus opetti perusasiat eli miten kesäkeittiön rakentamisessa olisi hyvä edetä ja toivoi, että vanhemmat olisivat puheväleissä rakennusprojektin jälkeenkin.
Mökin kasaaminen oli yllättävän helppoa, sillä muutaman sentin kevythirsi on todellakin kevyttä. Hieman vääntyneetkin hirret saa käsivoimin pakotettua istumaan oikeille kohdilleen.
Kahdessa päivässä saimme puolison kanssa kesäkeittiön päätykolmioihin saakka lähes valmiiksi. Ehdimme käsitellä ulkoseinät värittömällä suojalla, tohottelin katto- ja lattialaudat tummiksi ja vain kerran meillä tuli erimielisyyttä asioiden toteuttamisjärjestyksestä.
Tuttavien hellekuvat eri puolilta Suomea masensivat.
Simojärvellä oli lauantaiaamuna 10.6. rakennusten katot kuurassa ja pakkasta pari astetta. Olihan meilläkin puoli päivää lämmintä.
Mökkiprojektin aiempia kirjoituksiani voit lukea tästä:
Jo appiukkolla samat suunnitelmat.
Ensimmäinen huijaus nettikaupassa.
