Laita firman piikkiin!

Laita firman piikkiin, tuttavani tokaisi, kun emmin, ostanko uutta puhelinta vain en. Nuo pari harmitonta sanaa kertovat, ettei tuttavani ymmärrä, mistä yksinyrittäjän toimeentulo tulee.

Aika harva ymmärtää. Olipa hän sitten päättäjä tai vaikka akateemisesti koulutettu valtion tai kunnan viranhaltija.

Laita firman piikkiin!

Meitä yksinyrittäjiä on tällä hetkellä noin 187.000. Lähes puolet  ansaitsee kuukaudessa alle 2 000 euroa, kun tilastokeskuksen mukaan palkansaajan kokonaisansion keskiarvo oli tuoreimmassa selvityksessä 3 395 euroa kuukaudessa.

Yksinyrittäjyys on yleistynyt 2000-luvulla, sillä moni haaveilee työllistävänsä itsensä ja voivansa itse päättää, mitä tekee. Osa haaveilee jopa paremmasta palkkatasosta kuin palkansaajana, vaurauden tuomasta vapaudesta ja hyvinvoinnista, helpommasta elämästä, joskus jopa juhlista ja kuohujuomista, tavoitteiden saavuttamisesta.

 

Laita firman piikkiin!

Käytännössä yhtälö ei mene aivan noin. Jos peruspalkansaaja työskentelee alle 40 viikkotuntia, neljännes yrittäjistä tekee keskimäärin yli 50 tuntia viikossa. Se tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi sesonkiaikoina palvelualan yrittäjällä viikkotunteja voi kertyä helposti 80-100.

Vapaus muuttuu velvollisuudeksi ja pakonomaiseksi puurtamiseksi, jossa unelmat karisevat.

Lue tästä minun tarinani yrittäjyyden alkuvuosista.

Oma valinta, sanoo joku.

Ei se ole. Ei enää siinä vaiheessa, kun yritys on jo perustettu.

Yrittäjän velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan ovat melkoiset, mutta niitä ei ajattele silloin, kun on palava into aloittaa. Sinä maksat itse kaikki kiinteät kulut eli esimerkiksi toimitilan vuokran, veden, sähkön, vakuutukset, tarvikkeet, vähintään minimieläkkeen ja muut palkolliset sivukulut ja lisäksi muun muassa tietotekniikan välineet ja yhteydet, kirjanpidon, laskutuksen ja markkinoinnin.

Minäkin nipistän YEL-maksusta, mutta sen suuruus vaikuttaa puolestaan moniin etuuksiin kuten sairaspäivärahaan. Ja siksi harva yrittäjä sairastaa, sillä se on tulotonta tai lähes tulotonta aikaa.

Palkansaajalle joku muu hoitaa tämän kaiken, ja se joku muu on työnantaja, valtio, kunta tai pieni tai keskisuuri yrittäjä. Vuosilomapäiviä ja ylityötunteja kertyy. Kuinka moni palkansaaja miettii, kuka hänen palkkansa sivukuluineen oikeasti maksaa? Ja kuinka moni miettii, onko oma tehokkuus ja tuottavuus sitä luokkaa, että työnantaja saa vastineeksi palkan sivukuluineen?

Epäilen.

Oman palkkansa yrittäjä maksaa sitten, kun kaikki velvollisuudet on hoidettu. Usein palkka jää vaatimattomaksi.

Pienyrittäjistä puolet pyristelee päivästä toiseen alimmassa tuloluokassa. Siihen samaan tuloluokkaan kuuluvat myös opiskelijat, työttömät ja monet eläkeläiset. Joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle.

Lomapäiviä tai äitiys- ja vanhempainvapaita ei aina pidetä, sillä kaikilla ei ole niihin yksinkertaisesti varaa. Kun lomailet tai olet vapailla, laskutettavia tunteja ei tule, mutta velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan on hoidettava. Ja siitä siivusta katetaan pääosa myös julkisten toimialojen palkoista.

Julkiset menot ovat kasvaneet voimakkaasti, ja kasvu on rahoitettu verottamalla ja lainanotolla. Ja jostakin syystä yrittäjän veroprosentti on ollut huomattavasti korkeampi kuin palkansaajan.

Onhan se hullunkurista, että tietyissä tilanteissa tulonsiirroilla eli erilaisilla tukimuodoilla monilla tulotaso on korkeampi kuin useilla yksin- tai pienyrittäjillä.

Tätä sanotaan yrittäjyyteen kannustavaksi politiikaksi tai yrittäjän riskiksi.

Meidän yksinyrittäjien ja pienyrittäjien merkitys yhteiskunnan toiminnalle on ratkaiseva, sillä uudet työpaikat ovat jo pitkään syntyneet juuri näissä yritysmuodoissa, eivät suurteollisuudessa.

Suomen Yrittäjien jäsenistä lähes 60 prosenttia on yksinyrittäjiä. Me alamme olla myös kohtuullisen hyvin koulutettuja eli meillä on joko ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto.

Korona-aika on ollut katastrofi meille monille. Työt ovat joko loppuneet tai vähentyneet rajusti. Kun talous on ollut tiukilla jo ennen koronaa, yrittäjyys ei ole kestänyt uutta tilannetta.

On ollut pakko miettiä koko yrittämisen perusta uusiksi.

Lue lisää: Uusiksi meni minullakin.

Yrittäjällä on oikeus unelmoida.

Suomi tarvitsee yrittäjiä. Sitä ei tosin huomaa kaikesta julkisesta keskustelusta, jossa koronatukia vaatineet ja saaneetkin yritykset on leimattu milloin miksikin yhteiskunnan eläteiksi ja huijareiksi. Toki isoon joukkoon mahtuu monenlaista toimijaa ja myös niitä, jotka ovat osin harmaalla alueella.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmina ovat työmarkkinoiden jäykkyys, vahva vastakkainasettelu ja olematon käsitys siitä, mistä kansankunnan vauraus syntyy. Eduskunnalla on vielä paljon ratkaistavana, ja yrittäjyyden ongelmien vastaukseksi ei riitä Euroopan Unionin tukipaketti.

Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki yksinyrittäjät päättäisivät, että tämä oli nyt tässä, ryhtyisivät työttömiksi työnhakijoiksi tai hakeutuisivat julkisille toimialoille?

Yhteiskunnan yhteinen kassa ei sitä kestäisi, sillä rahaa työttömyysturvaan ja palkanmaksuun ei olisi.

Suomen Yrittäjien pääekonomistilla on hyviä näkökulmia.

Onneksi meillä on kuitenkin vielä yrittäjyyttä. Onneksi paikalliset yrittäjäjärjestöt jaksavat pitää ääntä, olla tukena ja muistuttaa, että vielä täällä ollaan elossa ja vielä täältä noustaan.

Minullakin on halua auttaa erityisesti paikallisia yksin- ja pienyrittäjiä omalla osaamisellani.

Jos tarvitset apua sisällöntuottamiseen ja markkinointiin, ota yhteyttä.

Ja ehkä jonakin päivänä tietoisuus yksin- ja pienyrittäjyydestä on Suomessa sen verran vahvaa, että kukaan ei sano pienituloiselle yksinyrittäjälle: laita firman piikkiin, sillä se firman piikki on yrittäjä itse ja ylimääräiset hankinnat katetaan yrittäjän omasta palkasta.