Ripeksii räntää, mutta mieli ei usko, että kesä meni jo. On kylmää, tuulista ja pimeää. Vuoden synkin kuukausi tuntuu.
Muutaman viikon lomajakso kesällä oli ensimmäinen oikea loma vuoden 2008 jälkeen.
Pienyrittäjällä ei ollut varaa lomailla.
Lomalle ei ollut mitään suuria suunnitelmia, sillä korona oli iskostunut ajatuksiin niin syvälle, että osaltamme yleisötapahtumat siirtyivät vielä tuleviin aikoihin.
Silti kesä oli erityinen.
Simojoen vaatimaton mökki oli elänyt omaan elämäänsä vuosikausia. Remontoimme Alaniemen koulun vanhan saunarakennuksen ensimmäisen kerran 1990-luvulla, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä.
Sauna oli rakennettu 1910-luvulla ilmeisesti isoisän isän lahjoittamista hirsistä Alaniemen koulun ja mummolan väliselle pellolle. Saunassa lienee ollut jääkäreitäkin piilossa, sillä koulun opettaja Aleksandra Siipo kätki jääkäreitä muun muassa pyykkikoriinsa.
Jääkäreiden ja viranomaisten yhteenotto Simossa 1.12.1916
En pidä hiiristä. Olivat mokomat syöneet ulkohuussin paperirullat ja hieman muutakin.
Pienen tuvan katto oli notkahtanut ja lattia painunut niin, etteivät ovet menneet enää kiinni.
Ajatuksena oli aluksi hieman kunnostaa kattoa ja ehkä irrottaa ovet karmeineen ja asentaa ne uudelleen.
Ihan vain pientä pintaremonttia.
Tai näin sen ainakin miehelleni markkinoin.
Eihän se aivan niin mennyt.
Kohta oli purettuna keittiönurkkaus, joka oli sekalainen kooste kavereiden vanhoja kaapistoja.
Kaapistojen takana taas oli huonosti maalattua hirsiseinää ja hieman muutakin.
Sitten piti hankkia hieman työturvallisuuteen liittyviä telineitä.
Tosin liian matalassa tilassa telineillä ei oikeasti juuri ollut merkitystä. Pää osui kattoon jo alimmalla tasolla. Ja kun pää osui kattoon, asennustyöt piti tehdä hieman hankalassa asennossa.
Ja pian tavaraa kuljetettiin mökille ja sieltä pois.
Hellepäivinä remontointi ei välttämättä ollut paras tapa viettää lomaa.
Saimme toki toisinaan olla mummuna ja ukkina.
Ja uusi pikkumies sai nimensä heinäkuussa.
Eihän tässä oikeasti ollut mitään järkeä.
Käsi ja niskat jumiutuivat, puolisoa piti käyttää ensiavussakin Rovaniemellä.
Sitten alkoi tulla valmista. Tällä kertaa asensimme myös listat ja jyrsijäverkot.
Jälkikasvu kävi hieman neuvomassa.
Vanha korituoli sai spray-maalilla uuden elämän.
Loput sprey-maalista päätyi ruosteisen kynttiläkruunun ehostukseen.
Rimoista tehdyillä kaiteilla myös terassi sai siistimmän yleisilmeen.
Pieni tupa alkoi näyttää viihtyisältä.
Lasten vanhat kaakaomukit löytyivät mökin varastosta.
Kesä meni jo. Maarit-kaima laulaa Mikko Alatalon sanoin:
Muistan jäätelökesää
kun lapset kiirehtii kouluun.
Posken rusketus häviää
illat pimenee jouluun.
Hellekesän rusketus häviää vähitellen.
Tuvasta tuli aivan kelvollinen – meidän taidoillamme.
Lokakuun synkkyyttä voi tarvittaessa paeta Simojokivarteen takkatulen ja kynttilöiden valoon.
