Asiakas on yrittäjän paras kaveri

Pienyrittäjien somekampanja: En jaksa enää.

Asiakas on yrittäjän paras kaveri ja yksinyrittäjän paras kaveri on ostokykyinen asiakas.

Jos vain olisi niitä asiakkaita.

Tuttavapiirissäni moni yksin- tai pienyrittäjä ja hieman isompikin on ollut koronan vuoksi todella vaikeassa tilanteessa. Se, joka ei ole koskaan toiminut yrittäjänä, ei voi ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun kiinteät kulut ovat yhä kiinteät, mutta tulovirtaa, laskutettavaa ei ole.

Lopputulos on monille lohduton: pitkä elämäntyö tai juuri ennen koronaa aloitettu, isojakin investointeja vaatinut yritys ajautuu konkurssiin.

Liian moni on miettinyt epätoivoisia ratkaisuja.

Pienyrittäjät ovat kertoneet, että monet ovat sinnitelleet koronavuoden ilman palkkaa. Erityisesti naisyrittäjät toimivat pienellä katteella normaalioloissa, puskurirahastoja ei ole ja tilanne on toivoton.

Useat koronatilanteessa syntyneet tukimuodot ovat sellaisia, että esimerkiksi viime vuonna yrittäjiksi ryhtyneet eivät pääsääntöisesti täytä niiden kriteereitä.

Tukien kohdentaminen tietyille aloille on myös eriarvoistanut yrittäjiä.

Yritystoiminnan kehittämiseen on ollut rahoitusta haettavissa, mutta kuinka moni uneton, stressaantunut tai masentunut yksin- tai pienyrittäjä jaksaa edes miettiä kehittämistoimia.

Voimavarat menevät päivästä toiseen selviämiseen.

Väliaikainen työttömyysturva on vain väliaikainen ratkaisu.

Naisyrittäjien some-kampanja on ollut synkkä. Jos keskeisin viesti on se, että yrittäjä ei enää jaksa, rahat loppuu, pienyrittäjä loppuu, viesti pitäisi ottaa vakavasti.

Erityisesti pienet erikoisliikkeet, pienet kivijalkaliikkeet ovat ongelmissa. Kaikkea ei voi siirtää verkkokauppaan.

Kolmas tukikierros voi tuoda joillekin helpotusta.

Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin

Suomessa on lähes kolmesataatuhatta yritystä, joista yli 90 prosenttia on alle 10 henkilön mikroyrityksiä. Erikokoisissa yrityksissä on 1,5 miljoonaa työpaikkaa.

Taloustutkimuksen jo hieman vanhan Pk-yritysbarometrin mukaan vuosina 2001–2017 alle 500 työntekijän yrityksiin syntyi 145 000 työpaikkaa.

Yli 500 työntekijän yrityksistä taas väheni 40 000 työpaikkaa.

Tämä kertoo sen olennaisen tiedon: uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin.

Pk-yritykset ovat tulevaisuudessakin Suomen hyvinvoinnin perusta. Siksi yrittäjien hätähuuto olisi otettava todesta.

Työantajamaksujen korotukset!!!

Pääministeri Sanna Marin on väläytellyt hallituksen puoliväliriihessä veronkorotuksia, joissa tavoitteena on kerätä lisää rahaa valtion kassaan työantajamaksuja nostamalla.

Tällä menolla pk-yrityksten toimintaedellytykset murenevat entisestään.

Maksujen korotuksilla ajetaan yhä useampi pienyrittäjä harkitsemaan toiminnan lopettamista.

Sillä taas on työpaikkojen määrään huomattavasti suurempi vaikutus kuin paperitehtaiden alasajolla.

Sen jälkeen on turha kysellä, kuka palvelisi asiakkaita.

Joskus tuntuu, että yksin- tai pienyrittäjyys alkaa Suomessa olla uhanalaista.

Yrittäjillä on rankkaa.

Langat käsissä – tilaa itsellesi tai lahjaksi

Langat käsissä on kunnianosoitus Rovaniemen vahvoille naisille, jotka lähes sata vuotta sitten uskalsivat perustaa oman käsityökoulun. Se on erityinen kunnianosoitus Hilda Lukkariselle, joka saapui Savosta vuonna 1924 koulun johtajattareksi ja teki mittavan elämäntyön kauppalassa.

Muistelukset, puutteelliset asiakirjat ja lehtikirjoitukset piirtävät kuvaa Hildasta, joka todellakin on pitänyt langat käsissään.

Hilda oli kovin edistyksellinen.

Kun Armi ja Gil tulivat Rovaniemen asemalle,

nuorempi opettaja lähti meille oppaaksi ja

kävelimme asemalle katsomaan kuuluisuuksia.

Hilda on ollut tärkeä minulle.

Tässä kirjassa on vain pieni osa niistä haastatteluista ja kohtaamisista, jotka jollakin tavalla liittyivät aineiston keräämiseen. Olen kiitollinen jokaiselle, joka antoi aikaansa, kertoi tarinaansa, lahjoitti valokuvia, todistuksia ja muuta aineistoa toimitustyöhön.

Monet haastatelluista eivät ehtineet nähdä kirjan valmistumista.

Kirjan lukujen otsikoinnit ovat Sofia Kallioniemen, Hildan hyvän ystävän ja kouluyhdistyksen tomeran toimijan. Hän esitti koulun vihkiäisjuhlassa vuonna 1949 koulun historiikin kalevalaisena runotervehdyksenä.

Leea Wasenius on ammattilaisena vastannut kirjan kauniista ulkoasusta.

Valokuvaaja Eeva-Maija Pietilä on kuvannut ikääntyneet oppilaat, kulkenut rinnalla koko aineiston keräämisen ajan, kommentoinut ja miettinyt, miten Hilda olisi asioihin suhtautunut.

 

Käsityökoulun oppilaita luokkakuvassa keväällä 1957.

Neiti Lukkarinen saapui Savosta Rovaniemelle tammikuussa 1924 ja kysyi rautatieasemalta tietä käsityökoululle, jonka johtajattareksi hänet oli valittu. Vastaantulijat eivät osanneet neuvoa, sillä kukaan ei ollut kuullutkaan käsityökoulusta.

Lopulta hänet ohjattiin Kutilan pirttiin, jossa nuorta johtajatarta odottivat alkeelliset olosuhteet: pöytä ja penkit.

Langat käsissä kertoo Hilda Lukkarisen elämäntyöstä Rovaniemen käsityökoulun ensimmäisenä johtajana. Se kertoo Hildan ja Rovaniemen vahvojen naisten pyrkimyksistä lisätä maaseudun naisten osaamista ja mahdollisuuksia lisäansioihin.

”Kulunut vuosi oli kohtalokas vuosi koulun toiminnassa. Tuntuu sille kuin 20 vuoden työ olisi mennyt hukkaan, sillä saksalaisten aiheuttamat sotatoimet hävittivät ja tuhosivat kaiken koulun omaisuuden. Ei jäänyt pienintäkään työvälinettä edes. Jatkaakseen toimintaansa on koulun lähdettävä alusta, kuten 20 vuotta takaperin. Se on hankalaa, kun nykyisin ei ole saatavissa mitään eikä ainakaan kunnollista, vaan kaikki korviketta.

Kumminkin vahvassa uskossa luottaen parempaan tulevaisuuteen on koulun toimintaa yritettävä jatkaa, sillä tänä aikana jos joskaan ennen on kotiteollisuustyöllä merkitystä, kun pitää kotoisilla raaka-aineilla ja valmisteilla tulla melkein yksin-omaan toimeen.”

Härmässä joulukuun 31 p:nä 1944

Kirja avaa näkökulmia myös siihen, miltä tuntui siirtää vähäinen omaisuus omaan hirsikouluun Lähteentielle vuonna 1949.

Hilda Lukkarisen lähes neljän vuosikymmenen työrupeama on jättänyt pysyvän jäljen maaseudun ja kauppalan tyttöjen elämään sekä pohjoisen käsityöperinteeseen.

Tilaa kirja tästä.

**

Maarit Simoska on työskennellyt kaksi vuosikymmentä Pohjolan Sanomissa, Uusi Rovaniemi -kaupunkilehdessä ja Ylen Lapin radiossa sekä vuodesta 2009 alkaen vapaana toimittajana.

Hän harrastaa kotiseutuhistoriaa sekä tuottaa omalla YouTube-kanavallaan (Simoskat) pitkiä haastatteluja kiinnostavista henkilöistä ja lähihistorian tapahtumista.

Sukan kantapää häneltä jää yhä kutomatta.

Langat käsissä kertoo Rovaniemen käsityökoulun alkuvuosikymmenistä.

Vihdoinkin painossa – pian varattavissa!

Langat käsissä kertoo Rovaniemen käsityökoulun alkuvuosikymmenistä.

Vihdoinkin kirjani Langat käsissä – Hilda Lukkarinen Rovaniemen käsityökoulun johtajattarena 1924-1961 on painossa.

Tätä olen odottanut pitkään. Esipuheessa olen kertonut, miksi minun oli kirjoitettava tämä kirja.

Hilda Lukkarinen on kulkenut ajatuksissani reilun kymmenen vuoden ajan. Loimilangat tähän kirjaan solmittiin jo vuonna 2009, kun aloitin Lähteentien Pirtillä yrittäjänä, mutta vielä silloin en tiennyt, kuinka vahvoilla väreillä ja kirjavilla kuteilla tämä matto lopulta kudottaisiin.

Tästä voit tutustua yrittäjyyteni alkuvaiheisiin Pirtillä.

Pirtillä vierailevat naiset alkoivat muistella Hildaa ja Hildan koulua. Tiesin, että hirsitalo oli rakennettu naisten käsityökouluksi vuonna 1949, mutta Hildasta tiesin vain etunimen.

Muistelukset olivat niin vaikuttavia, että Hilda alkoi kiinnostaa.

Käsityökoulu ei ollut vain koulu

Niinpä kutsuin vanhoja oppilaita ensimmäisen kerran tarinoimaan kouluajoista maaliskuussa 2012. Osallistujia saapui eri puolilta Lappia useita kymmeniä, ja heistä vanhimmat olivat käyneet koulun 1930-luvulla.

Naiset toivat mukanaan valokuvia ja todistuksia, mutta he esittelivät erityisen ylpeinä ja hellyydellä myös koulussa tekemiään käsitöitä. Osa verhoista, pöytäliinoista, pyyheliinoista tai lastenvaatteista oli ollut liinavaatekaapeissa vuosikymmeniä.

Niitä oli ehkä käytetty lapsen kastejuhlassa tai läheisen syntymäpäivillä, mutta Hildan ohjauksessa valmistuneet työt olivat enemmän kuin käsitöitä tai suorituksia.

Niihin kankaisiin oli kudottu aikuistumassa olevien nuorten unelmat, joita kuvaa 1950-oppilaan Pirkon muistokirjan sanat:

Kerran kukkii kesässä tuomi, kerran on ihminen elämässä nuori.

Vahvoja naisia on tarvittu

Naisten tarinoidessa ymmärsin Hilda Lukkarisen arvon maakunnan naisten kouluttajana ja käsityöperinteen vaalijana. Ymmärsin myös, kuinka paljon vahvoja naisia oli tarvittu satakunta vuotta sitten, että Rovaniemelle oli saatu perustettua käsityökoulu maaseudun naisille.

Siksi minun piti kirjoittaa tämä kirja, ja nyt se on vihdoinkin painossa.

Työ ei ole ollut helppoa, sillä Lapin sota on tuhonnut merkittävän osan vanhoista asiakirjoista, lehtiarkistoista ja valokuvista. Olen kutonut hajanaisista lehtileikkeistä vahvan raidan, joka kertoo minkälainen toimintaympäristö Rovaniemi oli Hildan vuosikymmeninä. Arkistosta löytyneistä lehtileikkeistä on puuttunut milloin vuosiluku ja päivämäärä, milloin lehden nimi, mutta valtaosan olen todennäköisesti osannut sijoittaa ajallisesti oikein.

Kansallisarkiston toimintakertomukset ja oppilasluettelot ovat myös vahvasti mukana, vaikka Hildan käsiala on paikoitellen hyvin vaikealukuista ja esimerkiksi sama sukunimi on kirjoitettu vaihtelevasti. Jos oppilasluetteloa ei ole ollut, olen pyrkinyt etsimään puuttuvat oppilaiden nimet lehtitiedoista.

Kymmenen yrittäjävuoden aikana kutsuin vanhoja oppilaita useita kertoja muistelemaan. Rajasin lopulta aineiston vuosiin 1924-1961, vaikka materiaalia olisi ollut vielä koulun seuraavan johtajan Annikki Tenkaman vuosistakin.

Varsinaiseen kirjoitustyöhön ryhdyin koronakeväänä.

Ja vasta Pirtin jälkeen ehdin syventyä materiaaliini.

Käsityökoulun oppilaat muistelevat Lähteentien Pirtillä.

Kiitollinen kaikille teille

Tässä kirjassa on vain pieni osa niistä haastatteluista ja kohtaamisista, jotka jollakin tavalla liittyivät aineiston keräämiseen. Olen kiitollinen jokaiselle, joka antoi aikaansa, kertoi tarinaansa, lahjoitti valokuvia, todistuksia ja muuta aineistoa toimitustyöhön. Monet haastatelluista eivät ehtineet nähdä kirjan valmistumista.

Kirjan lukujen otsikoinnit ovat Sofia Kallioniemen, Hildan hyvän ystävän ja kouluyhdistyksen tomeran toimijan. Hän esitti koulun vihkiäisjuhlassa koulun historiikin kalevalaisena runotervehdyksenä.

Leea Wasenius on ammattilaisena vastannut kirjan kauniista ulkoasusta.

Ystäväni Eeva-Maija Pietilä on kuvannut ikääntyneet oppilaat, kulkenut rinnalla koko aineiston keräämisen ajan, kommentoinut ja miettinyt, miten Hilda olisi asioihin suhtautunut.

Hilda, joka sota-aikana kutoi pimennetyssä junavaunussa sukkia tuliaisiksi Savon sukulaislapsille tai Hilda, joka kasvatti pellavaa ja hamppua Suonenjoella oppilaidensa raaka-aineeksi Rovaniemelle.

Kutoi sokeana viimeiset mattonsa

Hilda on muuttunut läheiseksi näiden vuosien aikana. Kun Savon sukulaiset kertoivat, että diabetes vei Hildalta näön ja silti hän kutoi sokeana mattoja, se tuntui niin hildamaiselta.

Viimeisten mattojen kuteet ovat varmaankin olleet vahvoja värejä kuten Hildan elämä muutenkin.

Solmin loppusolmut 28.8.2020

71 vuotta Hildan koulun vihkiäisjuhlan jälkeen

Uosukaisen onnistunut myyntipuhe

Lahonneet tikapuut. Luonto koristellut jäkälällä.

Innostuin itsekin, kun valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi avoimesti, minkälaista on elää muistisairaan puolison rinnalla.

Ajattelin, että on upeaa, kun julkisuuden henkilö antaa tärkeälle asialle kasvot ja kertoo, miten Alzheimer-diagnoosi muuttaa pariskunnan elämää.

Kirjan myyntipuhe on onnistunut loistavasti, sillä sujuvasanainen esiintyjä, valtioneuvos Riitta Uosukainen kiinnostaa yhä ja ylittää uutiskynnyksen. Hän on osannut valloittavalla tavalla ottaa tilan itselleen ja niin hän tekee tässäkin.

Muistisairaus ja Uosukaiset ovat olleet esillä useissa valtakunnan medioissa.

Ylen haastattelu 14.10.2020.

Ostin kirjan Yhdessä – Intohimosta hoivasuhteeseen (Tammi 2020) suurin odotuksin, sillä muistiasiat kiinnostavat monestakin syystä. Työskentelen tällä hetkellä Lapin Muistiyhdistyksen asiantuntijana ja läheiselläni on Alzheimer.

Muistiasia on kaikkien asia.

Oletin, että kirja avaa uusia näkökulmia asiaan ja siitä olisi hyödynnettävää erilaisissa koulutuksissa ja ehkä keskusteluaiheena muistiryhmissä.

Riitta Uosukainen. Yhdessä-kirjan kansikuva.

Ennakkomarkkinointi lupasi paljon. Kirjan takasivun tekstin mukaan:

Kun ilo ja intohimo vaihtuvat huoliin ja hoivaan, on parisuhde uuden edessä. Riitta Uosukainen kertoo elämästään muistisairaan puolison rinnalla ja tarjoaa vertaistukea muistisairaiden läheisille.

Muistiasiaa ja omaishoitajuutta oli kuitenkin mukana yllättävän vähän. Kirja kertoo Riitta Uosukaisen elämänkulusta kuten

  • lapsuudesta
  • tyttöiästä
  • nuoruudesta
  • aikuisuudesta

Esimakua kirjasta.

Kirja on pääosin (sivut 53-185) rakennettu Riitta Uosukaisen vanhojen juhlapuheiden ja kirjoitusten varaan (esimerkiksi Haikon Kartano 50 vuotta, Suomen Syöpäyhdistys 80 vuotta), mitkä sinänsä kestävät yhä kertaamisen. Rovaniemen näkökulmasta on mieluisaa, että Aktikumin 20-vuotisjuhlan puhe 2.12.2012 on kirjassa mukana, mutta muuten lukukokemus oli pettymys.

Pihvi unohtui

Kirja kertoo Suomen eduskunnan ensimmäisen naispuhemiehen aikaansaamisista, tapaamisista ja parlamentarismin puolustamisesta. Se kertoo vaikuttamisesta vallan eri tasoilla. Se kertoo pariskunnan yhteisistä arvoista kodista, uskonnosta ja isänmaasta, mutta pihvi puuttuu: muistisairaus ja omaishoitajuus ovat lähinnä kirjan markkinointipuhetta ja markkinoinnissa Riitta Uosukainen on onnistunut kympin arvoisesti.

Onnistunut myyntipuhe Iltalehdessä.

Kirjassa on toki sananen Alzheimer-perheen arjestakin. Sitä lukiessa mietin, kuinka moni muistipulmainen tai muistiperhe on samassa tilanteessa, kun sairaudesta tulee perheenjäsen.

Neurologinen sairaus yhdistää, mutta järjestyvätkö yhteiskunnan palvelut kaikille silloin, kun niille on tarvetta?

Jokainen tietää vastauksen: suomalainen yhteiskunta on periaatteessa tasa-arvoinen, mutta ehkä palveluja saa nopeammin valtioneuvos-everstiluutnantti (evp.) pariskunta kuin pienipalkkainen lähihoitaja.

Ja sen pienipalkkaisen lähihoitajan tarina muistisairaudesta tai muistisairaan omaishoitajuudesta ei ole niin kiinnostava kuin valtioneuvoksen tarina.

Tosin Yhdessä -kirja lipsahtaa kohtuullisen hyvin aiheen ulkopuolelle.

Luottoluokitus kohenee

Syysheinät tuulessa.

Siinä vaiheessa, kun kaikki yrittäminen törmää koronan vuoksi lähes seinään, sähköpostiin tupsahtaa onnittelut luottoluokituksen kohenemisesta.

Se tuntuu yhä tyhjänpäiväiseltä kuin kellastuneiden heinien huojunta lokakuisessa tuulessa.

Tunnustuksen voi liittää nettisivuille ja Luotettava kumppani -raporttehin, mutta ei ilmaiseksi, vaan vähintäänkin 195 e/vuosi + alv.

Jos olisin kahvilayrittäjä, minun pitäisi myydä useita nisukahveja, että saisin lunastettua tunnustuksen.

Sen voi laittaa kehyksiin ja naulata seinälle tai sijoittaa vitriiniin kaikkien ihailtavaksi.

Kehystetty luottoluokitus ei muutu kassavirraksi, liikevoitoksi tai markkinointivaltiksi. Sillä ei makseta palkkoja, ruokita jälkikasvua tai lyhennetä lainoja.

Periaatteessa luottoluokitus kertoo, että edellisvuoden yrityksen talousluvut ovat kunnossa ja saisin lainaa kelvollisin ehdoin.

Ja kyllähän ne ovatkin, sillä luovuin pääosasta yritystoimintaani ja päätin keskittyä vain viestintään.

Kiinteät kulut ovat nyt pienet ja osaaminen omien ja alihankkijoiden korvien välissä olevaa pääomaa.

Tähän työhön tarvitaan vain toimiva kännykkäkamera, läppäri ja nauhuri sekä suurempiin projekteihin kuvaaja, joka osaa editoida paremmin ja nopeammin kuin minä. Ja kykyä kuunnella, olla läsnä ja antaa tarinalle sanat.

Ja sitten tulee korona ja lähes kaikki sovitut keikat katoavat.

Pakko opetella uutta

On ollut pakko opetella uutta. Perehtyä sosiaalisen median työkaluihin, hakukoneoptimointiin ja herra Googlen ajatusmaailmaan, opiskella erilaisissa webinaareissa asioita, jotka muutamia vuosia sitten tuntuivat turhan monimutkaisilta.

Ja huomata, että tässä iässä ei olekaan liian vanha oppimaan uutta, innostumaan, kokeilemaan ja saamaan pahuksen hyviä tuloksia aikaan.

Sitten päätin yrittäjien pyynnöstä ryhtyä palveluseteliyrittäjäksi.

Liityin samaan Vaana -järjestelmään, johon kuuluin jo Lähteentien Pirtin ja päivätoiminnan tuottamisen aikana.

Yrittäjän tarina ja Lähteentien Pirtti

Nyt tosin hieman eri tulokulmasta eli myynnin ja markkinoinnin osaajana.

Setelihaku oli syyskuussa.

Rovaniemen kaupunki reagoi kiitettävän nopeasti koronatilanteeseen nopeuttamalla yrityspalvelusetelijärjestelmän toteuttamista.

Nyt on hienoa huomata olevansa asiantuntijapalveluiden tuottaja. Siis yrittäjä, jolta toinen yrittäjä voi hankkia myynnin ja markkinoinnin osaamista kuten brändäystä, sisällöntuotantoa, julkaisusuunnitelmia.

Ehkä parasta tässä on se, että tässä iässä oikeasti hallitsee huikean määrän asioita ja se riittää jo pitkälle. Silti asiantuntija sanana tuntuu erityiseltä, sillä tähän on ollut pitkä ja vaativa matka.

Tänä vuonna yritykseni liikevaihto jää vaatimattomaksi, sillä oikean suunnan hakeminen on ollut hidasta, mutta pohja tuleville vuosille on luotu. Yhteistyökumppanit ja luottohenkilöt ovat löytyneet läheltä ja me täydennämme toistemme osaamista luovalla ja kannustavalla tavalla.

Ehkä 50+ iässä osaa jo ajatella myös niin, että vähemmän on enemmän ja ne 16-tuntiset työpäivät on jo tehty.

En muuten tilannut sitä luottoluokitusdiplomia. Kelpaan ja osaan ilman sitä.

 

Simoska. Syksy.

Laita firman piikkiin!

Laita firman piikkiin, tuttavani tokaisi, kun emmin, ostanko uutta puhelinta vain en. Nuo pari harmitonta sanaa kertovat, ettei tuttavani ymmärrä, mistä yksinyrittäjän toimeentulo tulee.

Aika harva ymmärtää. Olipa hän sitten päättäjä tai vaikka akateemisesti koulutettu valtion tai kunnan viranhaltija.

Laita firman piikkiin!

Meitä yksinyrittäjiä on tällä hetkellä noin 187.000. Lähes puolet  ansaitsee kuukaudessa alle 2 000 euroa, kun tilastokeskuksen mukaan palkansaajan kokonaisansion keskiarvo oli tuoreimmassa selvityksessä 3 395 euroa kuukaudessa.

Yksinyrittäjyys on yleistynyt 2000-luvulla, sillä moni haaveilee työllistävänsä itsensä ja voivansa itse päättää, mitä tekee. Osa haaveilee jopa paremmasta palkkatasosta kuin palkansaajana, vaurauden tuomasta vapaudesta ja hyvinvoinnista, helpommasta elämästä, joskus jopa juhlista ja kuohujuomista, tavoitteiden saavuttamisesta.

 

Laita firman piikkiin!

Käytännössä yhtälö ei mene aivan noin. Jos peruspalkansaaja työskentelee alle 40 viikkotuntia, neljännes yrittäjistä tekee keskimäärin yli 50 tuntia viikossa. Se tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi sesonkiaikoina palvelualan yrittäjällä viikkotunteja voi kertyä helposti 80-100.

Vapaus muuttuu velvollisuudeksi ja pakonomaiseksi puurtamiseksi, jossa unelmat karisevat.

Lue tästä minun tarinani yrittäjyyden alkuvuosista.

Oma valinta, sanoo joku.

Ei se ole. Ei enää siinä vaiheessa, kun yritys on jo perustettu.

Yrittäjän velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan ovat melkoiset, mutta niitä ei ajattele silloin, kun on palava into aloittaa. Sinä maksat itse kaikki kiinteät kulut eli esimerkiksi toimitilan vuokran, veden, sähkön, vakuutukset, tarvikkeet, vähintään minimieläkkeen ja muut palkolliset sivukulut ja lisäksi muun muassa tietotekniikan välineet ja yhteydet, kirjanpidon, laskutuksen ja markkinoinnin.

Minäkin nipistän YEL-maksusta, mutta sen suuruus vaikuttaa puolestaan moniin etuuksiin kuten sairaspäivärahaan. Ja siksi harva yrittäjä sairastaa, sillä se on tulotonta tai lähes tulotonta aikaa.

Palkansaajalle joku muu hoitaa tämän kaiken, ja se joku muu on työnantaja, valtio, kunta tai pieni tai keskisuuri yrittäjä. Vuosilomapäiviä ja ylityötunteja kertyy. Kuinka moni palkansaaja miettii, kuka hänen palkkansa sivukuluineen oikeasti maksaa? Ja kuinka moni miettii, onko oma tehokkuus ja tuottavuus sitä luokkaa, että työnantaja saa vastineeksi palkan sivukuluineen?

Epäilen.

Oman palkkansa yrittäjä maksaa sitten, kun kaikki velvollisuudet on hoidettu. Usein palkka jää vaatimattomaksi.

Pienyrittäjistä puolet pyristelee päivästä toiseen alimmassa tuloluokassa. Siihen samaan tuloluokkaan kuuluvat myös opiskelijat, työttömät ja monet eläkeläiset. Joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle.

Lomapäiviä tai äitiys- ja vanhempainvapaita ei aina pidetä, sillä kaikilla ei ole niihin yksinkertaisesti varaa. Kun lomailet tai olet vapailla, laskutettavia tunteja ei tule, mutta velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan on hoidettava. Ja siitä siivusta katetaan pääosa myös julkisten toimialojen palkoista.

Julkiset menot ovat kasvaneet voimakkaasti, ja kasvu on rahoitettu verottamalla ja lainanotolla. Ja jostakin syystä yrittäjän veroprosentti on ollut huomattavasti korkeampi kuin palkansaajan.

Onhan se hullunkurista, että tietyissä tilanteissa tulonsiirroilla eli erilaisilla tukimuodoilla monilla tulotaso on korkeampi kuin useilla yksin- tai pienyrittäjillä.

Tätä sanotaan yrittäjyyteen kannustavaksi politiikaksi tai yrittäjän riskiksi.

Meidän yksinyrittäjien ja pienyrittäjien merkitys yhteiskunnan toiminnalle on ratkaiseva, sillä uudet työpaikat ovat jo pitkään syntyneet juuri näissä yritysmuodoissa, eivät suurteollisuudessa.

Suomen Yrittäjien jäsenistä lähes 60 prosenttia on yksinyrittäjiä. Me alamme olla myös kohtuullisen hyvin koulutettuja eli meillä on joko ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto.

Korona-aika on ollut katastrofi meille monille. Työt ovat joko loppuneet tai vähentyneet rajusti. Kun talous on ollut tiukilla jo ennen koronaa, yrittäjyys ei ole kestänyt uutta tilannetta.

On ollut pakko miettiä koko yrittämisen perusta uusiksi.

Lue lisää: Uusiksi meni minullakin.

Yrittäjällä on oikeus unelmoida.

Suomi tarvitsee yrittäjiä. Sitä ei tosin huomaa kaikesta julkisesta keskustelusta, jossa koronatukia vaatineet ja saaneetkin yritykset on leimattu milloin miksikin yhteiskunnan eläteiksi ja huijareiksi. Toki isoon joukkoon mahtuu monenlaista toimijaa ja myös niitä, jotka ovat osin harmaalla alueella.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmina ovat työmarkkinoiden jäykkyys, vahva vastakkainasettelu ja olematon käsitys siitä, mistä kansankunnan vauraus syntyy. Eduskunnalla on vielä paljon ratkaistavana, ja yrittäjyyden ongelmien vastaukseksi ei riitä Euroopan Unionin tukipaketti.

Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki yksinyrittäjät päättäisivät, että tämä oli nyt tässä, ryhtyisivät työttömiksi työnhakijoiksi tai hakeutuisivat julkisille toimialoille?

Yhteiskunnan yhteinen kassa ei sitä kestäisi, sillä rahaa työttömyysturvaan ja palkanmaksuun ei olisi.

Suomen Yrittäjien pääekonomistilla on hyviä näkökulmia.

Onneksi meillä on kuitenkin vielä yrittäjyyttä. Onneksi paikalliset yrittäjäjärjestöt jaksavat pitää ääntä, olla tukena ja muistuttaa, että vielä täällä ollaan elossa ja vielä täältä noustaan.

Minullakin on halua auttaa erityisesti paikallisia yksin- ja pienyrittäjiä omalla osaamisellani.

Jos tarvitset apua sisällöntuottamiseen ja markkinointiin, ota yhteyttä.

Ja ehkä jonakin päivänä tietoisuus yksin- ja pienyrittäjyydestä on Suomessa sen verran vahvaa, että kukaan ei sano pienituloiselle yksinyrittäjälle: laita firman piikkiin, sillä se firman piikki on yrittäjä itse ja ylimääräiset hankinnat katetaan yrittäjän omasta palkasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nokka nousuun

Nokka nousuun yrittäjien Rovaniemi.

Niin kauan kuin muistan, kotikuntani Rovaniemi ei ole menestynyt yrittäjien valtakunnallisissa kyselyissä. Siis niissä, joissa yrittäjät saavat arvioida oman kuntansa toimintaa.

Tuorein Yrittäjäbarometri on jälleen ikävää luettavaa. Lähes sata yrittäjää arvioi kaupungin yrittäjämyönteisyyttä, ja lähes kaikki mittarit ovat hieman heikommalla tolalla kuin edellisessä kyselyssä.

Meidän pitäisi ottaa mallia Seinäjoesta, samaa kokoa olevasta maakunnan keskuksesta, johon myös on liittynyt viime vuosina useita pieniä maaseutumaisia kuntia. Meillä liittyjänä oli vuonna 2006 pinta-alallisesti laaja Rovaniemen maalaiskunta.

Asukasluku Seinäjoella on suurin piirtein sama kuin meillä.

Seinäjoen elinkeinopolitiikka ja kunnan toimet saavat maan parhaimpia arvioita kyselystä toiseen, vuodesta toiseen.

Etunoja on vahva ja elinkeinorakenne monipuolinen.

Kyselyllä halutaan tietoa

Kyselyn tarkoituksena ei ole härnätä kuntapäättäjiä, vaan kerätä tietoa, miten elikeinopolitiikkaa voitaisiin kehittää niin, että yritystoiminnalla olisi menestymisen mahdollisuuksia eri puolilla Suomea.

Seinäjoen malli on toimiva Seinäjoella, mutta Rovaniemelle kaivattaisiin omaa tekemisen meininkiä.

Yrittäjien ja kunnan välinen markkinavuoropuhelu hankinnoista, hankintojen pilkkominen niin, että paikalliset yritykset voisivat osallistua kilpailutuksiin ja monet muut seikat ovat vielä lapsenkengissä.

Puheet eivät ole vielä muuttuneet teoiksi. On ollut jopa sellaisia kilpailutuksia, joissa hankinnan valmistelija on kehunut, että nyt ei sitten tarvitse ottaa yhtään paikallista urakoitsijaa huomioon.

Elinvoimatoimialan perustaminen ja oman kehitysyhtiön alasajo ovat olleet järkeviä askelia kohti yrittäjämyönteisempää Rovaniemeä. Toivottavasti se aika, että ketään ei kiinnostanut, jos jonkin yritys olisi halunnut sijoittua paikkakunnalle, on historiaa.

Ainakin uuden toimialan alkukuukaudet ovat antaneet viitteitä siitä, että suunta on oikea ja nokka saadaan nousuun myös Rovaniemellä.

Sijoittuminen Rovaniemelle

Korona-aika on nostanut esille yrittämisen tärkeyden jokaisella paikkakunnalla. Yksinyrittäjiä on valtakunnallisesti jo 187 000 ja Rovaniemelläkin luku on suuri. Yksin- ja pienyrittäjien merkitys on myös muun muassa työllistäjänä ja alihankkijana ratkaiseva kaupungin verotulojen ja toimintaedellytysten kannalta.

Yrittäjistä yksinyrittäjiä on jo kaksi kolmasosaa.

Mihin barometri haluaa vastauksia?

Suomen Yrittäjien barometri hakee vastauksia seuraaviin keskeisiin asioihin:

  1. Mitkä asiat toimivat ja mitä pitää parantaa?
  2. Kunnat saavat yrittäjiltä tärkeää palautetta toiminnastaan muun muassa kunnan tekemien julkisten hankintojen merkityksestä yrittäjille.
  3. Yrittäjäyhdistykset saavat tietoa siitä, mihin asioihin heidän pitää jäsentensä puolesta kunnassa vaikuttaa.
  4. Parantavatko yrityspalvelut yrittäjän arkea ja saako palveluita helposti?

Kyselyyn vastasi yli 10 000 yrittäjää eri puolilta Suomea, joten se on kattava otos yrittäjien mielipiteistä ja toiveista.

Myös Rovaniemellä ne on syytä ottaa vakavasti ja linjata niiden pohjalta yrittäjämyönteisempiä päätöksiä.

Vain siten myös Rovaniemen nokka saadaan nousuun. Lapin yrittäjät luottavat jo nyt siihen, että koronan jälkeen meistä monilla on vielä kannattavan yrittämisen mahdollisuuksia.

Lapin Kansan pääkirjoitus 17.6.2020

Etusivu uusiksi, painokoneet seis!

Meillä yksin- tai pienyrittäjillä on kirjaimellisesti mennyt etusivu uusiksi koronakevään aikana. Liiketoiminta on lamaantunut, mutta tästä on vain yksi tie: eteenpäin.

Olen parin kuukauden aikana kirkastanut oman tekemiseni suuntaa ja miettinyt, onko minulla sellaista osaamista ja asiantuntemusta, josta olisi muille yksin- tai pienyrittäjälle hyötyä.

etusivu uusiksi, painokoneet seis!

Tuo hokema tuli tutuksi muutamia vuosikymmeniä tai oikeastaan satakunta vuotta sitten sanomalehtien toimituksissa, kun jostakin sinkosi jymyuutinen ja lehden etusivu ladottiin uusiksi ja painotyö aloitettiin sen jälkeen uudelleen.

Meillä yrittäjilläkin on tänä keväänä tullut sama tilanne eteen:

etusivu uusiksi, painokoneet seis!

Osalla varauskirjat ovat tyhjentyneet täysin, sovitut työt ovat peruuntuneet ja moni on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi – niin minäkin.

Se oli kova paikka.

jos oikeasti laittaisit sen etusivun uusiksi? 

Pienellä toimijalla ei ole ylimääräisiä euroja sijoittaa markkinointiin tai nettisivuihin, jotka eivät tuo asiakkaita ja euroja.  Ei meistä kenelläkään ole.

Itse olen reilun kymmenen yrittäjävuoteni aikana haksahtanut monen markkinamiehen tai -naisen puheisiin, laittanut tuhansia ja taas tuhansia euroja kampanjointeihin, joista itselleni on jäänyt vain maksajan rooli.

minä teen sinulle sisällön.

Olen ammattitoimittaja. Osaan kirjoittaa mielenkiintoista sisältöä nettisivuillesi ja esimerkiksi blogiisi tai uutiskirjeeseesi.

Hallitsen pisteet, pilkut ja yhdyssanat.

Tiedän, miten sosiaalista mediaa hyödynnetään.

Tarvittaessa valokuvaan, videoin ja kumppaneiden avulla toteutan sinulle nettisivutkin.

Olen opiskellut koko kevään asioita, jotka aiemmin olivat minulle vaikeita ja joihin ostin puuttuvaa osaamista muilta. Usein maksoin leveistä puheista ja lupauksista turhaan.

Edelleen hankin osaamistani täydentäviä lisäpalveluja muilta, mutta se pääasia eli sisällöntuotanto on vahvasti omissa käsissäni.

Yrittäjävuodet ovat opettaneet, että yksinyrittäjä tai pienyrittäjä on aika yksin. Isotkin ratkaisut on tehtävä itse ja vastuuta niistä ei voi siirtää muille. Usein se on tarkoittanut unettomia öitä ja pelkoa siitä, että tehty päätös on sittenkin ollut väärä.

Yrittäjä maksaa aina sen viimeisen laskun.

Yrittäjän tarina ja Lähteentien Pirtti

En osaa ommella verhoja, leikata hiuksia, loihtia kauniita kukka-astelmia tai hieroa kipeytyneitä lihaksia. Enkä aio opetellakaan, sillä elämä on siihen aivan liian lyhyt aika.

Sen sijaan haluan auttaa luomaan sinun osaamisellesi tarinan ja näkyvyyden.

yrittäjäjärjestöt ovat meitä varten

Kevät on ollut vaikeaa aikaa meille kaikille. Olen itsekin opastanut ja neuvonut monia samassa tilanteessa olevia ja vinkannut, että nyt kannattaa kuulua yrittäjäjärjestöihin. Sieltä saa vertaistukea ja ohjeistusta esimerkiksi siitä, mitä tukimuotoja on mahdollista hakea.

Yrittäjäjärjestö tekee niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti arvokasta työtä, että me kaikki selviäisimme tästä ajasta. Etusivu vaatii uudistamista useimmilla meistä.

Lue tästä Lapin yrittäjien ajankohtaiset uutiset.

Ja naisyrittäjät ovat erityisesti meidän naisten yhteisellä asialla.

Yrittäjänaiset on sinun puolellasi

Olen hieman uudistanut omia Simoskat-sivujani vastaamaan muuttunutta tilannetta. Nämä ovat yksinkertaiset ja toimivat perussivut, sillä muuhun minulla ei ole tarvetta. Ei siis varauskalentereita tai kuvagallerioita, ei mitään ylimääräisiä selattavia osioita.

Blogikirjoitukseni olen jakanut kahteen osioon Yrittämisestä ja Meille mummuille.

Yrittämisestä on vahvaa asiaa yksin- ja pienyrittäjyydestä, yritykseni palveluista muille rovaniemeläisyrittäjille, jotka miettivät, uskaltaisiko sen nettisivuston perustaa tai uudistaa ja mitä sinne pitäisi kirjoittaa ja kuinka usein. Riittääkö epätarkka kuva kamerakännykällä silloin tällöin riittävään markkinointiin ja miten se google muka minut löytää?

Meille mummuille on taas kevyempää pohdintaa maailmanmenosta mummun ja ikääntyvien näkökulmasta. Siellä esittelen myös omia näkemyksiäni muistikuntoutuksesta, ikääntyvien palveluista, omasta Simoskat-kanavastani YouTubesta.

Meille mummoille olen perustanut Simoskat-facebookiin keskusteluyhteisön. Siellä on tarkoituksena käydä keskustelua YouTube-kanavan juttuaiheista ja muun muassa muistin virkistämiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kesällä aion perustaa myös yrittämiseen liittyvän keskusteluryhmän Simoskat-facebookiin.

kuinka voin auttaa?

Jos haluat, että autan sinua sisällöntuotannossa ja näkyvyydessä, laita minulle viestiä joko yhteydenottolomakkeen kautta tai suoraan maarit@simoskat.fi.

Ja jos tiedät, että joku yksinyrittäjä tai pienyrittäjä miettii näitä samoja asioita,  kirjoitusta saa jakaa sosiaalisessa mediassa.

 

Simoska. Kesäkuvassa.

 

 

 

 

 

Paikallisten pienyrittäjien tukemisesta

Likiliike on aktiivisesti kampanjoinut paikallisten pienyrittäjien tukemisesta korona-aikana. Kampanja on saanut kaupunkilaiset ymmärtämään, että vain palveluja käyttämällä pienet säilyvät hengissä kriisiajan yli.

Meillä jokaisella on hätä oman liiketoimintamme tulevaisuudesta olipa toimiala mikä tahansa. Yritysten yhteistyö on synnyttänyt uusia toimintatapoja, mutta monella on pelko siitä, että paikallisten suosiminen ei auta riittävästi kassakriisissä.

Jos tällä hetkellä myymme hädissämme lahjakortteja marras-joulukuulle ja saamme kassaan rahaa ennen kesää, se kostautuu ja loppuvuodesta teemme pahimmassa tapauksessa ilmaiseksi töitä.

Kassakriisi vain siirtyy.

Silti Likiliike on oikealla asialla.

Jos paikalliset kuluttajat eivät suosi paikallisia toimijoita, palvelut katoavat. Likiliikkeen perusajatus siitä, että raha liikkuu, vaan ei karkaa ja paikallisten yritysten suosiminen jättää eurot paikkakunnalle ja luo hyvinvointia tälle alueelle, on loistava.

Auta paikallista pienyritystä.

Tilanne on kuitenkin saanut polvilleen useita pitkäaikaisia yrittäjiä Rovaniemellä. Osa on menettänyt täysin kykynsä toimia, kysyä neuvoa, täyttää hakemuksia.

Olen itsekin vastannut yrittäjien kyselyihin, opastanut yksinyrittäjiä, kuinka työttömäksi työnhakijaksi ilmoittaudutaan, mikä on työvoimapoliittinen lausunto tai kuka on oikeutettu hakemaan kaupungin 2000 euron tukea.

Osa kysyy, olenko minä yksinyrittäjä, miten yksinyrittäjyys määritellään?

Kun yrittäjä on riittävän syvällä synkissä ajatuksissaan, Kelan tai TE-toimiston nettiosoitteen kirjoittaminen on ylivoimainen tehtävä ja ohjeiden lukeminen on täyttä hepreaa.

Osa on katkeroitunut siitä, että nyt on tarjolla Finnveran takaamaan lainaa yritysten kehittämiseen. Harva pienyrittäjä tarvitsee lainaa, vaan avustusta päästäkseen pahimman yli tai vapautusta vuokrista vähintäänkin loppuvuoteen.

Ja kaikki eivät halua palkata Ely-keskuksen tuella konsulttia kertomaan, että nyt pitäisi kehittää jotakin, että sinulla on kassa tyhjä.

Suomen Yrittäjien esitys yleistuesta olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu. Tuki kohdistuisi erityisesti pienille toimijoille, joilla liikevaihto on notkahtanut koronan vuoksi edellisvuoteen verrattuna.

Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on oikeassa.

Toki tukimuodoissa pitäisi kyetä huomioimaan myös ne uudet yritykset, jotka ehtivät avata esimerkiksi matkailuyrityksensä, kahvilansa tai ravintolansa keväällä ennen koko liiketoiminnan sulkemista ja viime vuodelta tai alkuvuodelta ei ole liikevaihtoa, johon tilannetta voidaan verrata.

Erityisen huolissani olen niistä nuorista yrittäjistä, joilla on isot velat, perhe ja liian vähän elämänkokemusta siitä, että kaikesta voi selvitä.

Konkursseja on luvassa, mikäli korona-aika jatkuu syksyyn.

Poikkeusaika vaikuttaa todennäköisesti myös kansalaisten kulutuskäyttäytymiseen ja valintoihin tulevaisuudessa, ja niiden vaikutukset yritystoimintaan eri toimialoilla ovat vielä arvailujen varassa.

 

 

 

 

Työnhaku – voi hyvänen aika!

Ensimmäinen työnhaku oli voimassa neljä päivää. Jos olisin pitkäaikaistyötön tai muuten huonossa työmarkkina-asemassa, pitäisin järjestelmää huonona vitsinä.

En tiedä, kuka humoristi on aikanaan kehittänyt työvoimahallinnon sähköisen työnhaun, mutta hauskaa hänellä lienee ollut. Kun työnhakija voi valita erilaisista ammattinimikkeistä, mitkä vastaisivat hänen koulutustaan tai työkokemustaan, tarjolla ovat muun muassa:

  • ennustaja

  • taikuri

  • paleontologi

  • veturinkuljettaja

Siis vuonna 2020!

Ymmärrän toki, että tietyt hallinnonalat ovat hitaita reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin, mutta jonkinlainen ammattinimikkeiden päivitys olisi varmaankin paikallaan.

Eipä silti, eivät tutkinnotkaan kaikilta osin ole tässä ajassa.

Meillä yrittäjillä on mahdollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi 15.4. mennessä, mikäli korona on vienyt työn ja toimeentulon ja tuolloin työmarkkinatuen saa 16.3. alkaen.

Työvoimahallinnolla ei ole mitään mahdollisuuksia laatia yrittäjiä varten omaa sähköistä ilmoittautumislomaketta, joten käytämme samaa kuin kaikki muutkin työttömät työnhakijat.

Siksi sen puutteet tulevat meidän kaikkien ihmeteltäviksi.

Muistakaa ilmoittautua ajoissa te-toimistoon!

Järjestelmään voi kirjata oman koulutuksen ja sen, mistä töistä on kiinnostunut ja miltä paikkakunnalta. Kirjoitin Rovaniemi ja sain ilmoituksen, että koulutustani vastaavaa työtä on tarjolla Kittilässä, Kolarissa ja Joensuussa sekä Rovaniemellä.

Hädissäni lähetin hakemuksen, sillä olin saanut jo kaksi tekstiviestiä työvoimahallinnolta: työnhaku on päivitettävä ja minun täytyy olla puhelimitse saavutettavissa, jos joku työvoimahallinnosta soittaa. TE-toimisto tarvitsee lisätietoja työvoimapoliittista lausuntoa varten, jonka perusteella taas Kela tekee päätöksen peruspäivärahan maksamisesta.

Sitten kun ehtii tehdä. Ruuhkia on luvassa.

Joudunko karenssiin, jos en ole aktiivinen? Joutuuko pitkäaikaistyötön hakemaan töitä aivan muualta kuin kotipaikkakunnaltaan, jos järjestelmä niin viisaudessaan päättää?

1990-luvun lama vei eräältä tutulta yrittäjältä työt. Työvoimahallinto pakotti miehen työllisyyskurssille opettelemaan vasaran ja sahan käyttöä. Hän oli sitä ennen työllistänyt itsensä kirvesmiehenä aluksi vieraan palveluksessa ja myöhemmin kaksi vuosikymmentä yrittäjänä.

Toivottavasti koronan aikana ja jälkimainingeissa osaamme toimia toisin.

En ilmoittanut olevani kiinnostunut mistään koulutuksesta, mutta järjestelmä markkinoi  viime viikolla tulityökurssia ja puun jatkojalosteiden valmistuskurssia Kemijärvellä. Nyt tarjolla oli jo enemmän vaihtoehtoja:

Ehkä kursseille pitäisikin ilmoittautua juuri siksi, etten hallitse mitään näistä.

Alan ymmärtää niitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka kokevat järjestelmän hankalaksi ja saavat helposti karenssia.

Väärinymmärtämisen mahdollisuus on suuri.

Oletan, että monet yksinyrittäjät ja pienyrittäjät ovat tilanteessa, jossa huominen on sumun peitossa ja mieli on maassa. Silti nyt kannattaa pistäytyä työvoimahallinnon nettisivuilla ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi mahdollisimman pian.

Näillä perusteilla työtön yrittäjä voi saada työttömyysturvaa 16.3.-30.6.

Elämää on koronan jälkeenkin, talous elpyy ja yrittämisestä tulee vielä  kannattavaa eri toimialoilla. Ongelmana tässä on tietenkin se, että kassavirta on monilla ehtynyt ja kansalaisten kulutuskäyttäytymistä poikkeustilanteen jälkeen on vaikea ennustaa.

Monet yrittäjät taiteilevat  lähikuukaudet konkurssin ja lisävelkaantumisen rajoilla, mutta tämä yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessakin meitä yrittäjiä ja palveluntuottajia.

Rovaniemen yrittäjien varapuheenjohtaja Esko Määttä näkee kriisitilanteessa myös mahdollisuuksia, vaikka joka aamu ei aivan siltä tunnu. Ylös on noustava ja mietittävä, mitä tämän romahduksen jälkeen.

Katse tulevaisuuteen!

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

 

 

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

Alkuvuosi näytti hyvältä. Työtilaisuuksia oli luvassa sekä uutistoimittajan että hieman vapaamman sisällöntuotannon parissa eri medioille.

Sitten toimeksiantajat ilmoittavat, että koronan vuoksi emme toistaiseksi osta mitään free lancer -toimittajilta.

Emme siis  mitään.

Minustakin tuli yllättäen työtön yrittäjä, jonka osakeyhtiöllä ei ole mitään laskutettavaa, mutta peruskulut ovat aivan samat kuin ennenkin.

Reilu viikko on mennyt miettiessä, miten tästä eteenpäin. Säästän muutaman satasen kuukaudessa, kun ryhdyn itse hoitamaan kirjanpitoani tai kun lasken yritysvakuutusteni arvoa, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Onneksi olen tällä hetkellä yksinyrittäjä, sillä nyt minulla on huoli vain omasta toimeentulostani. En ole koskaan ollut ilman palkkatyötä tai yrittäjätuloa.

Opiskelen sosiaalisen median nykyistä paremman hyödyntämisen ja ilmoittaudun verkkokursseille lisäopin toivossa. Olen vain turhan vaativa kurssilainen, sillä haluan, että opettaja osaa enemmän kuin oppilas ja saan rahalleni vastinetta.

Ja perusasiat ovat hallinnassa. Simoskat YouTube -kanavani ohjelmat ovat nyt myös kuunneltavissa podcastina. Tässä ensimmäinen ohjelma:

Kertaan Kielitoimiston uusimmat ohjeet.

Nyt tiedän, että yht´äkkiä kirjoitetaan nykyisin yhtäkkiä, mutta tämä tieto ei todennäköisesti lisää lainkaan työmarkkina-asemaani.

Suomen hallitus neuvoo ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Se ei tässä tilanteessa paljon lohduta, sillä siellä voi piakkoin olla lähes 180.000 muutakin yksinyrittäjää. Eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Moni yksinyrittäjä saattaa saada apua, mutta liian hitaasti.

Jossakin oli ohje, että kannattaisi miettiä palkkatyötä yrittäjyyden sijaan tai sen lisäksi, kun se nyt poikkeusoloissa on mahdollista ja firmaa ei tarvitsisi alasajaa.

Korona on saanut meidät kaikki miettimään, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja mikä ei. Että lähimmisten turvallisuudesta on huolehdittava ja perhe ja terveys ovat tärkeimmät.

Ehkä voisin seuraavan pätkän työuraani tehdä kuitenkin ikäihmisten parissa, sillä se oli haaveeni jo 1984, kun aloitin sosiaalityön opinnot Lapin korkeakoulussa. Ja sitä haavetta yritin toteuttaa Lähteentien Pirtillä ikäihmisten päivätoiminnassa ja yhteislauluissa.

Simoskat -kanavallani pääsin haastattelemaan toistaiseksi viimeisessä jaksossa 97-vuotiasta Alli Korvaa, kolmen sodan lottaa, jonka elämäniloa ja viisautta ihastelen edelleen.

Kun talvisota päättyi 80 vuotta sitten, silloin ei annettu periksi ja yhteisöllisyys oli vahvaa kuten jälleenrakennuksen vuosinakin hieman myöhemmin.

Samoilla arvoilla me rakennamme myös koronan jälkeistä yhteiskuntaa.

Ehkä sieltä löytyy työsarkaa myös minulle.