Jokaisena Runebergin päivänä muistelen kesätyötäni Helsingissä vuonna 1986.
Olin tutustunut erääseen leskirouvaan ja haastattelin häntä muutamia kertoja. Hän oli kirjallisuushistorioitsija Karin Allardt-Ekelund (1895-1990), joka oli asunut lapsuutensa Runebergin isossa talossa Porvoossa.
Hänen isoäitinsä oli Porvoon ensimmäinen kirjastonhoitaja. Yleinen kirjasto perustettiin Fredrika Runebergin ja Karin Allardt-Ekelundin isoisän aloitteesta.
Allardt-Ekelund taas oli ensimmäisiä naistohtoreita Suomessa, sillä hän väitteli tohtoriksi Fredrika Runebergistä vuonna 1943.
Allardt-Ekelund oli tuottelias tutkija ja ehti toimia myös Töölön ruotsalaisen yhteiskoulun ja yksityisen ruotsalaisen tyttökoulun rehtorina 1930-1940-luvulla.
Vuonna 1952 Karin Allardt-Ekelund siirtyi Runebergin kodin sekä J.L. ja Fredrika Runebergin pojan Walter Runebergin veistoskokoelman intendentiksi.
Voit tutustua Runebergin kotimuseoon tästä.
Karin Allardt-Ekelund oli naisasianainen kuten Fredrika Runebergkin. Fredrika Runeberg oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka pohdiskeli naisen asemaa yhteiskunnassa ja vaimona.
Kansallisrunoilijan puoliso, kahdeksan lapsen äiti teki uranuurtavaa työtä nostaakseen tyttöjen koulutustasoa. Hän oli perustamassa koulua Porvoon vähävaraisille tytöille, naisyhdistys edisti tyttöjen kotiteollisuustaitoja (käsityötaitoja) ja toimi sanomalehden toimittajana ja paljon muuta.
Allardt-Ekelund perusti vuonna 1986 Fredrika Runebergin stipendin, joka jaetaan vuosittain yhteiskunnallisesta äidillisyydestä Fredrika Runebergin syntymäpäivänä 2.9.
Karin Allardt-Ekelundin mielestä Fredrika Runeberg oli merkittävä naisten oikeuksien puolestapuhuja.
On harmillista, että hänet muistetaan lähinnä kansallisrunoilijan vaimona ja vieraanvaraisena emäntänä, joka hemmotteli vieraitaan muun muassa leivoksillaan – niillä Runebergin tortuilla.
