20.7.2024
Mökkiprojekti Simojärvellä on edennyt siihen vaiheeseen, että on jo aamuja, jolloin ei enää tarvitse miettiä, mitä tänään on to-do-listalla. Joutilaisuus on puuhakkaalle ihmiselle vaikeaa.
Yritin muutamana aamuna makoilla saunatuvan sängyssä pidempään kuin aamuseitsemään, mutta eihän siitä tullut mitään. Toki kotioloissa herään yleensä viimeistään viideltä.
Unen laatu on mökillä huomattavasti parempaa kuin kotona. Osin tätä selittää se, että suurin osa ajasta kuluu pihalla tai luonnossa ja hirsimökissä on raikas sisäilma, osin se, että häiriötekijöitä ei ole.
Unen laadulla on merkitystä hyvinvoinnillemme.
Puoliso herää varhain ja pannukahvin tuoksu kantautuu saunatupaan saakka. Olen tosin joutunut terveydellisistä syistä luopumaan aamukahveista, mutta silti tuoksu on houkutteleva.
Jos on sateinen aamu, ihastelemme molemmat, kuinka mainio idea kesäkeittiö onkaan ollut. Tosin muistutan, kuinka vaikeaa idean hyväksyminen joillekin viime kesänä oli…
Aurinkoisella säällä taas hieman keskeneräinen laituri on paras paikka nautiskeluun.
Kaasugrilli toimii superhyvin myös esipaistettujen patonkien ja sämpylöiden paistamiseen. Niistä tulee huomattavasti rapsakampia kuin kotona sähköuunissa.
Lintujen tarkkailupiste
Kesäkeittiön jatkeeksi rakennettu pergola on yllättäen muuttunut Simojärven lintujen tarkkailupisteeksi. Kun valmistamme ruokaa, linnut eivät huomaa, että lähellä on ihmisiä. Pergola toimii kuten petojen katselurakennukset. Hyvillä kiikareilla luontohavainnot ovat tarkkoja.
Pari kesää sitten joutsenpariskunta ui muutaman kymmenen metriä päässä mökkirannastamme. En ole osannut tunnistaa kovin monia lintuja, lähinnä varislinnut, metsäkanalinnut ja joutsenen, ja puoliso kysäisikin, mikä joutsen on.
Lintu oli takapuoli kohti taivasta ja vastasin, että puolikahlaaja, sillä muistin, että jokin puolikas se oli.
Puoliso hymyili, että puolet vastauksesta oli oikein.
Ei ollut joutsen kahlaaja, ei.
Sen verran asia jäi harmittamaan, että päätin opetella. Ja kun tuo internetin maailman on niin ihmeellinen, otin avukseni Jyväskylän yliopiston lintujen tunnistusohjelman.
Jyväskylän yliopiston sovellus tunnistaa linnut laulun perusteella.
Mökin lähipiirissä on tänä kesänä ollut ainakin rantasipejä, peippoja, vihervarpusia, västäräkkejä, räkättirastaita, kuikkia, koskeloita, sepelkyyhkyjä. Ne tunnistan jo äänestä.
Mökillä jokin muuttuu. Sunnuntaiaamujen lempiohjelmiani Radio Suomessa ovat Minna Pyykön maailma ja Juha Laaksosen luontoretki. Ei haittaa, vaikka ohjelma olisi uusinta, sillä olen alkanut verrata toimittajien luontohavaintoja omiini ja oppinut paljon uutta.
Mökkirantamme kuikkapari on sen verran tarkka reviiristään, että siihen ei muilla ole samanaikaisesti asiaa. Emolinnut hautovat vuorotellen kahta munaa, ja on lähes liikuttavaa seurata, kuinka ne sukeltavat poikasille pikkuahvenia ja opettavat nämä vähitellen sukeltamaan itse ruokansa. Jos ahven on liian iso poikasen suuhun, emo hermostuu monen yrittämisen jälkeen ja syö sen itse. Lentoharjoitukset kuikat järjestävät silloin, kun olettavat, ettei kukaan näe.
Ihmiset voisivat ottaa mallia linnuista ja huolehtia omista jälkeläisistään yhtä huolellisesti.
Lähimetsästä kantautui erikoinen lauluääni, jota en tunnistanut, sillä kuulin sen tälle kesällä ensimmäistä kertaa.
Voit kuunnella linnun laulun tästä.
Vanhan huussin takaa nousi lentoon kanahaukka.
Edelliskesänä en olisi sitä tunnistanut. Ehkä luonnon tarkkailu on joutilaisuuden paras olomuoto. Tutkijoiden mukaan se vähentää verenpainettakin.
