Asiantuntijat opettavat, kuinka menneiden vuosikymmenten rakennettu ympäristö muovaa meidän jokaisen identiteettiä, juurruttaa meidät yhteiseen tarinaan.
Pari kesää sitten vein lapsenlapseni tutustumaan Pikkukakkosen pihapiiriin. Sillä nimellä kaikki Katajarannan kulman 1990-luvun lapsiperheet punaisen tuvan tunsivat.
Nimi tuli siitä, että Katajaranta 2:ssa sijaitseva talo oli Katajarannan päiväkodin osasto.
Lapset olivat 3- ja 1-vuotiaat syksyllä 1994. Esikoispoika oli rauhallinen tuumailija ja tytär kohtuullisen vilkas.
Pikkukakkonen oli siihen aikaan sisarusryhmä ja lapsia oli vain 16, sillä tytär vei vaippaikäisenä kahden lapsen hoitopaikan. Tai ainakin näin muistan, että siihen aikaan henkilöstöresurssit määriteltiin toisin kuin nyt: vaippaikäinen vaati enemmän kuin isompi hoitolapsi.
Vanha hirsirakennus oli vetoinen, ja talvisin lapsilla oli villasukat sisällä. Vesijohdot jäätyivät pakkasella, ja joskus vettä lirahti muovilattiamaton alle, mutta sinne se kuivui, sillä lattianiskojen alla oli riittävästi tilaa ja ilmavirta toimi niin kuin pitääkin.
Lapset leikkivät paljon ulkona ja viihtyivät erinomaisesti. Jopa niin hyvin, että kotona piti usein kattaa ruokapöytään lautaset myös Kristiinalle, Pialle, Anna-Liisalle, Seijalle ja muutamalle muulle, joiden sylissä oli aina tilaa.
Poika kuunteli pitkiä satuja ja tyttö tanssi. Erilaisuudelle oli tilaa jopa niin, että molemmat oppivat tukiviitotut laulut ja kykenivät kommunikoimaan lapsen kanssa, jolla ei ollut sanoja.
Aikuiset lapset muistavat, kuinka telkkä teki pesän piippuun ja pelastuslaitos pelasti linnut. Ne toimitettiin Ranuan eläinpuistoon, ja myöhemmin koko päiväkoti kävi katsomassa, mitä linnuille kuuluu.
Henkilökunta vei lapset Kemin lumilinnaan ja järjesti yöretken päiväkodissa.
Kun kymmenen vuotta myöhemmin kuopuksemme oli kuusivuotias, Pikkukakkonen oli muuttunut isojen lasten eskariksi. Ryhmä oli tiloihin aivan liian iso. Talo muuttui epäkäytännölliseksi ja sisäilma puhututti paljon.
Kaupunki päätti vähitellen luopua Pikkukakkosesta päiväkotina.
Pari kesää sitten ihmettelimme ensimmäisen lapsenlapsemme kanssa, miksi talon päädyssä olevien portaiden kaiteet on rakennettu hassusti: alaosassa laudoitus on tiheämpää kuin ylhäällä.
1994 portaiden edessä oli isot tuoksuvatukkapensaat. Tytär pujahti pensaiden läpi, kiipesi portaat ylös ja vilkutti lähes katon rajasta muille lapsille.
Laudoitusta lisättiin seuraavana päivänä.
***
Aikuiset lapset osaavat laululeikin Punaisesta mökistä, Pikkukakkosen tunnuslaulun.
Punainen mökki
Jos mökki on pieni ja punainen,
niin kodiksi tahtoisin juuri sen ,
ja ystävät ympäri maailman
mä kotiini tahtoisin saapuvan.
Me pidettäis hauskaa ja laulettais
ja nälkäiset vatsansa täyteen sais.
Tää punainen mökki ois kaikkien,
niin sinun kuin minunkin yhteinen.
Pikkukakkosen polttaminen ei tuhoa muistoja, mutta raivostuttaa ja jättää kysymyksen: miksi.
