19.6.2023
Ensin on liian kylmä ja sitten on liian lämmin. Aina on väärä sää.
Viikkoa myöhemmin Simojärvellä on helle. Se ei ole työmiehen (sori: työhenkilön tai työoletetun) keli, sillä hiki valuu jo puuhastelun ajattelemisesta.
Pojat lupailivat jo aiemmin, että nostaisivat päätykolmiot juhannuksen jälkeen paikalleen ja naputtelisivat katon. Puoliso päättää kuitenkin, että emme ole niin vanhoja, ettemme tekisi sitä itse.
Oikeasti?
Kummallakaan kädet eivät enää toimi niin kuin muuan vuosikymmen sitten, emme kykene nostamaan ylös mitään painavampaa, mutta periaatteessa päätykolmiot ovat kevyet.
Puoliso rakentaa tukevat ja turvalliset telineet. Kyseenalaistan hieman, kuka nousee telineille hänen kaverikseen.
Katselen ympärilleni ja huomaan, että vaihtoehtoja on tasan yksi: vaimo.
Joo, joo. Eihän noista väleistä voi pudota, mutta silti hirvittää.
Päätän jälleen, että hankin edunvalvontavaltuutukseen todistajat ja kirjoitan hoivaosuuden hoitotahtoon loppuun. Katonrajassa muistelen, mitä vakuutuksia meillä onkaan olemassa ja mitä ne mahdollisesti korvaavat.
Käymme katonrajassa myös sen keskustelun, että kumman idea tämä kesäkeittiö oikein oli ja kuka halusi sen juhannukseen mennessä valmiiksi.
En halua muistaa.
Parin päivän hellepuuhastelun jälkeen laskemme mustelmat, syödyt särkylääkkeet, pikkunirhaumat. Vanha vitsi siitä, että nuorena aina sattui ja tapahtui, mutta nyt vain sattuu, ei naurata.
Tohotettu sisäkatto ja lattia näyttävät kauniilta ja odottavat pintakäsittelyä.
Laudat ovat määrämittaisia, joten niitä ei tarvitse asennusvaiheessa työstää.
Hox! Avio-onni voi rakoilla siinä vaiheessa, kun puolison sormet ovat lautojen välissä, joita naputtelet paikalleen tai kun polven iho jää…
Kun lattia on asennettuna, ajattelen, että voisin hieman aloitella seinien vahaamisen Osmo Colorin tervasävyllä. Olisihan se upeaa juoda juhannuskahvit kesäkeittiössä, vaikka pergola, terassi ja ruuanlaittopaikka vielä puuttuvat.
Ehkä en jälleen ajatellut asiaa loppuun saakka, sillä sunnuntaina työskentelyolosuhteet ovat kohtuullisen kuumat.
Onneksi vaha loppuu kesken.
Valitsin muuten tumman sävyn sen vuoksi, että myös vanhan mökin seinät ovat samaa sävyä. Lisäksi kesäkeittiöön tulevat kierrätyshuonekalut ovat vaaleita ja näyttävät mukavalta tummassa tilassa.
Kesäloma ei ole vielä alkanut, mutta varmuuden vuoksi liitän tähän jutun siitä, miten lomastressin voi välttää. Erityisesti kohta 9 on hyvä: puuhastele omaan tahtiisi.
Aiempia mökkitarinoita voit lukea tästä:
Jo appiukkolla samat suunnitelmat.
Ensimmäinen huijaus nettikaupassa.
