Siirry sisältöön
7.6.2026
Kesäkeittiön pääty oli odottanut siistimistä, mutta se ei ollut kirinyt tärkeysjärjestyksessä kärkeen. Kun ikkunoiden pesu ei houkutellut, päätin ryhtyä toimeen.
Halusin kesäkeittiön läheisyyteen suojaisan tiskipaikan. Miesväki oli sitä mieltä, että siihen pitää rakentaa terassille jatke eli poistaa maata, tehdä niskat ja asentaa terassille kansilaudat.
Se tuntui juuri sellaiselta, jota pitää suunnitella pitkään ja piirrellä ruutupaperille ja laskea puutavaran menekki.
Eli ei valmistuisi tälle kesälle.
Selasin Pinterestistä ja hieman muualtakin erilaisia tiskipaikkaversioita.
Huomasin, että monet olivat käyttäneet sepeliä tiskipaikan ”lattiana” ja meillä oli kasa sepeliä saunan vieressä.
Siitä se ajatus lähti eli jälleen tuumasta toimeen.
Työ oli huomattavasti raskaampaa kuin olin osannut kuvitella, mutta en luovuttanut.
Suodatinkangas, kymmeniä kottikärryllisiä sepeliä, harmaantuneita lautoja, minkkiverkkoa, vanha Metoksen tiskipöytä ja järkyttävän painava puuliesi. Kaikki kierrätettyä.
Siskoni esikasvattamat tomaatit taimet löysivät paikkansa, humalan alut ja krassinsiemenet muuttuvat jossakin vaiheessa suojaavaksi seinämäksi minkkiverhon eteen.
Edelliskesien perunavene siirtyi pikkumiesten merirosvolaivaksi katajien ja kuusien keskelle.
Ja yllätys-yllätys: tiskipöytä, seinämä ja puuliesi ovat vatupassissa.
Kun tiskasin ensimmäistä kertaa tässä paikassa, tuumasin, ettei huono tulos parin päivän uurastamisesta. Toki työ tuntui jokaisessa lihaksessa.
Puoliso sanoi, että tämä olisi jäänyt monelta naiselta tekemättä.
Kesä voi alkaa: kesäkeittiö, pergola ja tiskipaikka ovat valmiina.
Ja tässä tekoälyn suunnitelma samasta paikasta. Se tosin tukkii villiviiniä joka paikkaan ja väittää, että se menestyy erinomaisesti Lapissa – ei menesty!
