Kun suru-uutinen tavoitti minut, etsin arkistoistani vuoden 2007 kandidaatintyöni Ilmiö nimeltä Esko-Juhani Tennilä. Olin työssäni pyrkinyt valottamaan Esko-Juhani Tennilän merkitystä vasemmiston kannatukseen Lapissa eduskuntavaaleissa vuodesta 1975 alkaen.
Keräsin aineistoni teemahaastatteluilla. Arvoin vuoden 2007 vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaista henkilöt, jotka saivat nimettöminä (anonyymisti) arvioida Tennilän toimia ja kannatusta. Käsitykseni mukaan haastateltavien oli helpompi vastata kysymyksiini nimettöminä kuin esimerkiksi puolueosaston tiettyinä aktiivijäseninä. Lisäksi jokaisella oli tuore näkemys tutkimuskohteesta, sillä he kaikki olivat tavoitelleet kansanedustajuutta vuoden 2007 vaaleissa.
Tennilän edustamien puolueiden eli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL), Demokraattisen Vaihtoehdon (DeVa) ja Vasemmistoliiton kannatus olivat Tennilän aikana Lapissa huomattavasti korkemmat kuin puolueiden kannatus oli valtakunnallisesti.
Esko-Juhani Tennilän kannatus säilyi valtakunnallisestikin merkittävänä useiden vuosikymmenien ajan puolueen hajaannuksesta huolimatta.
Hänen henkilökohtainen äänimääränsä oli neljä kertaa valtakunnan kahdenkymmenen suurimman joukossa.
Teemahaastattelussa kysyin muun muassa, mikä selittää Tennilän yli kolme vuosikymmentä jatkuneen kansansuosion?
Yhdeksi syyksi vastaajat nimesivät sen, että oma puolue ei hyväksynyt vuonna 1983 istuvaa kansanedustajaa ehdokaslistalleen.
”Näin jälkeenpäin Esko-Juhanin puottaminen listoilta oli virhe, omat nousivat omia vastaan. SKP:n piirijärjestö halusi erottaa.”
Vuoden 1983 vaalit tekivät Tennilästä äänestäjien silmissä marttyyrin.
Hänestä tuli ehdokas, jota äänestettiin yli puoluerajojen. Tämä piirre oli haastateltavien mielestä säilynyt vuoden 2007 vaaleihin saakka.
”Tennilä sai kansanliikkeen aikaan. Tennilästä tuli koko Lapin väärinymmärretyn kansan sankari.”
”Esko-Juhani sai kannatusta joka suunnasta. Jopa umpikokoomuslaiset heilutti nyrkkiä ja huusi, että nyt äänestetään Esko-Juhania ja näytetään niille kommunisteille… Esko-Juhani teki näissä vaaleissa itsestään legendan ja rakensi sen verkoston, joka on kestänyt näihin päiviin saakka.”
Selkeästi asiat julki
Esko-Juhani Tennilä lainasi mielellään ystäväänsä, joka luonnehti Esko-Juhania yksinkertaiseksi, mutta hyvää tarkoittavaksi.
Tennilään liitettiin usein sanat Lapin jätkä.
Haastateltavat eivät pitäneet Tennilää yksinkertaisena, vaan määritelmän mukaisesti hyvää tarkoittavana.
”Tennilä on terävä jätkä, joka pystyy tiukassakin tilanteessa hoitamaan itsensä kuiville, sellaiseen ei yksinkertainen pysty. Ei missään tapauksessa yksinkertainen, se on Tennilän aliarvioimista.”
”Tarkoittaa aivan hyvvää, se sanoma, mitä kansalle tuo, hän tuo yksinkertaisesti ja selkeästi asiat julki. Tämä on Esko-Juhanin vahvuus. Kyllä hän aidosti sitä tarkoittaa, mitä sanoo.”
Aito välittämisen meininki
”…esiintymisessä on tiettyä rujovaa voimaa. Kyllä ne ovat aika kovia paikkoja mennä semmoseen tupaten täynnä olevaan kapakkaan…sitten kuitenkin menee sinne porukan keskellä, karjasee porukan hiljaiseksi, paahtaa sen viestinsä menemään ja jää vielä kuuntelemaan ne loppuhaukut. On siinä tiettyä katu- ja kuppilauskottavuutta…menee semmoisiin paikkoihin, mihin kaikista ehokkaista ei ole etes menemään.”
”Aito välittämisen meininki on Esko-Juhanin vahvuus.”
Sitaatit ovat siis vuoden 2007 kandidaatintyöstäni, jonka tein osana valtio-opin/politiikkatieteiden opintojani Lapin yliopistoon. Nauhoitukset eivät ole enää tallessa.
Meri on aina eri
Eräänä kesänä tein Yleisradiolle juttusarjan kansanedustajien kesätunnelmista. Tennilät kutsuivat minut Simon Maksniemeen meren rannalle uudehkolle kesämökilleen.
Esko-Juhani kertoi, että meri on aina eri ja hän ei kyllästy sen katselemiseen – sisämaan kasvatti.
Toinen toimittajamuisto liittyy Uuden Rovaniemen juttusarjaan, jossa rovaniemeläiset ehdokkaat kertovat jouluperinteistään ennen vaalityön alkamista.
Esko-Juhani aikoi opetella tip-tap-laulut, sillä pojanpojat olivat tulossa jouluksi isovanhempiensa luokse ja papan pitäisi osata laulaa.
Metsän väristä en väittele enää -runokirjassaan (1996) hän kirjoittaa:
Jyrkissä jäisissä portaissa
otan ne kaikki syliini.
Niiden silmät luottaa.
Illalla kerron niille sadun.
Niiden silmät luottaa.
Sadussa ilkeä kettu vainoaa
kolmea kilttiä jänispoikaa.
Niiden silmät luottaa.
Kaikkeni minä teenkin
ettei lapsille kävisi pahasti
ja että hyvä voittaisi pahan.
Suorapuheinen Esko-Juhani Tennilä on jättänyt Lapin ja Suomen poliittiseen historiaan pysyvän jäljen. Samanlaisia kansanedustajia ei enää tule.
