fbpx

Huonot naiset vai huonot miehet?

Pitihän sitä käydä elokuvissa, sillä Huonot naiset on kuvattu synnyinseuduillani Simossa. Komediaelokuvan hääpari vihitään samassa kirkossa kuin minut ja mieheni vihittiin reilut kolme vuosikymmentä sitten.

Huonot naiset virallinen elokuvaesittely eli traileri.

Elokuvan tarinassa seurakuntatalon emäntä Johanna (Leea Klemola) valmistelee häitä Simon pirtillä. Perinteinen nuorisoseuran talo on elokuvassa seurakuntatalo, jossa sattuu ja tapahtuu.

Simon pirtin sivuille pääset tästä.

Karoliina ja Niklas Lindgrenin käsikirjoittama ja Niklas Lindgrenin ohjaama elokuva on osin hillittömän hauska, osin surullinen.

Elokuvassa venäläisiä seksityöläisiä kuljettava huonokuntoinen pienoisbussi hajoaa seurakuntatalon lähistöllä ja Johanna-emäntä joutuu majoittamaan naiset seurakuntatalolle.  Johanna on odottanut oman pestinsä vakinaistamista, mutta kirkkoneuvosto ei ole vuosien harkinnan jälkeen asialle lämmennyt.

Osasyynä päättäjien nihkeyteen on Johannan avioton Siiri-tytär, jota näyttelee mainiosti Emma Kilpimaa sekä nahjusmainen kirkkoherra (Kari Ketonen).

Huonot naiset on komediaa, mutta muistellaanpas hieman.

Ei ole olemassa huonoja naisia ilman huonoja miehiä tai huonoja elinolosuhteita.

Keminmaan Kapernaumin Lomakylä tuli tunnetuksi 2000-luvun alkupuolella ns. ilotyttörallista. Lomakylässä kävi pääasiassa Murmanskista tulleita venäläisnaisia. Viranomaistietojen mukaan yhdellä kertaa paikalla oli 60- 70 naista.

Seksiä myytiin ja ostettiin lomakylässä. Asiakkaat olivat pääosin Kemi-Tornion alueella asuvia miehiä, mutta osa ajoi palvelujen piiriin satojen kilometrien päästä Ruotsista.

Monet asiakkaista olivat perheenisiä ja aviomiehiä.

Ensimmäiset naiset käännytettiin prostituution perusteella 2003. Myöhemmin Kemi-Tornion käräjäoikeus tuomitsi neljä miestä parituksista ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.

1990-luvun puolivälissä Utsjoen ja Nuorgamin alueella venäläisten ilotyttöjen toiminta herätti myös runsaasti keskustelua julkisuudessa. Naiset majoittuivat Norjan puolelle leirintäalueille ja myivät palveluja suomalaisille ja norjalaisille miehille.

Huonot naiset vai huonot miehet?

Eräästä televisiokeskustelusta muistan paikallisen luokanopettajan avuttomuuden vastata lasten kysymyksiin, miksi isät käyvät ilotyttöjen luona vierailuilla.

Osin tähän kysymykseen haettiin vastausta yhteispohjoismaisella naiskaupan vastaisella hankkeella. Se toteutettiin Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Pohjois-Suomen sekä Luoteis-Venäjän alueilla vuosina 2003–2005.

Lapin prostituution näkyvin muoto oli tuolloin Murmanskin alueelta tuleva prostituutio, mutta oli täällä toimijoita muualtakin. Myös paikallisia naisia ja miehiä.

Pia Skaffari on tehnyt väitöstutkimuksen aiheesta.

Pia Skaffari etsi tutkimuksessaan vastausta kysymykseen, onko itäprostituutiossa kyseessä naiskauppa vai naisten oma valinta.

Kun Murmanskin alueella monien naisten ansiotaso on niin matala, ettei sillä elä, prostituutio antaa mahdollisuuden lisäansioihin. Tutkimusjoukon naiset olivat eri-ikäisiä, erilaisessa elämäntilanteessa eläviä, osin hyvin koulutettujakin, naimattomia, äitejä, yksinhuoltajia, jotka eivät tulleet toimeen muulla tavoin.

Äidit ja jopa isoäidit tai virkanaiset valitsivat prostituution antaakseen lapsilleen tai lapsenlapsilleen paremman elämän.

Niin myös Huonot naiset -elokuvassa venäläisnainen, joka odotti lasta.

Sellaiset naiset eivät ole huonoja.