Korona-ajan äitienpäivä oli yhtä poikkeuksellinen ja erikoinen kuin koko kevät: turvavälit ovat kasvaneet liian pitkiksi.
Pikkumiestä naurattaa, kun mummu ja ukki laulavat ja leikkivät Leipuri Hiivaa skype-yhteyden välityksellä. Me olemme Rovaniemellä ja pikkumies Oulussa.
Kesken laulun pikkumies kyllästyy ja vilkuttaa. Vihje on selvä: laulun voi lopettaa.
Parin karanteenikuukauden aikana pikkumies on oppinut kävelemään ja ensimmäiset sanansa. Kamerakännykän kuvat ja videot sekä skype-yhteys eivät korvaa todellista läsnäoloa, mutta muuta ei nyt ole turvallisuussyistä tarjolla.
Kirjat kiinnostavat. Niitä pikkumies lukee ja esittelee kuvia kirja nurinpäin. Puheen sisältöä on vielä vaikea arvata, mutta edellytykset vuoropuheluun ovat kypsymässä.
Värikynät kiehtovat myös kuten mummunpäivänkortistakin voi päätellä. Suuri osa taiteellisista näkemyksistä ja isoista kaarista lienevät vielä piirustusalustassa tai ruokapöydän pinnassa.
Silti tämä on minun ensimmäinen lapsenlapseni piirtämämä tervehdys äitienpäivänä.
Etämummuilua näin korona-aikana.
