29.12.2025
Joulu Simojärvellä opetti, että joulu syntyy rauhasta, levollisesta olosta, luonnon hiljaisuudesta.
Kokoonnuimme lasten perheiden kanssa pari päivää ennen joulu Rovaniemelle, vierailimme Simossa vanhempieni luona ja läheisten haudoilla ja huomasimme, että tänä vuonna olemmekin joulun aivan kahden.
Kun puoliso ehdotti, että lähtisimme jouluaattona Simojärvelle, idea tuntui täysin järjettömältä: kuka haluaisi viettää joulua pimeässä metsässä, sähköttömällä mökillä, joka ainakin aattona olisi umpijäässä?
Toisaalta idea kiehtoi: emmehän olleet koskaan kokeilleet…
Aurautimme tien perille. Sääennuste näytti vain muutamia pakkasasteita, joten päätimme pakata riittävästi ruokaa ja lämpimiä vaatteita mukaan.
Ja kyllä: mökki oli umpijäässä, sisällä oli pakkasta reilut kymmenen astetta.
Vaatimaton mökki tarjoaa suojan, lämmön ja paikan pysähtyä.
Kun sähköä ei ole, kaikki yksinkertaistuu. Kynttilänvalo korvaa kirkkaat valot, ja päivän rytmi seuraa luonnon omaa aikataulua.
Jouluaatto ei alkanut kiireellä. Puiden kantaminen, kamiinan sytyttäminen ja hiljainen odotus tekivät tilaa joulun tunnelmalle.
Kamiina lämmitti vaatimattomat kuutiot nopeasti.
Mökissä oli yllättävän vähän kosteutta ja esimerkiksi petivaatteet ja patjat lämpenivät samaa tahtia mökin kanssa. Kiitin mielessäni miehiäni, jotka olivat naputelleet tarkasti pieneläinverkost lattia- ja kattoremontin yhteydessä – hiiret eivät olleet päässeet sisätiloihin.
Jouluyö ja sen kristillinen sanoma erityisesti toivosta tässä ristiriitojen maailmassa puhuttelivat luonnon keskellä enemmän kuin paikan päällä kotikirkon messussa.
Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto.
Loimulohen paistaminen laavulla
Olimme saaneet kesällä valmiiksi laavun ja tulipaikan Simojärven rantaan.
Pikkupakkasella lohen loimuttaminen tähtitaivaan alla oli elämys. Hunaja jäätyi lohen pintaan, mutta suola oli ehtinyt imeytyä sisätiloissa riittävästi.
Loimuttaminen ei ole kiireisen ruuanlaittajan ykkösjuttu kesälläkään, ja jouluna se oli vielä hitaampaa. Rasva tirisi, lohen pinta vaihtoi väriä, savu kiertyi ilmaan ja tarttui vaatteisiin. Aika pysähtyi.
Tässä on yksi mainio resepti loimulohelle.
Ja minäkö olin vastustanut mökkiprojektia Simojärvelle? Pari vuotta sitten ajattelin hieman toisin…
Tämä on luksusta:
Saunominen on perinne
Joulusauna on suomalainen perinne ja rauhoittava rituaali.
Voit lukea aiheesta lisää tästä.
Simojärvellä se tarkoitti puolisolle reiän kairaamista jäähän ja vesien kantamista, saunatuvan ja saunan lämmittämistä ja itse sain keskittyä kirjan lukemiseen vanhassa pikkumökissä.
Puusaunan löyly on pehmeää ja kosteaa. Vanhan tavan mukaisesti joulusaunassa ollaan hiljaa ja kuunnellaan tulen rätinää kiukaassa ja veden sihinää. Tontut vartioivat, että jokainen käyttäytyy riittävän arvokkaalla tavalla joulusaunassa.
Terassilla lumi narskuu jalkojen alla ja hengitys höyryää kirkkaassa ilmassa. Vilvoitteluhetki – kylmä, hiljaisuus ja paluu saunan lempeään lämpöön – on lähes pyhä kokemus.
Vietimme Simojärvellä viisi päivää. Se tarkoitti myös kahdentoista tunnin yöunia ja tarvittaessa myös päiväunia, hyvää ruokaa ja ulkoilua, kirjojen lukemista ja Radio Suomen kuuntelua.
Mökin sisälämpötila laski parina yönä lähes kymmeneen asteeseen, mutta paksun peiton alla oli riittävän lämmintä.
Kun Hannes-myrsky ulvoi ulkona ja aiheutti muualla melkoisia vahinkoja, meille se tarkoitti tuulen tunkeutumista hirsien välistä sisälle.
Hannes-myrsky aiheutti mittavat tuhot.
Simojärven mökillä ajantaju katosi. Radiouutiset pitivät meidät tietoisina siitä, mikä päivä oli menossa.
Kotimatkalla mietimme, että tämä joulu kantaa arjessa vielä useita viikkoja. Kannatti lähteä, kannatti kokeilla ja kannatti yllättyä.
Toki mielessä alkoi jo hahmottua päärakennuksen toteutus ja se, olisiko meillä ensi jouluna isompi pirtti vanhan pikkumökin läheisyydessä.