Syksyllä 1944 alkoi Lapin sota. Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti Suomen oli karkoitettava saksalaiset Suomesta. Kun suomalaiset hidastelivat, itäinen naapurimme Neuvostoliitto ei tästä pitänyt ja asiat menivät niin kuin tiedämme.
Huhtikuun 27. päivä valikoitui kansalliseksi veteraanipäiväksi, sillä Lapin sota päättyi 27.4.1945 ja viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomesta. Vuodesta 1987 olemme viettäneet kansallista veteraanipäivää, ja kunnioittaneet isänmaamme veteraaneja omalla liputuspäivällä.
Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kaarina Murto (1935-2000) muisteli jälleenrakennuskautta Euroopan rakennusperintöpäivillä Rovaniemellä vuonna 1998 muun muassa näin:
”Kesäkuussa 1945 palasimme evakosta. Ei ollut kotia, ei ollut leikkimökkiä, mutta omenapuu oli. Keskellä raunioita se oli valkoisenaan kukista, toinen puoli oli valkoinen, toinen puoli oli palanut, se oli musta. Tämä muisto, kukkiva omenapuu puoleksi palaneena raunioiden keskellä, tulee aina mieleeni, kun puhutaan jälleenrakentamisesta Rovaniemellä.
Kesä 1945 oli kaunis, oli auringonpaistetta, lämmintä. Sahanrantaan ei voitu mennä uimaan, se oli täynnä puunsäleitä, kiven ja lasin siruja, mutta uimapaikka kyllä löytyi ylempää Ounasjoesta…. Aluksi ihmiset asuivat raunioiden kivijaloissa, palaneissa autoissa. Meillä oli jäänyt pikkuinen punainen mökki, jonka toisessa päässä sodan aikana pidimme sikaa. Asuimme siinä, kunnes syksyllä siirrettiin pihaan saksalaisten parakki.”
Veteraanimme alkavat olla satavuotiaita. Lapin Sotaveteraanien, Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien piirijärjestöjen toiminta siirtyy Sotien 1939-45 Lapin perinneyhdistykselle.
Haastattelin Iltalehdelle sotaveteraani Armas Ilvoa vuonna 2016.
Lapissa on elossa noin 160 henkilöä, joilla on veteraanitunnus. Heistä noin 140 on naisia.
Lapin Lottaperinneyhdistys kunnioittaa lottien ja pikkulottien työtä itsenäisen Suomen puolesta.
Voit lukea Lapin Lottaperinneyhdistyksestä lisää tästä.
Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Monet asiat uhkaavat kansallista yhtenäisyyttä, joista osa on tahallista väärinymmärtämistä, huonoa käytöstä, kärjistämistä, lakien ja sääntöjen rikkomista.
Vastakkainasettelu heikentää yleistä puolustustahtoa. Kriisitilanteessa kansallinen yhtenäisyys on vahvuus.
Vuoden 1918 tapahtumat jättivät suomalaisiin syvän arven, mutta silti talvisodassa kotiseutujaan oli puolustamassa kohtuullisen yhtenäinen kansa.
Talvisodasta on 85 vuotta. Nyt kaivattaisiin sydämen sivistystä, kykyä kuunnella ja kuulla, arvostaa toisten mielipiteitä.
Vai emmekö me oikeasti opi historiastamme mitään?
Sitaatti: Kaarina Murron puheenvuoro, Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n julkaisussa XVI.
Kuva: SA-kuva.
