fbpx

Laita firman piikkiin!

Laita firman piikkiin, tuttavani tokaisi, kun emmin, ostanko uutta puhelinta vain en. Nuo pari harmitonta sanaa kertovat, ettei tuttavani ymmärrä, mistä yksinyrittäjän toimeentulo tulee.

Aika harva ymmärtää. Olipa hän sitten päättäjä tai vaikka akateemisesti koulutettu valtion tai kunnan viranhaltija.

Laita firman piikkiin!

Meitä yksinyrittäjiä on tällä hetkellä noin 187.000. Lähes puolet  ansaitsee kuukaudessa alle 2 000 euroa, kun tilastokeskuksen mukaan palkansaajan kokonaisansion keskiarvo oli tuoreimmassa selvityksessä 3 395 euroa kuukaudessa.

Yksinyrittäjyys on yleistynyt 2000-luvulla, sillä moni haaveilee työllistävänsä itsensä ja voivansa itse päättää, mitä tekee. Osa haaveilee jopa paremmasta palkkatasosta kuin palkansaajana, vaurauden tuomasta vapaudesta ja hyvinvoinnista, helpommasta elämästä, joskus jopa juhlista ja kuohujuomista, tavoitteiden saavuttamisesta.

 

Laita firman piikkiin!

Käytännössä yhtälö ei mene aivan noin. Jos peruspalkansaaja työskentelee alle 40 viikkotuntia, neljännes yrittäjistä tekee keskimäärin yli 50 tuntia viikossa. Se tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi sesonkiaikoina palvelualan yrittäjällä viikkotunteja voi kertyä helposti 80-100.

Vapaus muuttuu velvollisuudeksi ja pakonomaiseksi puurtamiseksi, jossa unelmat karisevat.

Lue tästä minun tarinani yrittäjyyden alkuvuosista.

Oma valinta, sanoo joku.

Ei se ole. Ei enää siinä vaiheessa, kun yritys on jo perustettu.

Yrittäjän velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan ovat melkoiset, mutta niitä ei ajattele silloin, kun on palava into aloittaa. Sinä maksat itse kaikki kiinteät kulut eli esimerkiksi toimitilan vuokran, veden, sähkön, vakuutukset, tarvikkeet, vähintään minimieläkkeen ja muut palkolliset sivukulut ja lisäksi muun muassa tietotekniikan välineet ja yhteydet, kirjanpidon, laskutuksen ja markkinoinnin.

Minäkin nipistän YEL-maksusta, mutta sen suuruus vaikuttaa puolestaan moniin etuuksiin kuten sairaspäivärahaan. Ja siksi harva yrittäjä sairastaa, sillä se on tulotonta tai lähes tulotonta aikaa.

Palkansaajalle joku muu hoitaa tämän kaiken, ja se joku muu on työnantaja, valtio, kunta tai pieni tai keskisuuri yrittäjä. Vuosilomapäiviä ja ylityötunteja kertyy. Kuinka moni palkansaaja miettii, kuka hänen palkkansa sivukuluineen oikeasti maksaa? Ja kuinka moni miettii, onko oma tehokkuus ja tuottavuus sitä luokkaa, että työnantaja saa vastineeksi palkan sivukuluineen?

Epäilen.

Oman palkkansa yrittäjä maksaa sitten, kun kaikki velvollisuudet on hoidettu. Usein palkka jää vaatimattomaksi.

Pienyrittäjistä puolet pyristelee päivästä toiseen alimmassa tuloluokassa. Siihen samaan tuloluokkaan kuuluvat myös opiskelijat, työttömät ja monet eläkeläiset. Joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle.

Lomapäiviä tai äitiys- ja vanhempainvapaita ei aina pidetä, sillä kaikilla ei ole niihin yksinkertaisesti varaa. Kun lomailet tai olet vapailla, laskutettavia tunteja ei tule, mutta velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan on hoidettava. Ja siitä siivusta katetaan pääosa myös julkisten toimialojen palkoista.

Julkiset menot ovat kasvaneet voimakkaasti, ja kasvu on rahoitettu verottamalla ja lainanotolla. Ja jostakin syystä yrittäjän veroprosentti on ollut huomattavasti korkeampi kuin palkansaajan.

Onhan se hullunkurista, että tietyissä tilanteissa tulonsiirroilla eli erilaisilla tukimuodoilla monilla tulotaso on korkeampi kuin useilla yksin- tai pienyrittäjillä.

Tätä sanotaan yrittäjyyteen kannustavaksi politiikaksi tai yrittäjän riskiksi.

Meidän yksinyrittäjien ja pienyrittäjien merkitys yhteiskunnan toiminnalle on ratkaiseva, sillä uudet työpaikat ovat jo pitkään syntyneet juuri näissä yritysmuodoissa, eivät suurteollisuudessa.

Suomen Yrittäjien jäsenistä lähes 60 prosenttia on yksinyrittäjiä. Me alamme olla myös kohtuullisen hyvin koulutettuja eli meillä on joko ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto.

Korona-aika on ollut katastrofi meille monille. Työt ovat joko loppuneet tai vähentyneet rajusti. Kun talous on ollut tiukilla jo ennen koronaa, yrittäjyys ei ole kestänyt uutta tilannetta.

On ollut pakko miettiä koko yrittämisen perusta uusiksi.

Lue lisää: Uusiksi meni minullakin.

Yrittäjällä on oikeus unelmoida.

Suomi tarvitsee yrittäjiä. Sitä ei tosin huomaa kaikesta julkisesta keskustelusta, jossa koronatukia vaatineet ja saaneetkin yritykset on leimattu milloin miksikin yhteiskunnan eläteiksi ja huijareiksi. Toki isoon joukkoon mahtuu monenlaista toimijaa ja myös niitä, jotka ovat osin harmaalla alueella.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmina ovat työmarkkinoiden jäykkyys, vahva vastakkainasettelu ja olematon käsitys siitä, mistä kansankunnan vauraus syntyy. Eduskunnalla on vielä paljon ratkaistavana, ja yrittäjyyden ongelmien vastaukseksi ei riitä Euroopan Unionin tukipaketti.

Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki yksinyrittäjät päättäisivät, että tämä oli nyt tässä, ryhtyisivät työttömiksi työnhakijoiksi tai hakeutuisivat julkisille toimialoille?

Yhteiskunnan yhteinen kassa ei sitä kestäisi, sillä rahaa työttömyysturvaan ja palkanmaksuun ei olisi.

Suomen Yrittäjien pääekonomistilla on hyviä näkökulmia.

Onneksi meillä on kuitenkin vielä yrittäjyyttä. Onneksi paikalliset yrittäjäjärjestöt jaksavat pitää ääntä, olla tukena ja muistuttaa, että vielä täällä ollaan elossa ja vielä täältä noustaan.

Minullakin on halua auttaa erityisesti paikallisia yksin- ja pienyrittäjiä omalla osaamisellani.

Jos tarvitset apua sisällöntuottamiseen ja markkinointiin, ota yhteyttä.

Ja ehkä jonakin päivänä tietoisuus yksin- ja pienyrittäjyydestä on Suomessa sen verran vahvaa, että kukaan ei sano pienituloiselle yksinyrittäjälle: laita firman piikkiin, sillä se firman piikki on yrittäjä itse ja ylimääräiset hankinnat katetaan yrittäjän omasta palkasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikallisten pienyrittäjien tukemisesta

Likiliike on aktiivisesti kampanjoinut paikallisten pienyrittäjien tukemisesta korona-aikana. Kampanja on saanut kaupunkilaiset ymmärtämään, että vain palveluja käyttämällä pienet säilyvät hengissä kriisiajan yli.

Meillä jokaisella on hätä oman liiketoimintamme tulevaisuudesta olipa toimiala mikä tahansa. Yritysten yhteistyö on synnyttänyt uusia toimintatapoja, mutta monella on pelko siitä, että paikallisten suosiminen ei auta riittävästi kassakriisissä.

Jos tällä hetkellä myymme hädissämme lahjakortteja marras-joulukuulle ja saamme kassaan rahaa ennen kesää, se kostautuu ja loppuvuodesta teemme pahimmassa tapauksessa ilmaiseksi töitä.

Kassakriisi vain siirtyy.

Silti Likiliike on oikealla asialla.

Jos paikalliset kuluttajat eivät suosi paikallisia toimijoita, palvelut katoavat. Likiliikkeen perusajatus siitä, että raha liikkuu, vaan ei karkaa ja paikallisten yritysten suosiminen jättää eurot paikkakunnalle ja luo hyvinvointia tälle alueelle, on loistava.

Auta paikallista pienyritystä.

Tilanne on kuitenkin saanut polvilleen useita pitkäaikaisia yrittäjiä Rovaniemellä. Osa on menettänyt täysin kykynsä toimia, kysyä neuvoa, täyttää hakemuksia.

Olen itsekin vastannut yrittäjien kyselyihin, opastanut yksinyrittäjiä, kuinka työttömäksi työnhakijaksi ilmoittaudutaan, mikä on työvoimapoliittinen lausunto tai kuka on oikeutettu hakemaan kaupungin 2000 euron tukea.

Osa kysyy, olenko minä yksinyrittäjä, miten yksinyrittäjyys määritellään?

Kun yrittäjä on riittävän syvällä synkissä ajatuksissaan, Kelan tai TE-toimiston nettiosoitteen kirjoittaminen on ylivoimainen tehtävä ja ohjeiden lukeminen on täyttä hepreaa.

Osa on katkeroitunut siitä, että nyt on tarjolla Finnveran takaamaan lainaa yritysten kehittämiseen. Harva pienyrittäjä tarvitsee lainaa, vaan avustusta päästäkseen pahimman yli tai vapautusta vuokrista vähintäänkin loppuvuoteen.

Ja kaikki eivät halua palkata Ely-keskuksen tuella konsulttia kertomaan, että nyt pitäisi kehittää jotakin, että sinulla on kassa tyhjä.

Suomen Yrittäjien esitys yleistuesta olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu. Tuki kohdistuisi erityisesti pienille toimijoille, joilla liikevaihto on notkahtanut koronan vuoksi edellisvuoteen verrattuna.

Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on oikeassa.

Toki tukimuodoissa pitäisi kyetä huomioimaan myös ne uudet yritykset, jotka ehtivät avata esimerkiksi matkailuyrityksensä, kahvilansa tai ravintolansa keväällä ennen koko liiketoiminnan sulkemista ja viime vuodelta tai alkuvuodelta ei ole liikevaihtoa, johon tilannetta voidaan verrata.

Erityisen huolissani olen niistä nuorista yrittäjistä, joilla on isot velat, perhe ja liian vähän elämänkokemusta siitä, että kaikesta voi selvitä.

Konkursseja on luvassa, mikäli korona-aika jatkuu syksyyn.

Poikkeusaika vaikuttaa todennäköisesti myös kansalaisten kulutuskäyttäytymiseen ja valintoihin tulevaisuudessa, ja niiden vaikutukset yritystoimintaan eri toimialoilla ovat vielä arvailujen varassa.