Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 8

Mökkiprojekti Simojärvellä. Syyskuu.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Sauna alkoi valmistua. Kun puoliso rakensi lauteita, sain istua painona, sillä niin en aiheuttaisi suurempia vahinkoja.

Terva ei ollut vielä kuivunut terassin tolpissa.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Sauna valmistuu.

Saunatupakin valmistui.

Syyskuussa yövyimme ensimmäistä kertaa saunamökissä ja kokeilimme lempeitä löylyjä. Olin sitä ennen ollut moniin vuosiin hurjimmassa migreenissä, ja pehmeät löylyt tuntuivat monen päivän sairastamisen jälkeen virkistäviltä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Valmista alkaa tulla.

Kesäloma ja lähes kaikki viikonvaihteet olivat vierähtäneet Simojärvellä. Kun saunamökissä kaikki pakolliset työt olivat tehtyinä, kävimme hieman tutustumassa ympäristöön.

Lähiruokaa Nurmelalta.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Putkivaara.

En vielä tässä vaiheessa uskaltanut kertoa miehille, että ehkä mahdollisesti olen hankkimassa meille kesäkeittiön, jota en todennäköisesti osaa itse kasata. Järveltä tuulee sen verran usein, ettei ruokailu ulkona ole aina kovin nautinnollista.

Miesten mielestä kaikki pitää suunnitella hyvin ja aikatauluttaa oikein. Miehet olivat sitä mieltä, että listoitukset tehdään heti, sillä muuten ne jäävät tekemättä. Ja mitään uutta ei aloiteta ennen kuin siitä on yhdessä sovittu.

Ulkohuussissa listoina ovat tervatut köydet. Köysien kuivumiseen kului kolme viikkoa.

Olin jo hankkinut facebookin roskalavalta hyvät 1950-lukulaiset tuolit, jotka kaipasivat pientä pintahiontaa ja maalia sekä tutulta puhelinkaapelikelan, josta saisin mainion apupöydän.

Hioin tuolit, mutta niiden maalaus saa jäädä seuraavaan kesään. Kaapelikelan käsittelin samalla saunavahalla kuin lauteiden rungot.

Samalla tuvan penkit taas saivat Osmo Colorin tumman sävyn.

Kesän 2022 viimeistelyjä Simojärven mökkiprojektissa.

Loppukesällä nettikaupat pursusivat tarjouksia. Hinnoissa on näköjään runsaasti ilmaa, sillä niistä kevenee helposti muutamassa kuukaudessa 40 prosenttia.

Ja monet lupaavat ilmaisen kotiin kuljetuksen.

Kun selvittelin, mitä eräänkin kesäkeittiön rahti Simojärvelle maksaisi, hinnaksi tuli rapsakka tuhat euroa. Minusta se on paljon, vaikka kuljetuskustannukset ovat kohonneet.

Taloon.com lupaili ilmaista toimitusta. Tiettyä keittiömallia oli vielä useita jäljellä, mutta kun yritin maksaa tuotteen ja sitä ennen kirjoittelin Simojärven osoitteen, tuote olikin loppunut. Sama tapahtui useissa muissakin nettikaupoissa, vaikka ilmaisen kuljetuksen aluetta ei missään oltu määritelty.

Jatkoin asian selvittämistä, sillä tulin hankkineeksi myös kesäkeittiön pöydän, sängyn, kaapiston ja tuvan keittiönurkkauksessa on runsaasti varusteita, jotka ovat menossa kesäkeittiöön.

Miesten mielestä olen toivoton.

Voit lukea aiemmat osat tästä:

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 7

Mökkiprojekti Simojärvellä. Kesämaisema järvelle.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Rakastan venetervan tuoksua ja väriä. Saunamökin terassin tolppien tervaaminen kesken rakennusprojektin oli kuitenkin virhe, iso virhe.

Miehet käyttivät samaan aikaan sirkkeliä, höylää ja valitettavasti myös eristivät lattiaa ekovillalla. Kaikki mahdollinen tarttui tervaan kuten myös kymmenet ja kymmenet kärpäset ja ötökät.

Kun joku vahingossa nojasi tolppaan, tervaa oli myös vaatteissa.

Kuopus kysäisikin rauhalliseen tyyliinsä, mitäpä äiti ajattelit, kun tervasit tolpat tässä vaiheessa ja että nuo ekovillat ja ötökät voi joskus kyllä hioa pois…

Työvaiheita Simojärven mökkityömaalla.

Työt etenivät rivakkaan tahtiin. Ranuan rakennusvalvonta kävi tarkistamassa piipun läpiviennin ja muut seikat.

Tavoiteaikataulukin oli olemassa: kanalintujen pyynti alkaa 10. syyskuuta, ja  metsästys on esikoiselle lähes pyhä asia. Sen jälkeen ei rakenneta.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Työvaiheita.

Kävin hillastamassa ja eksyinkin kerran, sillä maasto on minulle outoa. Hillat olivat hyvälaatuisia, ja niitä oli runsaasti.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Saunan rakentaminen.

Pieneläinverkot asennettiin yhtä tarkkaan kuin vanhassa mökissä. Siellä ei ole uuden lattian ja eristysten jälkeen vieraillut hiiriä tai muitakaan jyrsijöitä, ja sama tavoite on saunamökissäkin.

Siskolla oli jäänyt mustaa saunavahaa ja käsittelin sillä osan saunan kattolaudoituksesta. Teimme ns. porvarilaudoituksen osin kelolaudasta, jonka ostimme tori.fi:stä ranualaiselta yrittäjältä.

Vahasin mustalla myös lauteiden rungon, jolloin se uppoaa rakenteisiin siististi.

Esikoinen nikkaroi kelosta myös saunatuvan smyygilaudat.

Jälkikasvun kanssa oli hieman erilainen käsitys siitä, millä piippumuurin viereiset seinät paneloidaan. Minulle olisi riittänyt edullisin mahdollinen seinäpaneeli, mutta nuoret halusivat sormipaneelia, mikä oli mielestäni aivan liian kallista.

Pojat laskivat, että jos saunamökki on pystyssä seuraavat kolme vuosikymmentä, hinta on edullinen/vuosi.

Ja taas äiti ylipuhuttiin.

Voit lukea aiemmat mökkitarinat:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

Autolla pihaan saakka.

Ulkohuussin sisustusta.

Ensimmäinen huijaus nettikaupassa.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 6

Mökkiprojekti Simojärvellä. Poutapäivä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin keittää kahvia ja laittaa ruokaa, joten eksyin Huutokaupat.com-sivustolle. Vietin tuntikausia selaten kaikkea, mikä voisi olla ihan mukavaa mökille ja sitten kokeilin huutaa: voitin huutokaupan ja ajattelin, että 71 euron kamiina ei koskaan tule Rovaniemelle.

Olin väärässä. Kamiina saapui viikossa Rovaniemelle. Tosin rahtikulut olivat 50 euroa ja varsinainen säästö kuihtui muutamiin kymppeihin.

Olin suunnitellut sille paikan saunatupaan.

Taloon.comin kautta tilattua kiuasta sen sijaan saimme odottaa viikkoja, vaikka palvelulupaus oli aivan muuta.

Samalla hioin ja maalailin kaikkea vanhaa ja hyödynnettävää.

Mökkiprojekti Simojärvelle. Pientä puuhastelua.

Innoissani päätin kunnostaa myös vanhan mökin sivustavedettävän puusängyn, vaikka se tarkoitti sitä, että nukkuisin lähiajat patjalla lattialla. Samalla spraymaalasin kulahtaneen korituolin siistiksi.

Saunatupa ei ole iso, joten huonekalut voisivat olla vaaleita ja sellaisia, joihin ei tarvitsisi käyttää runsaasti rahaa.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Huonekalujen kunnostusta.

Kun olin aikani nukkunut vanhan mökin lattialla patjalla, lonkkiin saattui ja minun oli vaikea nousta ylös. En halunnut lähteä kesäpäivääni viettämään Ikeaan, joten aloin jälleen selailla erilaisia verkkokauppoja.

Halusin levitettävän sängyn, jota ei tarvitse kasata kuten Ikean sänkyjä, ja joka on oikeaa puuta.

Löysin sellaisen.

Tein samalla tämän verkkokaupan kanssa kaksi kauppaa: elämäni ensimmäisen ja viimeisen.

Kun kuljetusliikkeen mies soitti ja kysyi, mihin hän jättää paketin Rovaniemellä, kerroin, että se on sen verran iso ja neuvoin, mihin se on turvallista nostaa. Mies epäili, että laatikossa oli jotain leikkimökkiin sopivaa.

Mökkiprojekti Simojärvellä.

Kuva ja tuote eivät vastanneet toisiaan. Laatikossa ei ollut kahta samankokoista puupalikkaa, niiden laatu oli niin heikko, että Ikea olisi ollut 6-0 parempaa, puutapit katkeilivat, ruuveja ei voinut kiristää, sillä puu oli haprua ja murtui. Puu oli niin haurasta, että puuliima tuli puun läpi.

Tässä vaiheessa aloin ymmärtää myös Paavo Väyrystä ja hänen pohdintaansa, voiko harmistukseen kuolla.

Annoin palautetta. Truspilotin automaatti kertoi, että nettisivujen palautteeni on kerännyt runsaasti tykkäyksiä. Kun kävin katsomassa, palaute ei ollut siellä lainkaan.

Kun tähän lisää vielä sen, että vanhassa saunassa ollut vesisäiliö putosi ruostuneista kannakkeistaan kesken vedenlämmityksen ja sain kiehuvat vedet osin jaloilleni, lähdin ostamaan vesipataa oikeasta kaupasta:  Rovaniemen K-raudasta.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Uusi vesipata.

Vanha kiuas ja vesisäiliö.

Vanha kiuas ja vesisäiliö lähtivät kierrätykseen facebookin roskalavan kautta. Uusi pata lämmittää veden yhdellä pesällisellä puuta, kun vanha vaati kolme pesällistä.

Voit lukea aiemmat tarinat tästä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

Autolla pihaan saakka.

Ulkohuussin sisustusta.

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 5

Poro joutui väistymään Simojärven mökkiprojektin tieltä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Laavuvaaran saunamökki saapui työmaalle heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Lähisuvussa ja tuttavapiirissä on ammattiautoilijoita, joten heidän verkostojensa kautta kuljetus järjestyi Humppilasta aluksi Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Simojärvelle.

Mökkipaketti oli hyvin pakattu tehtaalla.

Ohjeiden mukaan mökkirunko on syytä kasata parissa päivässä, ettei mäntypuu väänny kieroon.

Saunatupaa on tarkoitus käyttää vain silloin, kun ulkolämpötila ei ole pakkasen puolella, joten seitsemän sentin hirsivahvuus riittäisi laskelmiemme mukaan siihen.

Mökin paikka ei miellyttänyt paliskunnan erästä poroa, joka oli tottunut nukkumaan tulevan mökin paikalla. Poro oli säännöllisesti työmaalla.

Poro seurasi tarkkaan, miten mökkiprojekti Simojärvelle eteni.

Hyvin pian huomasin, että minut ulkoistettiin työmaalta lähinnä ruuanlaittajan rooliin. Pitkäaikainen vaurio oikeassa olkapäässäni ei mahdollistanut hirsien nostelua kovin korkealle, joten luovuin suosiolla työnjohtotehtävistä.

Laavuvaaran ohjeet olivat selkeät ja materiaali laadukasta, kotimaista puuta. Varahirsiä ja muita ylimääräisiä puuosia oli runsaasti, mutta jotain kertonee toimitetun tavaran laadusta, ettei varahirsiä esimerkiksi tarvinnut käyttää lainkaan.

Yhtä hirttä piti hieman työstää, sillä oksakohta osui hankalaan paikkaan.

Nuoret osaavat.

Kun nuoret kasasivat kehikkoa, suunnittelin jo saunatuvan sisustusta. Sitä ennen oli ehtinyt käydä legendaarisen Väri-Laitisen poistomyynnissä. Menin sinne aluksi ostamaan muutaman euron maalipensseleitä, mutta poistuin mukanani muutamia kymmeniä litroja pinotexiä ja muutamia muita sävytettyjä kuullotteita.

Ajatuksena ehkä oli se, että joskus meillä on myös päärakennus, jonka sävy olisi sama kuin saunamökissä ja ulkohuussissa.

Järvellä oli yllättävän vähän sääskiä, joten maalaussäät olivat mainiot.

Käsittelin myös vanhan mökin seinät. Kukaan ei tosin tiedä, millä tämä mökki on aikanaan käsitelty, sillä punainen väri puskee läpi muutaman vuoden kuluttua olipa pintasävy kuinka tumma tahansa.

Nyt sävynä on Tikkurilan Kanto.

Vanha mökki sai uuden värin.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä etenee.

Minulla oli varastossa myös muutamia litroja venetervaa. Aluksi tervaisin sillä kymmeniä metrejä narua, josta oli tarkoitus tehdä ulkohuussiin ”listat” nurkkiin. Vielä tuossa vaiheessa en käsittänyt, kuinka monta viikkoa terva vaatii kuivuakseen.

Vanhassa mökissä siirtelin tavaroiden ja kaappien paikkoja. Sisustin erämiehille omaa romunurkkaa, jossa kaikelle on omat paikkansa. Siitä toki keskustelimme toisinaan voimakkailla äänenpainoilla,  mutta lopputulos tyydytti miehiä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Eränurkka.

Kaupunkikodin parvekkeen tuuletusteline sai mustan metallimaalin pintaansa, vanhat liimapuulevyhyllyt käsittelin Osmo Colorilla. Lumipuku ja muut metsästysasut ovat nyt siististi piilossa nurkan takana, kuivuvat nopeasti kamiinan läheisyydessä ja varavaatteet mahtuvat hyllyille.

Jossakin vaiheessa vanha mökki jää lähinnä metsästäjien tukikohdaksi, mutta siihen vaiheeseen on vielä aikaa.

Kamiinapuhallin levittää lämpöä tasaisesti pieneen tupaan.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 4

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Saunaprojekti Simojärvellä etenee. Pohjatyöt valmistuvat.

Miesten innostus alkoi tarttua.

Heillä oli nyt elämää suurempi projekti, jonka nimi oli Kesämökki Simojärvellä. Lähes jokailtainen keskustelu saunamökin piipun paikasta alkoi jossakin vaiheessa tuntua turhauttavalta, mutta kun kolme minulle tärkeää miestä pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja, tilanne hymyilytti.

Pitkässä parisuhteessa on joskus hyvä olla hiljaa ja jättää sanomatta, ettei kymmenellä sentillä suuntaan tai toiseen ole niin iso merkitys. Miehet keskustelivat keittiön pöydän ääressä, piirtelivät viivoja, siirtelivät väliseinän paikkaa.

Oli hienoa huomata myös se, kuinka paljon osaamista molemmilla pojilla on rakentamisesta ja kuinka he opettivat jo isälleen, miten asioita on järkevää tehdä.

Perille autolla

Juhannuksena ajoimme ensimmäistä kertaa vanhan mökin pihaan saakka.

Saunamökin paikka oli merkitty aiemmin ja puut kaadettu. Olin jo muutamia kertoja saanut kuulla, mihin saunamökin ikkunaan aamuaurinko paistaa tai mitä näkyy saunan tai tuvan ikkunallisesta ovesta.

Olin seisonut eri kantojen päällä ja kuvitellut näkeväni saman mitä miehetkin.

Juhannuksen vietimme vielä Simojokivarressa Simoskansuvannon rannassa.

Juhannustunnelma.

Simojärvellä yhteisiä juhannuksia meillä on ollut tasan yksi ja sekin vuonna 1988 nuorena kihlaparina.

Kun miehet keskittyivät mökin pohjatöihin, minä keskityin ulkohuussiin.

Olen luonteeltani kohtuullisen säästäväinen tai simolainen saattaisi sanoa, että visu. Huussin seinäväri on Osmo Colorin Lumi-sävyä, sillä sitä oli jäänyt jo edellisistä remonteista muutama desi, joka yhä suostui tulemaan purkista ulos.

Ikean äpplemust-pullojen hieman huterasti kasatun puulaatikon käsittelin samalla sävyllä. Olin toki mitannut aiemmin, että vessapaperirullat mahtuivat siihen.

Vanhat taulukehykset saivat uuden käyttötarkoituksen. Etsin Elokuva-Aitta-lehden ja Kotilieden 1950-luvun lehdistä filmitähtien kuvia ja aikakauden mainoksia.

Puolison Katajarannan alaluokilla tekemä jakkara ei kestänyt enää istumista, mutta huussiin se sopi hyvin. Lattian käsittelin pari kertaa sävytetyllä vesiohenteisella lakalla. Sitäkin oli jäänyt muista remonteista.

Biolanin kompostikäymälän tilasin verkkokaupasta, ja kun en nirsoillut värin suhteen, säästin parisataa euroa.

Vielä tuolloin en tiennyt, että viettäisin ulkohuussin parissa vielä runsaasti aikaa, sillä jostakin syystä minua ei huolittu työnjohtajaksi saunamökin rakentamiseen.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 3

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Vanha asemapiirustus kertoi, että jo appiukko oli 1980-luvulla suunnitellut useampia rakennuksia tontille, mutta veneelle järven yli kulkeminen oli hillinnyt innostusta. Toisinaan hän oli kulkenut Ranualle linja-autolla mukanaan perämoottori, bensatankki ja airot ja todennut matkan turhan vaivalloiseksi ja paikan syrjäiseksi.

Ja sinne seuraavat sukupolvet minutkin halusivat: lähes erämaan rauhaan.

Mökkiprojekti Simojärvellä oli siis aluksi miesteni ja ehkä myös tyttäreni perheen toive. Jossakin vaiheessa aloin itsekin pohdiskella, ettei ajatus uudesta mökistä ehkä sittenkään ollut aivan mahdoton ja lupasin harkita asiaa.

Joskus miehille ei kannattaisi näyttää vihreää valoa liian aikaisin, sillä suunnitelmia ja piirustuksia alkoi ilmaantua tiuhaan tahtiin ja aina hieman erilaisia: isoja ja pieniä mökkejä, parvella ja ilman.

Minulla oli ehtoja:

  • sinne ei vedetä vesijohtoa
  • sinne ei vedetä sähköjohtoa
  • sinne tulee aurinkopaneelit
  • miehet eivät sisusta ulkohuussia

Ilman muuta, miehet totesivat ja heidän mökkikuumeensa nousi useilla asteilla.

Taloudellisina he olivat ryhtyneet suunnittelemaan viime syksynä uutta mökkiä lähes vanhan pistotien päätekohtaan. Sehän ei minulle sopinut, sillä tontin komein kohta oli niemen kärjessä.

Jos rakennamme, rakennamme parhaimmalle paikalle. Kokonaisbudjetissa muutamalla tuhannella eurolla tien rakentamisessa ei ole suurta merkitystä.

Se oli aika reippaasti sanottu, mutta minut kutsuttiin pian paikan päälle, sillä miehet olivat hieman hahmotelleet…

Jos tähän tulisi takaseinä?
Tämän lähemmäksi rantaa ei saa rakentaa.

Syksyllä 2021 emme tienneet Ukrainan sodasta, rakennustarvikkeiden hintojen hurjasta noususta ja siitä, että välttämättä emme edes saisi tarjousta mökkipaketista.

Niin siinä vain kävi.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

 

 

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 2

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien mökille eivät olleet suotuisat.

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Vanha mökki sai siis vähitellen uuden elämän. Se oli siisti, uusi Harvian liesikamiina (Harvia 10) lämmitti pienen mökin nopeasti talvellakin. Harvia 10:ssä tosin on suunnitteluvirhe, sillä metallisessa kahvassa polttaa kätensä, aiemmassa mallissa kahva oli puinen.

Tällaisen hankimme mökille.

Kaupunkikotiimme alkoi ilmestyä erilaisia mökkiesitteitä, perheen WhatsAppiin tuttavien mukavia mökkikuvia järvimaisemissa, erilaisia vaihtoehtoja isommallekin kokoontumiselle, sillä Simojärven mökki oli pieni.

Vanha mökki talvella.

Alkoi tuntua, että perheen miehillä oli suunnitelma.

Ennen kuin uutta mökkiä ryhdyttiin markkinoimaan minulle miehet vaihtoivat mökin ovet.

Pojat vaihtavat mökin ovet.
Vanhat ovet olivat lahot.
Molemmat pojat ovat ammattilaisia.
Molemmat pojat ovat rakennusalan ammattilaisia.

Itse hankin facebookin roskalavalta keittiönurkkaukseen kaappeja, joista osa oli mitoiltaan aivan vääränlaisia. Ne lähtivät uudelleen kierrätykseen.

Löysin netistä ihastuttavia saarekkeita mökkiolosuhteisiin, selvittelin hintatason ja ilmoitin rovaniemeläiselle toimijalle mitä haluan ja mitä olen valmis maksamaan.

Täältä sain hyvää palvelua.

Yläkaapit olivat aivan liian korkeat matalaan mökkiin. Yleisilme oli hieman levoton.
Pieni keittiösaareke suojaa astiat pölyltä ja kaikki ruokatarvikkeet ovat saatavilla lieden läheisyydessä. Saarekkeen alla on kalustepyörät, joten se on helposti siirrettävissä. Työtasot ovat entisestä omakotitalostamme.

Mutta se huussi!!

Erä- ja kalamiehille on yhdentekevää, minkälainen ulkohuussi mökin läheisyydessä on. Siksi se on ollut perinteinen ja haiseva, jota kukaan ei halua tyhjentää, ja jossa naisväki ei suostu käymään.

En minäkään.

Perinteinen puucee.
Tästä ei heti arvaisi, että täällä on ulkohuussi.
Haiseva ulkohuussi.
Ovi on 1950-luvun komeron ovi ja muutenkin…

Oli aika helppoa saada miesväki ymmärtämään, että mökkiprojekti Simojärvellä keskeytyy, ellei meille hankita uutta ulkohuussia.

Oli se keskeytyä myös siksi, että emme saaneetkaan tarjousta haluamastamme mökistä. Erityisesti puutavaran hinnat nousivat Ukrainan sodan vuoksi kymmenillä prosenteilla ja joillakin toimijoilla oli vaikeuksia määritellä hintojaan uudessa tilanteessa.

Tai sitten olimme liian pieni asiakas joillekin toimijoille.

Meillä oli siis periaatteessa mökkiprojekti, mutta ei tietoakaan uudesta mökistä.

Miehet olivat harmissaan ja pettyneitä.

Ehdotin puolisolle, että voisimme rakentaa pienen saunamökin, jossa olisi hyvä sauna ja kamari ja purkaisimme myöhemmin vanhan mökin saunan. Hän innostui, mutta pojat epäilivät aluksi, etten ollut tosissani.

Pari päivää myöhemmin he olivat käyneet läpi ilmeisesti kaikki Suomessa tarjolla olevat saunapaketit omatoimirakentajille. WhatsApp täyttyi jälleen erilaisista vaihtoehdoista ja pojat päätyivät Laavuvaara Oy:n mallistoon.

Laavuvaaran saunamökki tuntui sopivalta.

Lähetin sähköpostitiedustelun ja yrityksestä soitettiin jo ennen yrityksen avaamisaikaa eräänä maanantaina. Yritys lupasi sitoutua kahdeksan viikon toimitusaikaan. Se mietitytti, sillä saunan rakentaminen venähtäisi pitkälle kesään.

Laavuvaaralla on erinomainen asiakaspalvelu. Kaikkiin kysymyksiin sai vastaukset ja monenlaisia ohjeita ja neuvoja. Siksi valinta oli helppo.

Maksoin tilauksen eräänä sunnuntaina. Olimme hämmästyneitä, kun torstaina meille ilmoitettiin, että mökki olisi valmis kuljetettavaksi Ranualle. Siis kahdeksan viikkoa etuajassa!

Meille tuli kiire.

Ennen kuljetusta piti saada vireille myös tiepohjan raivaaminen ja rakentaminen, sillä aiemmin Salmenkarintie päättyi turhan kauas mökistämme.

Paikallinen maansiirtoyrittäjä teki tien perille saakka.

Pienellä paikkakunnalla on etunsa. Osaajat sitoutuvat siihen, mitä lupaavat.

Nurmelan Teemu oli jo aiemmin tullut tutuksi miesväelle, sillä hän oli jo aurannut traktorillaan talvisin tien siihen saakka, mihin sitä aikanaan oli tehty. Hän raivasi motollaan toukokuussa ylimääräiset puut sekä saunamökin että tielinjan kohdalta.

Paikallinen toimija toteutti toiveet.

Kun tietä oli riittävästi, pojat hakivat itse Ylitornion Pekanpäästä Kannalan Huviloiden pulpettikattoisen puuceen.

Mallistoihin voit tutustua tästä.

Mökkiprojekti Simojärvelle. Huussin paikka.

Huussi oli nopeaa koota ohjeiden mukaan.

Huussista tulikin niin nätti, että miehet päättivät olla purkamatta vanhaa ja haisevaa vessaa.

Ettei mene erä- ja kalamiehillä hienosteluksi…

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 1

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Ensin mies halusi lunastaa vanhan ja vaatimattoman mökin perikunnalta, sillä hän oli itse ollut rakentamassa mökkiä 1970-luvulla isänsä kanssa.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien mökille eivät olleet suotuisat.

Mökin tunkkainen tuoksu tarttui vaatteisiin ja mielestäni mökki kaipasi purkamista, puskutraktoria. Haju ei ollut kosteuden aiheuttamaa, vaan lähinnä hiirien ja muiden jyrsijöiden pissan hajua, joka oli pinttynyt lattian eristeisiin.

Miesten mielestä mökissä ei ollut hajuhaittoja.

Mökki oli painunut ja kattokin hieman vuotanut piipun juuresta.

En suostunut yöpymään mökissä. Ulkohuussi oli tyrmäävä, ja sen haistoi jo kaukaa metsän reunasta. Vessareissuilla isot rupisammakot jäivät saappaan alle. Pieni sauna oli toteutettu hieman pieleen ja pesumahdollisuudet olivat puutteelliset.

Seurusteluaikana joskus 1980-luvulla kaikki oli toisin. Kontiotuotteen mökki palveli sen ajan tarpeita hyvin.

Aika kultaa muistot. Kirjaimellisesti.

Ja ehkä vielä 1990-luvun alkupuolella, kun meillä oli kaksi pientä lasta, mökin puutteet eivät haitanneet. Tietä ei ollut, joten kuljimme mökille moottoriveneellä. Lasten kanssa yövyimme Simojärvellä harvoin.

Ensimmäisiä hillareissuja tällä kokoonpanolla.

Myöhemmin mökkeilimme vuosikausia Simojokivarressa sukuni omistamassa paikassa.

Iltatähtemme syntyi 2001. Kolmen lapsen kanssa Simojoki oli meille helpompi vaihtoehto kuin Simojärvi, mutta nyt lapset ovat maailmalla ja eläkevuodet lähestyvät.

Erityisesti perheen miesten mielestä Simojärvi olisi loistava ratkaisu koko perheen tulevaisuuden kesäpaikaksi.

Vanha mökki ennen pientä pintaremonttia.

Kaikki lapset viihtyvät luonnon rauhassa: marjastavat, kalastavat ja osa metsästää. Simojärven maastossa on erityisesti kanalintuja, järvessä kalaa ja hilla- ja karpalosuot sekä mustikka- ja puolukkamaat mökin vieressä.

Simojärvi on upea luontokohde. Voit lukea lisää tästä linkistä.

Ja rauhaa Salmenkarin rannassa on riittämiin, sillä kaavan mukaan alueelle ei myönnetä lisää rakennusoikeuksia. Naapurissa on vanha rintamamiestalo, mutta ei asukkaita.

Onko Simojärvellä liikaakin rauhaa, sillä sinne ei kukaan pistäydy päiväkahveille kuten Simojoen mökille? Jouduin pohdiskelemaan, viihdynkö minä itse täällä metsäautotien päässä lähitulevaisuudessa?

Jos ensin se vanha mökki…?

Pari vuotta sitten pojat ja mies alkoivat suunnitella vanhan mökin kunnostamista: nurkkien nostamista, sisäseinien ilmeen raikastamista, katon korjaamista ja vaatimuksestani myös lattian avaamista.

Miehille tuli hieman yllätyksenä, että lattialautojen alapuoli ja eristeet tuoksuivat vahvasti, vaikka ne olivat täysin kuivat.

Olin siis ollut oikeassa kuten myös poikien tyttöystävät – mökillä haisee pahalle.

Mökkiprojekti Simojärvellä alkoi vanhan mökin suoristamisella.

Mökkiprojektissa on hyvä huolehtia myös suojaimista.

Koko lattia purettiin.

Tuvan lattia sai uudet niskat, tuulensuojan, pieneläinverkot ja ekovillat.

Ekovillaa eristeeksi.

Vanhat patjat saivat tuomion ja ne hävitettiin. Verhot ja peitot raikastuivat muutaman pesukerran ja etikkahuuhtelun avulla.

1960-luvun villapeitoista emme luopuneet.

Kaikki muu, johon ikävä tuoksu oli tarttunut, poltettiin tai toimitettiin jätteiden kierrätyspisteelle.

Tontin koko oli kasvanut kahteen hehtaariin.

Voitin Lotossa 1,20 euroa. Lupasin laittaa sen uuden mökin pohjakassaan.

Ja tässä muut julkaistut mökkitarinat:

Luottoluokitus kohenee

Syysheinät tuulessa.

Siinä vaiheessa, kun kaikki yrittäminen törmää koronan vuoksi lähes seinään, sähköpostiin tupsahtaa onnittelut luottoluokituksen kohenemisesta.

Se tuntuu yhä tyhjänpäiväiseltä kuin kellastuneiden heinien huojunta lokakuisessa tuulessa.

Tunnustuksen voi liittää nettisivuille ja Luotettava kumppani -raporttehin, mutta ei ilmaiseksi, vaan vähintäänkin 195 e/vuosi + alv.

Jos olisin kahvilayrittäjä, minun pitäisi myydä useita nisukahveja, että saisin lunastettua tunnustuksen.

Sen voi laittaa kehyksiin ja naulata seinälle tai sijoittaa vitriiniin kaikkien ihailtavaksi.

Kehystetty luottoluokitus ei muutu kassavirraksi, liikevoitoksi tai markkinointivaltiksi. Sillä ei makseta palkkoja, ruokita jälkikasvua tai lyhennetä lainoja.

Periaatteessa luottoluokitus kertoo, että edellisvuoden yrityksen talousluvut ovat kunnossa ja saisin lainaa kelvollisin ehdoin.

Ja kyllähän ne ovatkin, sillä luovuin pääosasta yritystoimintaani ja päätin keskittyä vain viestintään.

Kiinteät kulut ovat nyt pienet ja osaaminen omien ja alihankkijoiden korvien välissä olevaa pääomaa.

Tähän työhön tarvitaan vain toimiva kännykkäkamera, läppäri ja nauhuri sekä suurempiin projekteihin kuvaaja, joka osaa editoida paremmin ja nopeammin kuin minä. Ja kykyä kuunnella, olla läsnä ja antaa tarinalle sanat.

Ja sitten tulee korona ja lähes kaikki sovitut keikat katoavat.

Pakko opetella uutta

On ollut pakko opetella uutta. Perehtyä sosiaalisen median työkaluihin, hakukoneoptimointiin ja herra Googlen ajatusmaailmaan, opiskella erilaisissa webinaareissa asioita, jotka muutamia vuosia sitten tuntuivat turhan monimutkaisilta.

Ja huomata, että tässä iässä ei olekaan liian vanha oppimaan uutta, innostumaan, kokeilemaan ja saamaan pahuksen hyviä tuloksia aikaan.

Sitten päätin yrittäjien pyynnöstä ryhtyä palveluseteliyrittäjäksi.

Liityin samaan Vaana -järjestelmään, johon kuuluin jo Lähteentien Pirtin ja päivätoiminnan tuottamisen aikana.

Yrittäjän tarina ja Lähteentien Pirtti

Nyt tosin hieman eri tulokulmasta eli myynnin ja markkinoinnin osaajana.

Setelihaku oli syyskuussa.

Rovaniemen kaupunki reagoi kiitettävän nopeasti koronatilanteeseen nopeuttamalla yrityspalvelusetelijärjestelmän toteuttamista.

Nyt on hienoa huomata olevansa asiantuntijapalveluiden tuottaja. Siis yrittäjä, jolta toinen yrittäjä voi hankkia myynnin ja markkinoinnin osaamista kuten brändäystä, sisällöntuotantoa, julkaisusuunnitelmia.

Ehkä parasta tässä on se, että tässä iässä oikeasti hallitsee huikean määrän asioita ja se riittää jo pitkälle. Silti asiantuntija sanana tuntuu erityiseltä, sillä tähän on ollut pitkä ja vaativa matka.

Tänä vuonna yritykseni liikevaihto jää vaatimattomaksi, sillä oikean suunnan hakeminen on ollut hidasta, mutta pohja tuleville vuosille on luotu. Yhteistyökumppanit ja luottohenkilöt ovat löytyneet läheltä ja me täydennämme toistemme osaamista luovalla ja kannustavalla tavalla.

Ehkä 50+ iässä osaa jo ajatella myös niin, että vähemmän on enemmän ja ne 16-tuntiset työpäivät on jo tehty.

En muuten tilannut sitä luottoluokitusdiplomia. Kelpaan ja osaan ilman sitä.

 

Simoska. Syksy.

Työnhaku – voi hyvänen aika!

Ensimmäinen työnhaku oli voimassa neljä päivää. Jos olisin pitkäaikaistyötön tai muuten huonossa työmarkkina-asemassa, pitäisin järjestelmää huonona vitsinä.

En tiedä, kuka humoristi on aikanaan kehittänyt työvoimahallinnon sähköisen työnhaun, mutta hauskaa hänellä lienee ollut. Kun työnhakija voi valita erilaisista ammattinimikkeistä, mitkä vastaisivat hänen koulutustaan tai työkokemustaan, tarjolla ovat muun muassa:

  • ennustaja

  • taikuri

  • paleontologi

  • veturinkuljettaja

Siis vuonna 2020!

Ymmärrän toki, että tietyt hallinnonalat ovat hitaita reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin, mutta jonkinlainen ammattinimikkeiden päivitys olisi varmaankin paikallaan.

Eipä silti, eivät tutkinnotkaan kaikilta osin ole tässä ajassa.

Meillä yrittäjillä on mahdollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi 15.4. mennessä, mikäli korona on vienyt työn ja toimeentulon ja tuolloin työmarkkinatuen saa 16.3. alkaen.

Työvoimahallinnolla ei ole mitään mahdollisuuksia laatia yrittäjiä varten omaa sähköistä ilmoittautumislomaketta, joten käytämme samaa kuin kaikki muutkin työttömät työnhakijat.

Siksi sen puutteet tulevat meidän kaikkien ihmeteltäviksi.

Muistakaa ilmoittautua ajoissa te-toimistoon!

Järjestelmään voi kirjata oman koulutuksen ja sen, mistä töistä on kiinnostunut ja miltä paikkakunnalta. Kirjoitin Rovaniemi ja sain ilmoituksen, että koulutustani vastaavaa työtä on tarjolla Kittilässä, Kolarissa ja Joensuussa sekä Rovaniemellä.

Hädissäni lähetin hakemuksen, sillä olin saanut jo kaksi tekstiviestiä työvoimahallinnolta: työnhaku on päivitettävä ja minun täytyy olla puhelimitse saavutettavissa, jos joku työvoimahallinnosta soittaa. TE-toimisto tarvitsee lisätietoja työvoimapoliittista lausuntoa varten, jonka perusteella taas Kela tekee päätöksen peruspäivärahan maksamisesta.

Sitten kun ehtii tehdä. Ruuhkia on luvassa.

Joudunko karenssiin, jos en ole aktiivinen? Joutuuko pitkäaikaistyötön hakemaan töitä aivan muualta kuin kotipaikkakunnaltaan, jos järjestelmä niin viisaudessaan päättää?

1990-luvun lama vei eräältä tutulta yrittäjältä työt. Työvoimahallinto pakotti miehen työllisyyskurssille opettelemaan vasaran ja sahan käyttöä. Hän oli sitä ennen työllistänyt itsensä kirvesmiehenä aluksi vieraan palveluksessa ja myöhemmin kaksi vuosikymmentä yrittäjänä.

Toivottavasti koronan aikana ja jälkimainingeissa osaamme toimia toisin.

En ilmoittanut olevani kiinnostunut mistään koulutuksesta, mutta järjestelmä markkinoi  viime viikolla tulityökurssia ja puun jatkojalosteiden valmistuskurssia Kemijärvellä. Nyt tarjolla oli jo enemmän vaihtoehtoja:

Ehkä kursseille pitäisikin ilmoittautua juuri siksi, etten hallitse mitään näistä.

Alan ymmärtää niitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka kokevat järjestelmän hankalaksi ja saavat helposti karenssia.

Väärinymmärtämisen mahdollisuus on suuri.

Oletan, että monet yksinyrittäjät ja pienyrittäjät ovat tilanteessa, jossa huominen on sumun peitossa ja mieli on maassa. Silti nyt kannattaa pistäytyä työvoimahallinnon nettisivuilla ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi mahdollisimman pian.

Näillä perusteilla työtön yrittäjä voi saada työttömyysturvaa 16.3.-30.6.

Elämää on koronan jälkeenkin, talous elpyy ja yrittämisestä tulee vielä  kannattavaa eri toimialoilla. Ongelmana tässä on tietenkin se, että kassavirta on monilla ehtynyt ja kansalaisten kulutuskäyttäytymistä poikkeustilanteen jälkeen on vaikea ennustaa.

Monet yrittäjät taiteilevat  lähikuukaudet konkurssin ja lisävelkaantumisen rajoilla, mutta tämä yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessakin meitä yrittäjiä ja palveluntuottajia.

Rovaniemen yrittäjien varapuheenjohtaja Esko Määttä näkee kriisitilanteessa myös mahdollisuuksia, vaikka joka aamu ei aivan siltä tunnu. Ylös on noustava ja mietittävä, mitä tämän romahduksen jälkeen.

Katse tulevaisuuteen!

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

 

 

Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

Alkuvuosi näytti hyvältä. Työtilaisuuksia oli luvassa sekä uutistoimittajan että hieman vapaamman sisällöntuotannon parissa eri medioille.

Sitten toimeksiantajat ilmoittavat, että koronan vuoksi emme toistaiseksi osta mitään free lancer -toimittajilta.

Emme siis  mitään.

Minustakin tuli yllättäen työtön yrittäjä, jonka osakeyhtiöllä ei ole mitään laskutettavaa, mutta peruskulut ovat aivan samat kuin ennenkin.

Reilu viikko on mennyt miettiessä, miten tästä eteenpäin. Säästän muutaman satasen kuukaudessa, kun ryhdyn itse hoitamaan kirjanpitoani tai kun lasken yritysvakuutusteni arvoa, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Onneksi olen tällä hetkellä yksinyrittäjä, sillä nyt minulla on huoli vain omasta toimeentulostani. En ole koskaan ollut ilman palkkatyötä tai yrittäjätuloa.

Opiskelen sosiaalisen median nykyistä paremman hyödyntämisen ja ilmoittaudun verkkokursseille lisäopin toivossa. Olen vain turhan vaativa kurssilainen, sillä haluan, että opettaja osaa enemmän kuin oppilas ja saan rahalleni vastinetta.

Ja perusasiat ovat hallinnassa. Simoskat YouTube -kanavani ohjelmat ovat nyt myös kuunneltavissa podcastina. Tässä ensimmäinen ohjelma:

Kertaan Kielitoimiston uusimmat ohjeet.

Nyt tiedän, että yht´äkkiä kirjoitetaan nykyisin yhtäkkiä, mutta tämä tieto ei todennäköisesti lisää lainkaan työmarkkina-asemaani.

Suomen hallitus neuvoo ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Se ei tässä tilanteessa paljon lohduta, sillä siellä voi piakkoin olla lähes 180.000 muutakin yksinyrittäjää. Eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Moni yksinyrittäjä saattaa saada apua, mutta liian hitaasti.

Jossakin oli ohje, että kannattaisi miettiä palkkatyötä yrittäjyyden sijaan tai sen lisäksi, kun se nyt poikkeusoloissa on mahdollista ja firmaa ei tarvitsisi alasajaa.

Korona on saanut meidät kaikki miettimään, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja mikä ei. Että lähimmisten turvallisuudesta on huolehdittava ja perhe ja terveys ovat tärkeimmät.

Ehkä voisin seuraavan pätkän työuraani tehdä kuitenkin ikäihmisten parissa, sillä se oli haaveeni jo 1984, kun aloitin sosiaalityön opinnot Lapin korkeakoulussa. Ja sitä haavetta yritin toteuttaa Lähteentien Pirtillä ikäihmisten päivätoiminnassa ja yhteislauluissa.

Simoskat -kanavallani pääsin haastattelemaan toistaiseksi viimeisessä jaksossa 97-vuotiasta Alli Korvaa, kolmen sodan lottaa, jonka elämäniloa ja viisautta ihastelen edelleen.

Kun talvisota päättyi 80 vuotta sitten, silloin ei annettu periksi ja yhteisöllisyys oli vahvaa kuten jälleenrakennuksen vuosinakin hieman myöhemmin.

Samoilla arvoilla me rakennamme myös koronan jälkeistä yhteiskuntaa.

Ehkä sieltä löytyy työsarkaa myös minulle.

Tämä on jo kymmenes ohjelma!

Se on juhlan paikka, sillä tämä on jo kymmenes ohjelma!

Ilmaisen YouTube -kanavan tilaajamäärä kasvaa ja näyttökertoja on reilut 25.000.

Erityisen mukavaa palautetta alkaa tulla eläkeläiskerhoilta ja palvelukodeista: haastattelut, muistelukset ja tarinat löytävät vähitellen kohdeyleisönsä.

Tässä ohjelmassa Vesa Toivonen kertoo Lapin lastensairaalan historiasta. Vesa on itse ollut potilaana kymmeniä kertoja Lapin Lastenlinnassa. Hän julkaisee viikonloppuna kirjan sairaalan historiasta kiitoksena hyvästä hoidosta, jota sairaala kykeni antamaan puutteellisista olosuhteista huolimatta tuhansille Lapin lapsille ja pelastamaan monen elämän.

Lapin Lastenlinnasta on juttua myös Iltalehdessä.

Vilkas Vesa joutui astman vuoksi hoitoon jo puolivuotiaana.

Pohdiskelemme Risto Viitasen kanssa, mitä olemme kymmenessä ohjelmassa saaneet aikaan, mitä katselijat ovat kommentoineet ja mikä on yllättänyt meidät.

 

Tauko teki hyvää

Simoskat -kanavan joulutauon piti olla hieman lyhyempi, mutta ärhäkkä flussa vei toimittajalta äänen ja työkyvyn.

Vieläkin ääneni on niin matala, että erityisesti vanhempien ihmisten on vaikea saada selvää puheestani.

Tauko on tehnyt hyvää myös kanavan seuraajille, sillä tilaajien määrä on kasvanut ilahduttavasti ja näyttökertoja on lähes 19.000.

Pääset kanavalleni tästä linkistä.

Internetin maailma on ihmeellinen, sillä jokainen haastattelu kerää säännöllisesti lisää katselukertoja.

Tauko on saanut seuraajat myös kyselemään, milloin on seuraavan jakson vuoro. Lisäksi olen saanut lukuisia juttuvinkkejä haastateltavista ja Rovaniemen lähihistorian tapahtumista.

Paukkupakkasista huolimatta pyrimme saamaan tämän vuoden ensimmäisen jakson valmiiksi tällä tai viimeistään ensi viikolla.

Ja jonkin verran lisävauhtia kanava on saanut Lapin Kansan haastattelusta, jossa sain kertoa, miksi Simoskat on perustettu.

Joskus itsekin juttuaiheena.

Ilmo Pulkamon jouluterveiset

Julkaisemme uusintana rovasti Ilmo Pulkamon jouluterveiset kotikirkossamme.

Tämä haastattelu on osa Simoskat-kanavan ohjelmakokonaisuutta 20.12.

Saimme kuitenkin niin paljon myönteistä palautetta jopa eri puolilta maailmaa ihmisiltä, jotka ovat kotoisin Rovaniemeltä tai joiden elämään Ilmo Pulkamo ja Rovaniemen kirkko jollakin tavalla liittyvät, että laitamme tämän haastattelun vielä uudelleen jakoon.

Moni aikoo virittyä joulun tunnelmaan katsomalla tämän aattoiltana uudelleen siellä jossakin – maailmalla.

Rauhallista Joulua!

Mestarihanuristi ja Vanha Asema

Mestarihanuristi Jukka Lampela kertoo kuulumisistaan uudessa Simoskat-kanavan ohjelmassa. Totto-kotiseutuyhdistyksen aktiivi Kaija Sälevä taas perehdyttää Vanhan Aseman historiaan.

Jukka Lampela tuli kaikkien tuntemaksi vuonna 1986, kun hän nuorena maalaispoikana Kittilän Molkojärveltä voitti Kultainen harmonikka -kisan. Souvarit -yhtyeessä hänellä vierähti kolmisenkymmentä vuotta, mutta mitä Rovaniemelle rauhoittuneen Jukan elämään tällä hetkellä kuuluu? Vieläkö virtaa riittää keikkailuun oman Lapponia-orkesterin kanssa?

Kaija Sälevä tuntee myös matkailuoppaan roolissa Rovaniemen historian. Rovaniemen ensimmäinen rautatieasema valmistui vuonna 1909, ja junayhteys avasi Rovaniemen yhteydet maailmaan.  Rautatie vilkastutti Rovaniemen elämää, sillä tavarankuljetus helpottui ja matkustajia liikkui. Se loi Rovaniemelle taloudellista vaurautta.

Uuden radan valmistuttua vuonna 1934 Vanhasta Asemasta tuli
rautatieläisten asunto. Sodan jälkeen rakennus on toiminut muun muassa postitoimistona, väliaikaisena rautatieasemana, naisten työtupana ja Lapin maakuntamuseona.

Nykyisin talo on tyhjillään. Sen omistaa Rovaniemen kaupunki. Talo on harvoja sodasta säästyneitä rakennuksia, ja se on suojeltu.

 

Jukka Lampelan kotisivuilla on tietoa muun muassa keikoista.

Ja lopuksi pieni tarina eli Mustalais-Rennen toinen osa.

Leo Vierelän kirjoittama tarina on luettavissa kokonaisuudessaan täältä:

Mustalais-Renne.

Ohjelma on myös kuunnteltavissa podcastina eli äänitiedostona tässä: