Esikoinen viihtyy hyvin Simojärven kairoissa. Kanalintujen latvalinnustus houkuttelee keskellä kylminä talvea. Kun päivä on lyhimmillään, pakkasta ja lunta paljon, metsästysmuoto on monella tapaa haastava.
Saalis osaa piiloutua taitavasti puiden latvoihin. Ehkä näillä metsästysreissuilla saalis ei olekaan se ykkösasia, vaan upeat maisemat, luonnonrauha.
Jokaiselta reissulta hän lähettelee kauniita kuvia niin luonnosta kuin eläimistäkin.
Aikanaan Lähteentien Pirtillä sovin erään ikäihmisen kanssa, että ryhdymme suunnittelemaan hänen 90-vuotisjuhliaan vasta seuraavana keväänä. Hänen terveydentilansa ailahteli, ja juhlat oli tarkoitus toteuttaa seuraavan vuoden elokuussa.
Loppiaisena hän soitti innoissaan ja kysyi, joko nyt on kevät.
Ajattelin lokakuussa, että mökkiprojekti Simojärvellä saa levätä muutamia kuukausia ja mitään uutta ei suunnitella ennen kevättä.
Tammikuussa selailin tuntikausia Pinterestiä, mökkilehtiä ja etsin erilaisia ratkaisuja netistä, minkälaisia toteutuksia Lillevillan kesäkeittiöistä oli tehty. Tässä yksi:
Simojärvi on yllättävän suuri, ja järveltä tuulee aina. Pelkkä kesäkeittiö ja terassi eivät riitä suojaamaan tuulelta ja mahdollistamaan ruuanlaittoa ja ruokailua ulkona.
Tuulensuojaksi olen hahmotellut kaikenlaista rappioromantiikkaa, johon etsin vielä vanhoja ruudullisia ikkunoita. Ovia minulla on jo ja pari Muurolan sairaalan hiekkapuhallettua ja kunnostettua rautasänkyä.
Järvellä on runsaasti jäniksiä, joten se rajoittaa köynnöksien kasvamista tulevan kesäkeittiön ympärillä.
Siksi on keksittävä kaikkea muuta, mikä ei ehkä ole miesväen mieleen.
Kun vajaa vuosi sitten esitin miesväelle, että voisimme rakentaa Simojärvelle aluksi saunamökin, en uskonut Simojärvestä aivan heti tulevan myös minun kesäpaikkani.
Hämmästyin tammikuussa, kuinka ajatukset alkoivat jo askarrella ensi kesän kesäkeittiön, terassin ja laiturin toteutuksessa. En ole mikään puutarhuri, mutta Kodin Terran loppuunmyynnistä hankin rastasverkkoja marjapensaita varten.
Loppiaisena muistin vanhan rouvan kysymyksen: joko nyt on kevät?
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Lokakuun viimeiset viikonloput kuluivat mökillä. Aurinkoisia syyspäiviä, pientä pakkasta ja pientä puuhastelua, saunomista ja seuraavien projektien suunnittelua.
Yöllä valvoin saunamökissä ja katselin tähtitaivasta ja revontulia.
Alan vähitellen ymmärtää, miksi Simojärvi olisi lähes loistava vaihtoehto eläkepäivien kesämökkipaikaksi.
Olin kuullut enemmän erilaisten lintujen laulua kuin koskaan kaupungissa, nauttinut luonnonrauhasta ja metsän runsaista antimista.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Kanalintumetsästys oli alkanut syyskuun alussa.
Olin jo luopunut toivosta löytää verkkokauppojen alennusmyynnistä Simojärvelle sopivaa kesäkeittiömallia.
Kunnes kuopus lähetti linkin, jonka mukaan taloon.com- olisi jälleen myymässä niitä samoja kesäkeittiöpaketteja, joita oli jo pari kertaa aiemmin kokeillut maksaa, mutta kehnoin tuloksin.
Ja jälleen tarjouksessa luki: ilmainen kotiinkuljetus.
Kokeilin.
Ihme kyllä – maksu meni läpi ja tilaus oli vahvistettu. Luoman Lillevillanin Olos-kesäkeittiön hinta jäi jälkikasvun laskelmien mukaan alle tarvikkeiden ostohinnan, joten ilmeisesti hinta oli kohdillaan.
11,7 neliön kesäkeittiö ei ole mikään hirsirakennus, vaan sangen kevytrakenteinen, itsekasattava runko, mutta haaveilin, että sen ympärille olisi helppo rakentaa kesäelämän huoltokeskus.
Kuljetus jännitti. Mökkitie ei enää syksyllä kestäisi raskasta rekkaa ja toimitus voisi jäädä välille.
Esikoinen lähes asuu mökillä metsästysaikana ja oli vastaanottamassa toimitusta. Ainoa ongelma kuljettajalla oli ollut se, että google ei osannut neuvoa perille.
Kesäkeittiö tuli asiallisesti pakattuna Simojärvelle. Emme avanneet sitä, sillä sen kasaaminen siirtyy seuraavalle alkukesälle.
Rakennusmääräyksissä on joitakin vaatimuksia, joita on hyvä noudattaa. En saakaan kesäkeittiötä aivan rantaan (suojaetäisyys 20 metriä), en aivan saunamökin viereen (suojaetäisyys siihenkin!) ja jälkikasvun mielestä kesäkeittiön koko olisi voinut olla hieman pienempi – alle 10-neliöisille lupa-asiat eivät ole niin tarkkoja.
Pahus.
Toki pitäähän kesäkeittiöllä olla jonkin verran kokoa, sillä olin jo hankkinut tuoleja, pöydän, pikkupoikien päiväunille sängyn, kaapiston ja hieman muutakin.
Lisäksi olin suunnitellut, että vanhan mökin keittiönurkkauksesta osa tarvikkeista siirtyy kesäkeittiöön.
Eräänä viikonloppuna nikkaroimme saunamökin päätyterassin, mutta sitten rakennusinto alkoi hiipua.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Sauna alkoi valmistua. Kun puoliso rakensi lauteita, sain istua painona, sillä niin en aiheuttaisi suurempia vahinkoja.
Terva ei ollut vielä kuivunut terassin tolpissa.
Syyskuussa yövyimme ensimmäistä kertaa saunamökissä ja kokeilimme lempeitä löylyjä. Olin sitä ennen ollut moniin vuosiin hurjimmassa migreenissä, ja pehmeät löylyt tuntuivat monen päivän sairastamisen jälkeen virkistäviltä.
Kesäloma ja lähes kaikki viikonvaihteet olivat vierähtäneet Simojärvellä. Kun saunamökissä kaikki pakolliset työt olivat tehtyinä, kävimme hieman tutustumassa ympäristöön.
En vielä tässä vaiheessa uskaltanut kertoa miehille, että ehkä mahdollisesti olen hankkimassa meille kesäkeittiön, jota en todennäköisesti osaa itse kasata. Järveltä tuulee sen verran usein, ettei ruokailu ulkona ole aina kovin nautinnollista.
Miesten mielestä kaikki pitää suunnitella hyvin ja aikatauluttaa oikein. Miehet olivat sitä mieltä, että listoitukset tehdään heti, sillä muuten ne jäävät tekemättä. Ja mitään uutta ei aloiteta ennen kuin siitä on yhdessä sovittu.
Ulkohuussissa listoina ovat tervatut köydet. Köysien kuivumiseen kului kolme viikkoa.
Olin jo hankkinut facebookin roskalavalta hyvät 1950-lukulaiset tuolit, jotka kaipasivat pientä pintahiontaa ja maalia sekä tutulta puhelinkaapelikelan, josta saisin mainion apupöydän.
Hioin tuolit, mutta niiden maalaus saa jäädä seuraavaan kesään. Kaapelikelan käsittelin samalla saunavahalla kuin lauteiden rungot.
Samalla tuvan penkit taas saivat Osmo Colorin tumman sävyn.
Loppukesällä nettikaupat pursusivat tarjouksia. Hinnoissa on näköjään runsaasti ilmaa, sillä niistä kevenee helposti muutamassa kuukaudessa 40 prosenttia.
Ja monet lupaavat ilmaisen kotiin kuljetuksen.
Kun selvittelin, mitä eräänkin kesäkeittiön rahti Simojärvelle maksaisi, hinnaksi tuli rapsakka tuhat euroa. Minusta se on paljon, vaikka kuljetuskustannukset ovat kohonneet.
Taloon.com lupaili ilmaista toimitusta. Tiettyä keittiömallia oli vielä useita jäljellä, mutta kun yritin maksaa tuotteen ja sitä ennen kirjoittelin Simojärven osoitteen, tuote olikin loppunut. Sama tapahtui useissa muissakin nettikaupoissa, vaikka ilmaisen kuljetuksen aluetta ei missään oltu määritelty.
Jatkoin asian selvittämistä, sillä tulin hankkineeksi myös kesäkeittiön pöydän, sängyn, kaapiston ja tuvan keittiönurkkauksessa on runsaasti varusteita, jotka ovat menossa kesäkeittiöön.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Rakastan venetervan tuoksua ja väriä. Saunamökin terassin tolppien tervaaminen kesken rakennusprojektin oli kuitenkin virhe, iso virhe.
Miehet käyttivät samaan aikaan sirkkeliä, höylää ja valitettavasti myös eristivät lattiaa ekovillalla. Kaikki mahdollinen tarttui tervaan kuten myös kymmenet ja kymmenet kärpäset ja ötökät.
Kun joku vahingossa nojasi tolppaan, tervaa oli myös vaatteissa.
Kuopus kysäisikin rauhalliseen tyyliinsä, mitäpä äiti ajattelit, kun tervasit tolpat tässä vaiheessa ja että nuo ekovillat ja ötökät voi joskus kyllä hioa pois…
Työt etenivät rivakkaan tahtiin. Ranuan rakennusvalvonta kävi tarkistamassa piipun läpiviennin ja muut seikat.
Tavoiteaikataulukin oli olemassa: kanalintujen pyynti alkaa 10. syyskuuta, ja metsästys on esikoiselle lähes pyhä asia. Sen jälkeen ei rakenneta.
Kävin hillastamassa ja eksyinkin kerran, sillä maasto on minulle outoa. Hillat olivat hyvälaatuisia, ja niitä oli runsaasti.
Pieneläinverkot asennettiin yhtä tarkkaan kuin vanhassa mökissä. Siellä ei ole uuden lattian ja eristysten jälkeen vieraillut hiiriä tai muitakaan jyrsijöitä, ja sama tavoite on saunamökissäkin.
Siskolla oli jäänyt mustaa saunavahaa ja käsittelin sillä osan saunan kattolaudoituksesta. Teimme ns. porvarilaudoituksen osin kelolaudasta, jonka ostimme tori.fi:stä ranualaiselta yrittäjältä.
Vahasin mustalla myös lauteiden rungon, jolloin se uppoaa rakenteisiin siististi.
Esikoinen nikkaroi kelosta myös saunatuvan smyygilaudat.
Jälkikasvun kanssa oli hieman erilainen käsitys siitä, millä piippumuurin viereiset seinät paneloidaan. Minulle olisi riittänyt edullisin mahdollinen seinäpaneeli, mutta nuoret halusivat sormipaneelia, mikä oli mielestäni aivan liian kallista.
Pojat laskivat, että jos saunamökki on pystyssä seuraavat kolme vuosikymmentä, hinta on edullinen/vuosi.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin keittää kahvia ja laittaa ruokaa, joten eksyin Huutokaupat.com-sivustolle. Vietin tuntikausia selaten kaikkea, mikä voisi olla ihan mukavaa mökille ja sitten kokeilin huutaa: voitin huutokaupan ja ajattelin, että 71 euron kamiina ei koskaan tule Rovaniemelle.
Olin väärässä. Kamiina saapui viikossa Rovaniemelle. Tosin rahtikulut olivat 50 euroa ja varsinainen säästö kuihtui muutamiin kymppeihin.
Olin suunnitellut sille paikan saunatupaan.
Taloon.comin kautta tilattua kiuasta sen sijaan saimme odottaa viikkoja, vaikka palvelulupaus oli aivan muuta.
Samalla hioin ja maalailin kaikkea vanhaa ja hyödynnettävää.
Innoissani päätin kunnostaa myös vanhan mökin sivustavedettävän puusängyn, vaikka se tarkoitti sitä, että nukkuisin lähiajat patjalla lattialla. Samalla spraymaalasin kulahtaneen korituolin siistiksi.
Saunatupa ei ole iso, joten huonekalut voisivat olla vaaleita ja sellaisia, joihin ei tarvitsisi käyttää runsaasti rahaa.
Kun olin aikani nukkunut vanhan mökin lattialla patjalla, lonkkiin saattui ja minun oli vaikea nousta ylös. En halunnut lähteä kesäpäivääni viettämään Ikeaan, joten aloin jälleen selailla erilaisia verkkokauppoja.
Halusin levitettävän sängyn, jota ei tarvitse kasata kuten Ikean sänkyjä, ja joka on oikeaa puuta.
Löysin sellaisen.
Tein samalla tämän verkkokaupan kanssa kaksi kauppaa: elämäni ensimmäisen ja viimeisen.
Kun kuljetusliikkeen mies soitti ja kysyi, mihin hän jättää paketin Rovaniemellä, kerroin, että se on sen verran iso ja neuvoin, mihin se on turvallista nostaa. Mies epäili, että laatikossa oli jotain leikkimökkiin sopivaa.
Kuva ja tuote eivät vastanneet toisiaan. Laatikossa ei ollut kahta samankokoista puupalikkaa, niiden laatu oli niin heikko, että Ikea olisi ollut 6-0 parempaa, puutapit katkeilivat, ruuveja ei voinut kiristää, sillä puu oli haprua ja murtui. Puu oli niin haurasta, että puuliima tuli puun läpi.
Tässä vaiheessa aloin ymmärtää myös Paavo Väyrystä ja hänen pohdintaansa, voiko harmistukseen kuolla.
Annoin palautetta. Truspilotin automaatti kertoi, että nettisivujen palautteeni on kerännyt runsaasti tykkäyksiä. Kun kävin katsomassa, palaute ei ollut siellä lainkaan.
Kun tähän lisää vielä sen, että vanhassa saunassa ollut vesisäiliö putosi ruostuneista kannakkeistaan kesken vedenlämmityksen ja sain kiehuvat vedet osin jaloilleni, lähdin ostamaan vesipataa oikeasta kaupasta: Rovaniemen K-raudasta.
Vanha kiuas ja vesisäiliö lähtivät kierrätykseen facebookin roskalavan kautta. Uusi pata lämmittää veden yhdellä pesällisellä puuta, kun vanha vaati kolme pesällistä.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Laavuvaaran saunamökki saapui työmaalle heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Lähisuvussa ja tuttavapiirissä on ammattiautoilijoita, joten heidän verkostojensa kautta kuljetus järjestyi Humppilasta aluksi Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Simojärvelle.
Ohjeiden mukaan mökkirunko on syytä kasata parissa päivässä, ettei mäntypuu väänny kieroon.
Saunatupaa on tarkoitus käyttää vain silloin, kun ulkolämpötila ei ole pakkasen puolella, joten seitsemän sentin hirsivahvuus riittäisi laskelmiemme mukaan siihen.
Mökin paikka ei miellyttänyt paliskunnan erästä poroa, joka oli tottunut nukkumaan tulevan mökin paikalla. Poro oli säännöllisesti työmaalla.
Hyvin pian huomasin, että minut ulkoistettiin työmaalta lähinnä ruuanlaittajan rooliin. Pitkäaikainen vaurio oikeassa olkapäässäni ei mahdollistanut hirsien nostelua kovin korkealle, joten luovuin suosiolla työnjohtotehtävistä.
Laavuvaaran ohjeet olivat selkeät ja materiaali laadukasta, kotimaista puuta. Varahirsiä ja muita ylimääräisiä puuosia oli runsaasti, mutta jotain kertonee toimitetun tavaran laadusta, ettei varahirsiä esimerkiksi tarvinnut käyttää lainkaan.
Yhtä hirttä piti hieman työstää, sillä oksakohta osui hankalaan paikkaan.
Kun nuoret kasasivat kehikkoa, suunnittelin jo saunatuvan sisustusta. Sitä ennen oli ehtinyt käydä legendaarisen Väri-Laitisen poistomyynnissä. Menin sinne aluksi ostamaan muutaman euron maalipensseleitä, mutta poistuin mukanani muutamia kymmeniä litroja pinotexiä ja muutamia muita sävytettyjä kuullotteita.
Ajatuksena ehkä oli se, että joskus meillä on myös päärakennus, jonka sävy olisi sama kuin saunamökissä ja ulkohuussissa.
Järvellä oli yllättävän vähän sääskiä, joten maalaussäät olivat mainiot.
Käsittelin myös vanhan mökin seinät. Kukaan ei tosin tiedä, millä tämä mökki on aikanaan käsitelty, sillä punainen väri puskee läpi muutaman vuoden kuluttua olipa pintasävy kuinka tumma tahansa.
Nyt sävynä on Tikkurilan Kanto.
Minulla oli varastossa myös muutamia litroja venetervaa. Aluksi tervaisin sillä kymmeniä metrejä narua, josta oli tarkoitus tehdä ulkohuussiin ”listat” nurkkiin. Vielä tuossa vaiheessa en käsittänyt, kuinka monta viikkoa terva vaatii kuivuakseen.
Vanhassa mökissä siirtelin tavaroiden ja kaappien paikkoja. Sisustin erämiehille omaa romunurkkaa, jossa kaikelle on omat paikkansa. Siitä toki keskustelimme toisinaan voimakkailla äänenpainoilla, mutta lopputulos tyydytti miehiä.
Kaupunkikodin parvekkeen tuuletusteline sai mustan metallimaalin pintaansa, vanhat liimapuulevyhyllyt käsittelin Osmo Colorilla. Lumipuku ja muut metsästysasut ovat nyt siististi piilossa nurkan takana, kuivuvat nopeasti kamiinan läheisyydessä ja varavaatteet mahtuvat hyllyille.
Jossakin vaiheessa vanha mökki jää lähinnä metsästäjien tukikohdaksi, mutta siihen vaiheeseen on vielä aikaa.
Kamiinapuhallin levittää lämpöä tasaisesti pieneen tupaan.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Miesten innostus alkoi tarttua.
Heillä oli nyt elämää suurempi projekti, jonka nimi oli Kesämökki Simojärvellä. Lähes jokailtainen keskustelu saunamökin piipun paikasta alkoi jossakin vaiheessa tuntua turhauttavalta, mutta kun kolme minulle tärkeää miestä pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja, tilanne hymyilytti.
Pitkässä parisuhteessa on joskus hyvä olla hiljaa ja jättää sanomatta, ettei kymmenellä sentillä suuntaan tai toiseen ole niin iso merkitys. Miehet keskustelivat keittiön pöydän ääressä, piirtelivät viivoja, siirtelivät väliseinän paikkaa.
Oli hienoa huomata myös se, kuinka paljon osaamista molemmilla pojilla on rakentamisesta ja kuinka he opettivat jo isälleen, miten asioita on järkevää tehdä.
Perille autolla
Juhannuksena ajoimme ensimmäistä kertaa vanhan mökin pihaan saakka.
Saunamökin paikka oli merkitty aiemmin ja puut kaadettu. Olin jo muutamia kertoja saanut kuulla, mihin saunamökin ikkunaan aamuaurinko paistaa tai mitä näkyy saunan tai tuvan ikkunallisesta ovesta.
Olin seisonut eri kantojen päällä ja kuvitellut näkeväni saman mitä miehetkin.
Juhannuksen vietimme vielä Simojokivarressa Simoskansuvannon rannassa.
Simojärvellä yhteisiä juhannuksia meillä on ollut tasan yksi ja sekin vuonna 1988 nuorena kihlaparina.
Kun miehet keskittyivät mökin pohjatöihin, minä keskityin ulkohuussiin.
Olen luonteeltani kohtuullisen säästäväinen tai simolainen saattaisi sanoa, että visu. Huussin seinäväri on Osmo Colorin Lumi-sävyä, sillä sitä oli jäänyt jo edellisistä remonteista muutama desi, joka yhä suostui tulemaan purkista ulos.
Ikean äpplemust-pullojen hieman huterasti kasatun puulaatikon käsittelin samalla sävyllä. Olin toki mitannut aiemmin, että vessapaperirullat mahtuivat siihen.
Vanhat taulukehykset saivat uuden käyttötarkoituksen. Etsin Elokuva-Aitta-lehden ja Kotilieden 1950-luvun lehdistä filmitähtien kuvia ja aikakauden mainoksia.
Puolison Katajarannan alaluokilla tekemä jakkara ei kestänyt enää istumista, mutta huussiin se sopi hyvin. Lattian käsittelin pari kertaa sävytetyllä vesiohenteisella lakalla. Sitäkin oli jäänyt muista remonteista.
Biolanin kompostikäymälän tilasin verkkokaupasta, ja kun en nirsoillut värin suhteen, säästin parisataa euroa.
Vielä tuolloin en tiennyt, että viettäisin ulkohuussin parissa vielä runsaasti aikaa, sillä jostakin syystä minua ei huolittu työnjohtajaksi saunamökin rakentamiseen.
Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Vanha asemapiirustus kertoi, että jo appiukko oli 1980-luvulla suunnitellut useampia rakennuksia tontille, mutta veneelle järven yli kulkeminen oli hillinnyt innostusta. Toisinaan hän oli kulkenut Ranualle linja-autolla mukanaan perämoottori, bensatankki ja airot ja todennut matkan turhan vaivalloiseksi ja paikan syrjäiseksi.
Ja sinne seuraavat sukupolvet minutkin halusivat: lähes erämaan rauhaan.
Mökkiprojekti Simojärvellä oli siis aluksi miesteni ja ehkä myös tyttäreni perheen toive. Jossakin vaiheessa aloin itsekin pohdiskella, ettei ajatus uudesta mökistä ehkä sittenkään ollut aivan mahdoton ja lupasin harkita asiaa.
Joskus miehille ei kannattaisi näyttää vihreää valoa liian aikaisin, sillä suunnitelmia ja piirustuksia alkoi ilmaantua tiuhaan tahtiin ja aina hieman erilaisia: isoja ja pieniä mökkejä, parvella ja ilman.
Minulla oli ehtoja:
sinne ei vedetä vesijohtoa
sinne ei vedetä sähköjohtoa
sinne tulee aurinkopaneelit
miehet eivät sisusta ulkohuussia
Ilman muuta, miehet totesivat ja heidän mökkikuumeensa nousi useilla asteilla.
Taloudellisina he olivat ryhtyneet suunnittelemaan viime syksynä uutta mökkiä lähes vanhan pistotien päätekohtaan. Sehän ei minulle sopinut, sillä tontin komein kohta oli niemen kärjessä.
Jos rakennamme, rakennamme parhaimmalle paikalle. Kokonaisbudjetissa muutamalla tuhannella eurolla tien rakentamisessa ei ole suurta merkitystä.
Se oli aika reippaasti sanottu, mutta minut kutsuttiin pian paikan päälle, sillä miehet olivat hieman hahmotelleet…
Jos tähän tulisi takaseinä?Tämän lähemmäksi rantaa ei saa rakentaa.
Syksyllä 2021 emme tienneet Ukrainan sodasta, rakennustarvikkeiden hintojen hurjasta noususta ja siitä, että välttämättä emme edes saisi tarjousta mökkipaketista.
Vanha mökki sai siis vähitellen uuden elämän. Se oli siisti, uusi Harvian liesikamiina (Harvia 10) lämmitti pienen mökin nopeasti talvellakin. Harvia 10:ssä tosin on suunnitteluvirhe, sillä metallisessa kahvassa polttaa kätensä, aiemmassa mallissa kahva oli puinen.
Kaupunkikotiimme alkoi ilmestyä erilaisia mökkiesitteitä, perheen WhatsAppiin tuttavien mukavia mökkikuvia järvimaisemissa, erilaisia vaihtoehtoja isommallekin kokoontumiselle, sillä Simojärven mökki oli pieni.
Alkoi tuntua, että perheen miehillä oli suunnitelma.
Ennen kuin uutta mökkiä ryhdyttiin markkinoimaan minulle miehet vaihtoivat mökin ovet.
Vanhat ovet olivat lahot.Molemmat pojat ovat rakennusalan ammattilaisia.
Itse hankin facebookin roskalavalta keittiönurkkaukseen kaappeja, joista osa oli mitoiltaan aivan vääränlaisia. Ne lähtivät uudelleen kierrätykseen.
Löysin netistä ihastuttavia saarekkeita mökkiolosuhteisiin, selvittelin hintatason ja ilmoitin rovaniemeläiselle toimijalle mitä haluan ja mitä olen valmis maksamaan.
Yläkaapit olivat aivan liian korkeat matalaan mökkiin. Yleisilme oli hieman levoton.Pieni keittiösaareke suojaa astiat pölyltä ja kaikki ruokatarvikkeet ovat saatavilla lieden läheisyydessä. Saarekkeen alla on kalustepyörät, joten se on helposti siirrettävissä. Työtasot ovat entisestä omakotitalostamme.
Mutta se huussi!!
Erä- ja kalamiehille on yhdentekevää, minkälainen ulkohuussi mökin läheisyydessä on. Siksi se on ollut perinteinen ja haiseva, jota kukaan ei halua tyhjentää, ja jossa naisväki ei suostu käymään.
En minäkään.
Tästä ei heti arvaisi, että täällä on ulkohuussi.Ovi on 1950-luvun komeron ovi ja muutenkin…
Oli aika helppoa saada miesväki ymmärtämään, että mökkiprojekti Simojärvellä keskeytyy, ellei meille hankita uutta ulkohuussia.
Oli se keskeytyä myös siksi, että emme saaneetkaan tarjousta haluamastamme mökistä. Erityisesti puutavaran hinnat nousivat Ukrainan sodan vuoksi kymmenillä prosenteilla ja joillakin toimijoilla oli vaikeuksia määritellä hintojaan uudessa tilanteessa.
Tai sitten olimme liian pieni asiakas joillekin toimijoille.
Meillä oli siis periaatteessa mökkiprojekti, mutta ei tietoakaan uudesta mökistä.
Miehet olivat harmissaan ja pettyneitä.
Ehdotin puolisolle, että voisimme rakentaa pienen saunamökin, jossa olisi hyvä sauna ja kamari ja purkaisimme myöhemmin vanhan mökin saunan. Hän innostui, mutta pojat epäilivät aluksi, etten ollut tosissani.
Pari päivää myöhemmin he olivat käyneet läpi ilmeisesti kaikki Suomessa tarjolla olevat saunapaketit omatoimirakentajille. WhatsApp täyttyi jälleen erilaisista vaihtoehdoista ja pojat päätyivät Laavuvaara Oy:n mallistoon.
Lähetin sähköpostitiedustelun ja yrityksestä soitettiin jo ennen yrityksen avaamisaikaa eräänä maanantaina. Yritys lupasi sitoutua kahdeksan viikon toimitusaikaan. Se mietitytti, sillä saunan rakentaminen venähtäisi pitkälle kesään.
Laavuvaaralla on erinomainen asiakaspalvelu. Kaikkiin kysymyksiin sai vastaukset ja monenlaisia ohjeita ja neuvoja. Siksi valinta oli helppo.
Maksoin tilauksen eräänä sunnuntaina. Olimme hämmästyneitä, kun torstaina meille ilmoitettiin, että mökki olisi valmis kuljetettavaksi Ranualle. Siis kahdeksan viikkoa etuajassa!
Meille tuli kiire.
Ennen kuljetusta piti saada vireille myös tiepohjan raivaaminen ja rakentaminen, sillä aiemmin Salmenkarintie päättyi turhan kauas mökistämme.
Pienellä paikkakunnalla on etunsa. Osaajat sitoutuvat siihen, mitä lupaavat.
Nurmelan Teemu oli jo aiemmin tullut tutuksi miesväelle, sillä hän oli jo aurannut traktorillaan talvisin tien siihen saakka, mihin sitä aikanaan oli tehty. Hän raivasi motollaan toukokuussa ylimääräiset puut sekä saunamökin että tielinjan kohdalta.
Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Eväste tallentuu tilapäisesti käyttäjän selaimeen. Sivustot eivät välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.
Analytiikka: kiitos, että autat minua ymmärtämään sivuni vieraita
Kiitos! Hyväksymällä evästeet autat minua ymmärtämään paremmin sivuni vieraita ja sivustoni toimivuutta. En koskaan voi tunnistaa sinua datan perusteella – kaikki data on anonyymia.
Käytän Googlen ja Facebookin työkaluja tutkiakseni kävijädataa ja parantaakseni sivuston toimivuutta. Nämä työkalut myös auttavat minua kohdentamaan sinulle sisältöä, joka oikeasti kiinnostaa sinua.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
