fbpx

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 7

Mökkiprojekti Simojärvellä. Kesämaisema järvelle.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Rakastan venetervan tuoksua ja väriä. Saunamökin terassin tolppien tervaaminen kesken rakennusprojektin oli kuitenkin virhe, iso virhe.

Miehet käyttivät samaan aikaan sirkkeliä, höylää ja valitettavasti myös eristivät lattiaa ekovillalla. Kaikki mahdollinen tarttui tervaan kuten myös kymmenet ja kymmenet kärpäset ja ötökät.

Kun joku vahingossa nojasi tolppaan, tervaa oli myös vaatteissa.

Kuopus kysäisikin rauhalliseen tyyliinsä, mitäpä äiti ajattelit, kun tervasit tolpat tässä vaiheessa ja että nuo ekovillat ja ötökät voi joskus kyllä hioa pois…

Työvaiheita Simojärven mökkityömaalla.

Työt etenivät rivakkaan tahtiin. Ranuan rakennusvalvonta kävi tarkistamassa piipun läpiviennin ja muut seikat.

Tavoiteaikataulukin oli olemassa: kanalintujen pyynti alkaa 10. syyskuuta, ja  metsästys on esikoiselle lähes pyhä asia. Sen jälkeen ei rakenneta.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Työvaiheita.

Kävin hillastamassa ja eksyinkin kerran, sillä maasto on minulle outoa. Hillat olivat hyvälaatuisia, ja niitä oli runsaasti.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Saunan rakentaminen.

Pieneläinverkot asennettiin yhtä tarkkaan kuin vanhassa mökissä. Siellä ei ole uuden lattian ja eristysten jälkeen vieraillut hiiriä tai muitakaan jyrjisöitä, ja sama tavoite on saunamökissäkin.

Siskolla oli jäänyt mustaa saunavahaa ja käsittelin sillä osan saunan kattolaudoituksesta. Teimme ns. porvarilaudoituksen osin kelolaudasta, jonka ostimme tori.fi:stä ranualaiselta yrittäjältä.

Vahasin mustalla myös lauteiden rungon, jolloin se uppoaa rakenteisiin siististi.

Esikoinen nikkaroi kelosta myös saunatuvan smyygilaudat.

Jälkikasvun kanssa oli hieman erilainen käsitys siitä, millä piippumuurin viereiset seinät paneloidaan. Minulle olisi riittänyt edullisin mahdollinen seinäpaneeli, mutta nuoret halusivat sormipaneelia, mikä oli mielestäni aivan liian kallista.

Pojat laskivat, että jos saunamökki on pystyssä seuraavat kolme vuosikymmentä, hinta on edullinen/vuosi.

Ja taas äiti ylipuhuttiin.

Voit lukea aiemmat mökkitarinat:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

Autolla pihaan saakka.

Ulkohuussin sisustusta.

Ensimmäinen huijaus nettikaupassa.

 

 

 

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 6

Mökkiprojekti Simojärvellä. Poutapäivä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin keittää kahvia ja laittaa ruokaa, joten eksyin Huutokaupat.com-sivustolle. Vietin tuntikausi selaten kaikkea, mikä voisi olla ihan mukavaa mökille ja sitten kokeilin huutaa: voitin huutokaupan ja ajattelin, että 71 euron kamiina ei koskaan tule Rovaniemelle.

Olin väärässä. Kamiina saapui viikossa Rovaniemelle. Tosin rahtikulut olivat 50 euroa ja varsinainen säästö kuihtui muutamiin kymppeihin.

Olin suunnitellut sille paikan saunatupaan.

Taloon.comin kautta tilattua kiuasta sen sijaan saimme odottaa viikkoja, vaikka palvelulupaus oli aivan muuta.

Samalla hioin ja maalailin kaikkea vanhaa ja hyödynnettävää.

Mökkiprojekti Simojärvelle. Pientä puuhastelua.

Innoissani päätin kunnostaa myös vanhan mökin sivustavedettävän puusängyn, vaikka se tarkoitti sitä, että nukkuisin lähiajat patjalla lattialla. Samalla spraymaalasin kulahtaneen korituolin siistiksi.

Saunatupa ei ole iso, joten huonekalut voisivat olla vaaleita ja sellaisia, joihin ei tarvitsisi käyttää runsaasti rahaa.

Mäkkiprojekti Simojärvellä. Huonekalujen kunnostusta.

Kun olin aikani nukkunut vanhan mökin lattialla patjalla, lonkkiin saattui ja minun oli vaikea nousta ylös. En halunnut lähteä kesäpäivääni viettämään Ikeaan, joten aloin jälleen selailla erilaisia verkkokauppoja.

Halusin levitettävän sängyn, jota ei tarvitse kasata kuten Ikean sänkyjä, ja joka on oikeaa puuta.

Löysin sellaisen.

Tein samalla tämän verkkokaupan kanssa kaksi kauppaa: elämäni ensimmäisen ja viimeisen.

Kun kuljetusliikkeen mies soitti ja kysyi, mihin hän jättää paketin Rovaniemellä, kerroin, että se on sen verran iso ja neuvoin, mihin se on turvallista nostaa. Mies epäili, että laatikossa oli jotain leikkimökkiin sopivaa.

Mökkiprojekti Simojärvellä.

Kuva ja tuote eivät vastanneet toisiaan. Laatikossa ei ollut kahta samankokoista puupalikkaa, niiden laatu oli niin heikko, että Ikea olisi ollut 6-0 parempaa, puutapit katkeilivat, ruuveja ei voinut kiristää, sillä puu oli haprua ja murtui. Puu oli niin haurasta, että puuliima tuli puun läpi.

Tässä vaiheessa aloin ymmärtää myös Paavo Väyrystä ja hänen pohdintaansa, voiko harmistukseen kuolla.

Annoin palautetta. Truspilotin automaatti kertoi, että nettisivujen palautteeni on kerännyt runsaasti tykkäyksiä. Kun kävin katsomassa, palaute ei ollut siellä lainkaan.

Kun tähän lisää vielä sen, että vanhassa saunassa ollut vesisäiliö putosi ruostuneista kannakkeistaan kesken vedenlämmityksen ja sain kiehuvat vedet osin jaloilleni, lähdin ostamaan vesipataa oikeasta kaupasta:  Rovaniemen K-raudasta.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Uusi vesipata.

Vanha kiuas ja vesisäiliö.

Vanha kiuas ja vesisäiliö lähtivät kierrätykseen facebookin roskalavan kautta. Uusi pata lämmittää veden yhdellä pesällisellä puuta, kun vanha vaati kolme pesällistä.

Voit lukea aiemmat tarinat tästä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

Autolla pihaan saakka.

Ulkohuussin sisustusta.

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 5

Poro joutui väistymään Simojärven mökkiprojektin tieltä.

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Laavuvaaran saunamökki saapui työmaalle heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Lähisuvussa ja tuttavapiirissä on ammattiautoilijoita, joten heidän verkostojensa kautta kuljetus järjestyi Humppilasta aluksi Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Simojärvelle.

Mökkipaketti oli hyvin pakattu tehtaalla.

Ohjeiden mukaan mökkirunko on syytä kasata parissa päivässä, ettei mäntypuu väänny kieroon.

Saunatupaa on tarkoitus käyttää vain silloin, kun ulkolämpötila ei ole pakkasen puolella, joten seitsemän sentin hirsivahvuus riittäisi laskelmiemme mukaan siihen.

Mökin paikka ei miellyttänyt paliskunnan erästä poroa, joka oli tottunut nukkumaan tulevan mökin paikalla. Poro oli säännöllisesti työmaalla.

Poro seurasi tarkkaan, miten mökkiprojekti Simojärvelle eteni.

Hyvin pian huomasin, että minut ulkoistettiin työmaalta lähinnä ruuanlaittajan rooliin. Pitkäaikainen vaurio oikeassa olkapäässäni ei mahdollistanut hirsien nostelua kovin korkealle, joten luovuin suosiolla työnjohtotehtävistä.

Laavuvaaran ohjeet olivat selkeät ja materiaali laadukasta, kotimaista puuta. Varahirsiä ja muita ylimääräisiä puuosia oli runsaasti, mutta jotain kertonee toimitetun tavaran laadusta, ettei varahirsiä esimerkiksi tarvinnut käyttää lainkaan.

Yhtä hirttä piti hieman työstää, sillä oksakohta osui hankalaan paikkaan.

Nuoret osaavat.

Kun nuoret kasasivat kehikkoa, suunnittelin jo saunatuvan sisustusta. Sitä ennen oli ehtinyt käydä legendaarisen Väri-Laitisen poistomyynnissä. Menin sinne aluksi ostamaan muutaman euron maalipensseleitä, mutta poistuin mukanani muutamia kymmeniä litroja pinotexiä ja muutamia muita sävytettyjä kuullotteita.

Ajatuksena ehkä oli se, että joskus meillä on myös päärakennus, jonka sävy olisi sama kuin saunamökissä ja ulkohuussissa.

Järvellä oli yllättävän vähän sääskiä, joten maalaussäät olivat mainiot.

Käsittelin myös vanhan mökin seinät. Kukaan ei tosin tiedä, millä tämä mökki on aikanaan käsitelty, sillä punainen väri puskee läpi muutaman vuoden kuluttua olipa pintasävy kuinka tumma tahansa.

Nyt sävynä on Tikkurilan Kanto.

Vanha mökki sai uuden värin.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä etenee.

Minulla oli varastossa myös muutamia litroja venetervaa. Aluksi tervaisin sillä kymmeniä metrejä narua, josta oli tarkoitus tehdä ulkohuussiin ”listat” nurkkiin. Vielä tuossa vaiheessa en käsittänyt, kuinka monta viikkoa terva vaatii kuivuakseen.

Vanhassa mökissä siirtelin tavaroiden ja kaappien paikkoja. Sisustin erämiehille omaa romunurkkaa, jossa kaikelle on omat paikkansa. Siitä toki keskustelimme toisinaan voimakkailla äänenpainoilla,  mutta lopputulos tyydytti miehiä.

Mökkiprojekti Simojärvellä. Eränurkka.

Kaupunkikodin parvekkeen tuuletusteline sai mustan metallimaalin pintaansa, vanhat liimapuulevyhyllyt käsittelin Osmo Colorilla. Lumipuku ja muut metsästysasut ovat nyt siististi piilossa nurkan takana, kuivuvat nopeasti kamiinan läheisyydessä ja varavaatteet mahtuvat hyllyille.

Jossakin vaiheessa vanha mökki jää lähinnä metsästäjien tukikohdaksi, mutta siihen vaiheeseen on vielä aikaa.

Kamiinapuhallin levittää lämpöä tasaisesti pieneen tupaan.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 4

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Saunaprojekti Simojärvellä etenee. Pohjatyöt valmistuvat.

Miesten innostus alkoi tarttua.

Heillä oli nyt elämää suurempi projekti, jonka nimi oli Kesämökki Simojärvellä. Lähes jokailtainen keskustelu saunamökin piipun paikasta alkoi jossakin vaiheessa tuntua turhauttavalta, mutta kun kolme minulle tärkeää miestä pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja, tilanne hymyilytti.

Pitkässä parisuhteessa on joskus hyvä olla hiljaa ja jättää sanomatta, ettei kymmenellä sentillä suuntaan tai toiseen ole niin iso merkitys. Miehet keskustelivat keittiön pöydän ääressä, piirtelivät viivoja, siirtelivät väliseinän paikkaa.

Oli hienoa huomata myös se, kuinka paljon osaamista molemmilla pojilla on rakentamisesta ja kuinka he opettivat jo isälleen, miten asioita on järkevää tehdä.

Perille autolla

Juhannuksena ajoimme ensimmäistä kertaa vanhan mökin pihaan saakka.

Saunamökin paikka oli merkitty aiemmin ja puut kaadettu. Olin jo muutamia kertoja saanut kuulla, mihin saunamökin ikkunaan aamuaurinko paistaa tai mitä näkyy saunan tai tuvan ikkunallisesta ovesta.

Olin seisonut eri kantojen päällä ja kuvitellut näkeväni saman mitä miehetkin.

Juhannuksen vietimme vielä Simojokivarressa Simoskansuvannon rannassa.

Juhannustunnelma.

Simojärvellä yhteisiä juhannuksia meillä on ollut tasan yksi ja sekin vuonna 1988 nuorena kihlaparina.

Kun miehet keskittyivät mökin pohjatöihin, minä keskityin ulkohuussiin.

Olen luonteeltani kohtuullisen säästäväinen tai simolainen saattaisi sanoa, että visu. Huussin seinäväri on Osmo Colorin Lumi-sävyä, sillä sitä oli jäänyt jo edellisistä remonteista muutama desi, joka yhä suostui tulemaan purkista ulos.

Ikean äpplemust-pullojen hieman huterasti kasatun puulaatikon käsittelin samalla sävyllä. Olin toki mitannut aiemmin, että vessapaperirullat mahtuivat siihen.

Vanhat taulukehykset saivat uuden käyttötarkoituksen. Etsin Elokuva-Aitta-lehden ja Kotilieden 1950-luvun lehdistä filmitähtien kuvia ja aikakauden mainoksia.

Puolison Katajarannan alaluokilla tekemä jakkara ei kestänyt enää istumista, mutta huussiin se sopi hyvin. Lattian käsittelin pari kertaa sävytetyllä vesiohenteisella lakalla. Sitäkin oli jäänyt muista remonteista.

Biolanin kompostikäymälän tilasin verkkokaupasta, ja kun en nirsoillut värin suhteen, säästin parisataa euroa.

Vielä tuolloin en tiennyt, että viettäisin ulkohuussin parissa vielä runsaasti aikaa, sillä jostakin syystä minua ei huolittu työnjohtajaksi saunamökin rakentamiseen.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

Jo appiukkolla samat suunnitelmat.

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 3

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.

Vanha asemapiirustus kertoi, että jo appiukko oli 1980-luvulla suunnitellut useampia rakennuksia tontille, mutta veneelle järven yli kulkeminen oli hillinnyt innostusta. Toisinaan hän oli kulkenut Ranualle linja-autolla mukanaan perämoottori, bensatankki ja airot ja todennut matkan turhan vaivalloiseksi ja paikan syrjäiseksi.

Ja sinne seuraavat sukupolvet minutkin halusivat: lähes erämaan rauhaan.

Mökkiprojekti Simojärvellä oli siis aluksi miesteni ja ehkä myös tyttäreni perheen toive. Jossakin vaiheessa aloin itsekin pohdiskella, ettei ajatus uudesta mökistä ehkä sittenkään ollut aivan mahdoton ja lupasin harkita asiaa.

Joskus miehille ei kannattaisi näyttää vihreää valoa liian aikaisin, sillä suunnitelmia ja piirustuksia alkoi ilmaantua tiuhaan tahtiin ja aina hieman erilaisia: isoja ja pieniä mökkejä, parvella ja ilman.

Minulla oli ehtoja:

  • sinne ei vedetä vesijohtoa
  • sinne ei vedetä sähköjohtoa
  • sinne tulee aurinkopaneelit
  • miehet eivät sisusta ulkohuussia

Ilman muuta, miehet totesivat ja heidän mökkikuumeensa nousi useilla asteilla.

Taloudellisina he olivat ryhtyneet suunnittelemaan viime syksynä uutta mökkiä lähes vanhan pistotien päätekohtaan. Sehän ei minulle sopinut, sillä tontin komein kohta oli niemen kärjessä.

Jos rakennamme, rakennamme parhaimmalle paikalle. Kokonaisbudjetissa muutamalla tuhannella eurolla tien rakentamisessa ei ole suurta merkitystä.

Se oli aika reippaasti sanottu, mutta minut kutsuttiin pian paikan päälle, sillä miehet olivat hieman hahmotelleet…

Jos tähän tulisi takaseinä?
Tämän lähemmäksi rantaa ei saa rakentaa.

Syksyllä 2021 emme tienneet Ukrainan sodasta, rakennustarvikkeiden hintojen hurjasta noususta ja siitä, että välttämättä emme edes saisi tarjousta mökkipaketista.

Niin siinä vain kävi.

Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Tie ja ulkohuussi.

 

 

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 2

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien mökille eivät olleet suotuisat.

Mökkitarinan alkuun pääset tästä.

Vanha mökki sai siis vähitellen uuden elämän. Se oli siisti, uusi Harvian liesikamiina (Harvia 10) lämmitti pienen mökin nopeasti talvellakin. Harvia 10:ssä tosin on suunnitteluvirhe, sillä metallisessa kahvassa polttaa kätensä, aiemmassa mallissa kahva oli puinen.

Tällaisen hankimme mökille.

Kaupunkikotiimme alkoi ilmestyä erilaisia mökkiesitteitä, perheen WhatsAppiin tuttavien mukavia mökkikuvia järvimaisemissa, erilaisia vaihtoehtoja isommallekin kokoontumiselle, sillä Simojärven mökki oli pieni.

Vanha mökki talvella.

Alkoi tuntua, että perheen miehillä oli suunnitelma.

Ennen kuin uutta mökkiä ryhdyttiin markkinoimaan minulle miehet vaihtoivat mökin ovet.

Pojat vaihtavat mökin ovet.
Vanhat ovet olivat lahot.
Molemmat pojat ovat ammattilaisia.
Molemmat pojat ovat rakennusalan ammattilaisia.

Itse hankin facebookin roskalavalta keittiönurkkaukseen kaappeja, joista osa oli mitoiltaan aivan vääränlaisia. Ne lähtivät uudelleen kierrätykseen.

Löysin netistä ihastuttavia saarekkeita mökkiolosuhteisiin, selvittelin hintatason ja ilmoitin rovaniemeläiselle toimijalle mitä haluan ja mitä olen valmis maksamaan.

Täältä sain hyvää palvelua.

Yläkaapit olivat aivan liian korkeat matalaan mökkiin. Yleisilme oli hieman levoton.
Pieni keittiösaareke suojaa astiat pölyltä ja kaikki ruokatarvikkeet ovat saatavilla lieden läheisyydessä. Saarekkeen alla on kalustepyörät, joten se on helposti siirrettävissä. Työtasot ovat entisestä omakotitalostamme.

Mutta se huussi!!

Erä- ja kalamiehille on yhdentekevää, minkälainen ulkohuussi mökin läheisyydessä on. Siksi se on ollut perinteinen ja haiseva, jota kukaan ei halua tyhjentää, ja jossa naisväki ei suostu käymään.

En minäkään.

Perinteinen puucee.
Tästä ei heti arvaisi, että täällä on ulkohuussi.
Haiseva ulkohuussi.
Ovi on 1950-luvun komeron ovi ja muutenkin…

Oli aika helppoa saada miesväki ymmärtämään, että mökkiprojekti Simojärvellä keskeytyy, ellei meille hankita uutta ulkohuussia.

Oli se keskeytyä myös siksi, että emme saaneetkaan tarjousta haluamastamme mökistä. Erityisesti puutavaran hinnat nousivat Ukrainan sodan vuoksi kymmenillä prosenteilla ja joillakin toimijoilla oli vaikeuksia määritellä hintojaan uudessa tilanteessa.

Tai sitten olimme liian pieni asiakas joillekin toimijoille.

Meillä oli siis periaatteessa mökkiprojekti, mutta ei tietoakaan uudesta mökistä.

Miehet olivat harmissaan ja pettyneitä.

Ehdotin puolisolle, että voisimme rakentaa pienen saunamökin, jossa olisi hyvä sauna ja kamari ja purkaisimme myöhemmin vanhan mökin saunan. Hän innostui, mutta pojat epäilivät aluksi, etten ollut tosissani.

Pari päivää myöhemmin he olivat käyneet läpi ilmeisesti kaikki Suomessa tarjolla olevat saunapaketit omatoimirakentajille. WhatsApp täyttyi jälleen erilaisista vaihtoehdoista ja pojat päätyivät Laavuvaara Oy:n mallistoon.

Laavuvaaran saunamökki tuntui sopivalta.

Lähetin sähköpostitiedustelun ja yrityksestä soitettiin jo ennen yrityksen avaamisaikaa eräänä maanantaina. Yritys lupasi sitoutua kahdeksan viikon toimitusaikaan. Se mietitytti, sillä saunan rakentaminen venähtäisi pitkälle kesään.

Laavuvaaralla on erinomainen asiakaspalvelu. Kaikkiin kysymyksiin sai vastaukset ja monenlaisia ohjeita ja neuvoja. Siksi valinta oli helppo.

Maksoin tilauksen eräänä sunnuntaina. Olimme hämmästyneitä, kun torstaina meille ilmoitettiin, että mökki olisi valmis kuljetettavaksi Ranualle. Siis kahdeksan viikkoa etuajassa!

Meille tuli kiire.

Ennen kuljetusta piti saada vireille myös tiepohjan raivaaminen ja rakentaminen, sillä aiemmin Salmenkarintie päättyi turhan kauas mökistämme.

Paikallinen maansiirtoyrittäjä teki tien perille saakka.

Pienellä paikkakunnalla on etunsa. Osaajat sitoutuvat siihen, mitä lupaavat.

Nurmelan Teemu oli jo aiemmin tullut tutuksi miesväelle, sillä hän oli jo aurannut traktorillaan talvisin tien siihen saakka, mihin sitä aikanaan oli tehty. Hän raivasi motollaan toukokuussa ylimääräiset puut sekä saunamökin että tielinjan kohdalta.

Paikallinen toimija toteutti toiveet.

Kun tietä oli riittävästi, pojat hakivat itse Ylitornion Pekanpäästä Kannalan Huviloiden pulpettikattoisen puuceen.

Mallistoihin voit tutustua tästä.

Mökkiprojekti Simojärvelle. Huussin paikka.

Huussi oli nopeaa koota ohjeiden mukaan.

Huussista tulikin niin nätti, että miehet päättivät olla purkamatta vanhaa ja haisevaa vessaa.

Ettei mene erä- ja kalamiehillä hienosteluksi…

 

Mökkiprojekti Simojärvellä, osa 1

Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.

Ensin mies halusi lunastaa vanhan ja vaatimattoman mökin perikunnalta, sillä hän oli itse ollut rakentamassa mökkiä 1970-luvulla isänsä kanssa.

Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien mökille eivät olleet suotuisat.

Mökin tunkkainen tuoksu tarttui vaatteisiin ja mielestäni mökki kaipasi purkamista, puskutraktoria. Haju ei ollut kosteuden aiheuttamaa, vaan lähinnä hiirien ja muiden jyrsijöiden pissan hajua, joka oli pinttynyt lattian eristeisiin.

Miesten mielestä mökissä ei ollut hajuhaittoja.

Mökki oli painunut ja kattokin hieman vuotanut piipun juuresta.

En suostunut yöpymään mökissä. Ulkohuussi oli tyrmäävä, ja sen haistoi jo kaukaa metsän reunasta. Vessareissuilla isot rupisammakot jäivät saappaan alle. Pieni sauna oli toteutettu hieman pieleen ja pesumahdollisuudet olivat puutteelliset.

Seurusteluaikana joskus 1980-luvulla kaikki oli toisin. Kontiotuotteen mökki palveli sen ajan tarpeita hyvin.

Aika kultaa muistot. Kirjaimellisesti.

Ja ehkä vielä 1990-luvun alkupuolella, kun meillä oli kaksi pientä lasta, mökin puutteet eivät haitanneet. Tietä ei ollut, joten kuljimme mökille moottoriveneellä. Lasten kanssa yövyimme Simojärvellä harvoin.

Ensimmäisiä hillareissuja tällä kokoonpanolla.

Myöhemmin mökkeilimme vuosikausia Simojokivarressa sukuni omistamassa paikassa.

Iltatähtemme syntyi 2001. Kolmen lapsen kanssa Simojoki oli meille helpompi vaihtoehto kuin Simojärvi, mutta nyt lapset ovat maailmalla ja eläkevuodet lähestyvät.

Erityisesti perheen miesten mielestä Simojärvi olisi loistava ratkaisu koko perheen tulevaisuuden kesäpaikaksi.

Vanha mökki ennen pientä pintaremonttia.

Kaikki lapset viihtyvät luonnon rauhassa: marjastavat, kalastavat ja osa metsästää. Simojärven maastossa on erityisesti kanalintuja, järvessä kalaa ja hilla- ja karpalosuot sekä mustikka- ja puolukkamaat mökin vieressä.

Simojärvi on upea luontokohde. Voit lukea lisää tästä linkistä.

Ja rauhaa Salmenkarin rannassa on riittämiin, sillä kaavan mukaan alueelle ei myönnetä lisää rakennusoikeuksia. Naapurissa on vanha rintamamiestalo, mutta ei asukkaita.

Onko Simojärvellä liikaakin rauhaa, sillä sinne ei kukaan pistäydy päiväkahveille kuten Simojoen mökille? Jouduin pohdiskelemaan, viihdynkö minä itse täällä metsäautotien päässä lähitulevaisuudessa?

Jos ensin se vanha mökki…?

Pari vuotta sitten pojat ja mies alkoivat suunnitella vanhan mökin kunnostamista: nurkkien nostamista, sisäseinien ilmeen raikastamista, katon korjaamista ja vaatimuksestani myös lattian avaamista.

Miehille tuli hieman yllätyksenä, että lattialautojen alapuoli ja eristeet tuoksuivat vahvasti, vaikka ne olivat täysin kuivat.

Olin siis ollut oikeassa kuten myös poikien tyttöystävät – mökillä haisee pahalle.

Mökkiprojekti Simojärvellä alkoi vanhan mökin suoristamisella.

Mökkiprojektissa on hyvä huolehtia myös suojaimista.

Koko lattia purettiin.

Tuvan lattia sai uudet niskat, tuulensuojan, pieneläinverkot ja ekovillat.

Ekovillaa eristeeksi.

Vanhat patjat saivat tuomion ja ne hävitettiin. Verhot ja peitot raikastuivat muutaman pesukerran ja etikkahuuhtelun avulla.

1960-luvun villapeitoista emme luopuneet.

Kaikki muu, johon ikävä tuoksu oli tarttunut, poltettiin tai toimitettiin jätteiden kierrätyspisteelle.

Tontin koko oli kasvanut kahteen hehtaariin.

Voitin Lotossa 1,20 euroa. Lupasin laittaa sen uuden mökin pohjakassaan.

Ja tässä muut julkaistut mökkitarinat: