Myönnän, ettei tämä heti ollut se minun juttuni – mökkiprojekti Simojärvellä.
Lähtökohdat yhteiselle eläkepäivien ja seuraavien sukupolvien kesämökille eivät olleet suotuisat.
Miesten innostus alkoi tarttua.
Heillä oli nyt elämää suurempi projekti, jonka nimi oli Kesämökki Simojärvellä. Lähes jokailtainen keskustelu saunamökin piipun paikasta alkoi jossakin vaiheessa tuntua turhauttavalta, mutta kun kolme minulle tärkeää miestä pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja, tilanne hymyilytti.
Pitkässä parisuhteessa on joskus hyvä olla hiljaa ja jättää sanomatta, ettei kymmenellä sentillä suuntaan tai toiseen ole niin iso merkitys. Miehet keskustelivat keittiön pöydän ääressä, piirtelivät viivoja, siirtelivät väliseinän paikkaa.
Oli hienoa huomata myös se, kuinka paljon osaamista molemmilla pojilla on rakentamisesta ja kuinka he opettivat jo isälleen, miten asioita on järkevää tehdä.
Perille autolla
Juhannuksena ajoimme ensimmäistä kertaa vanhan mökin pihaan saakka.
Saunamökin paikka oli merkitty aiemmin ja puut kaadettu. Olin jo muutamia kertoja saanut kuulla, mihin saunamökin ikkunaan aamuaurinko paistaa tai mitä näkyy saunan tai tuvan ikkunallisesta ovesta.
Olin seisonut eri kantojen päällä ja kuvitellut näkeväni saman mitä miehetkin.
Juhannuksen vietimme vielä Simojokivarressa Simoskansuvannon rannassa.
Simojärvellä yhteisiä juhannuksia meillä on ollut tasan yksi ja sekin vuonna 1988 nuorena kihlaparina.
Kun miehet keskittyivät mökin pohjatöihin, minä keskityin ulkohuussiin.
Olen luonteeltani kohtuullisen säästäväinen tai simolainen saattaisi sanoa, että visu. Huussin seinäväri on Osmo Colorin Lumi-sävyä, sillä sitä oli jäänyt jo edellisistä remonteista muutama desi, joka yhä suostui tulemaan purkista ulos.
Ikean äpplemust-pullojen hieman huterasti kasatun puulaatikon käsittelin samalla sävyllä. Olin toki mitannut aiemmin, että vessapaperirullat mahtuivat siihen.
Vanhat taulukehykset saivat uuden käyttötarkoituksen. Etsin Elokuva-Aitta-lehden ja Kotilieden 1950-luvun lehdistä filmitähtien kuvia ja aikakauden mainoksia.
Puolison Katajarannan alaluokilla tekemä jakkara ei kestänyt enää istumista, mutta huussiin se sopi hyvin. Lattian käsittelin pari kertaa sävytetyllä vesiohenteisella lakalla. Sitäkin oli jäänyt muista remonteista.
Biolanin kompostikäymälän tilasin verkkokaupasta, ja kun en nirsoillut värin suhteen, säästin parisataa euroa.
Vielä tuolloin en tiennyt, että viettäisin ulkohuussin parissa vielä runsaasti aikaa, sillä jostakin syystä minua ei huolittu työnjohtajaksi saunamökin rakentamiseen.
Aiemmat tarinat mökkiprojektista ovat tässä:
Mökkitarinan alkuun pääset tästä.
Jo appiukolla samat suunnitelmat.
